Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Ratkaisu ihmiskunnan 2000-luvun suurimpaan ongelmaan (EF)


Globaalisti suurin ihmiskunnan ongelma näin ajanlaskumme kolmannen vuosituhannen alussa on epäsopusointu luonnon ja ihmisen välillä. Ihmisen ja luonnon välinen suhde on tällä hetkellä kestämätön. Kulutamme ja saastutamme enemmän kuin maapallo kestää. Jos kaikki maailmassa eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa, niin kuin olemme virallisista lehti- ja tv-uutisistakin saaneet lukea ja kuulla. Tällä hetkellä maapallon vuodessa tuottamat luonnonvarat on käytetty yhdeksässä kuukaudessa ja loppuvuosi eletään miinuksella. Tätä kulutuksen, saastutuksen ja maapallon resurssien välistä epätasapainotilaa nimitän tästä eteenpäin tässä tekstissä maapallo-ongelmaksi.

Luonnonvarat eivät ole abstrakteja lukuja, vaan todellisuutta, ja velaksi eläminen ei pitkällä tähtäimellä ole mahdollista kuten lukuihin (jotka eivät perustu maapallon resursseihin) perustuvan rahajärjestelmämme kanssa. Nykyinen rahajärjestelmä kriiseineen perustuu osaksi illuusioon, ei todelliseen peruselintarpeita rajoittavien hyödykkeiden niukkuuteen. Jos esimerkiksi ruoka olisi loppumasta Euroopasta, kannattaisi olla huolissaan. Mutta luontoa tuhoavien turhakkeita tuottavien firmojen konkursseista ja muista talouskriiseiksi nimetyistä näennäisistä kriiseistä ei kannata olla huolissaan.

Kaikki työ ei ole tärkeää ja arvokasta, vaikka nykyinen kapitalistinen yhteiskunta sellaista illuusiota luokin. Esimerkiksi sota-aseita valmistavan sadan työntekijän tehtaan toiminnan loppuminen on suuri voitto ihmiskunnalle. Se vähentää raa’an väkivallan ilmentämiseen käytettyjen laitteiden määrää maailmassa, vähentää luonnonvarojen kulutusta ja vapauttaa sisällötöntä pahuutta palvelevaa työtä tekeviä ihmisiä toimintaan, joka voi tuottaa mielekästä sisältöä heidän elämäänsä ja muidenkin elämään: luoda onnellisuutta. Lisäksi asetehtaan toiminnalla ei ole mitään tekemistä peruselintarpeiden (ruoan, mukavan asumisen ja terveydenhuollon) toiminnassa eli maailma ja ihmiskunta eivät menetä mitään hyvää tehtaan kaatuessa.
  
Samaan aikaan ihmisen ja luonnon välisen sopusoinnun heikkenemisen kanssa vallitsevaksi yhteiskuntamuodoksi maailmassa on muodostunut kapitalismi, joka perustuu ainaiseen kasvuun ja kulutukseen. Kapitalismi ja maapallo-ongelman ratkaiseminen ovat suuressa ristiriidassa keskenään. Maapallo-ongelman ratkaisu vaatii merkittävää materiaalisen kulutuksen vähentämistä, kun taas kapitalismi kasvuineen vaatii jatkuvasti kulutuksen lisääntymistä. Ainut mahdollinen ratkaisu ongelmaan on siirtyä toisenlaiseen yhteiskuntamalliin ja talousjärjestelmään.

Järkevintä olisi määrittää tietty ihanne-elintaso, joka tyydyttäisi ihmisten perustarpeet (ruoka, mukava asuminen ja terveydenhuolto), mutta olisi sellainen, että ihmiselämä olisi harmonisessa sopusoinnussa luonnon kanssa. Tuo materiaalinen elintaso olisi selvästi alhaisempi kuin nykyisissä länsimaissa, mutta selvästi suurempi kuin kehitysmaissa. Tämä ihanne-elintaso asetettaisiin globaalisti tavoiteltavaksi ihanteeksi, johon kaikissa maissa pyrittäisiin nykyisen ainaisen elintason kasvamispyrkimyksen sijasta.

Ihanne-elintason myötä ihmiset sosiaalistettaisiin ymmärtämään myös se, että maapallolla on tietty ihanneihmismäärä. Myös tähän tavoitteeseen pyrittäisiin syntyvyyttä säätelemällä (ehkäisy) koko maailmassa, ja maapallon väestönkasvun aiheuttamat ongelmat häviäisivät. Valtioiden ja maailmanneuvostotyylisen elimen kontrollia lisättäisiin siis nykyisestä, muttei kuitenkaan siirryttäisi kommunismiin, vaan siirryttäisiin poliittisesti sopusointuinen määrä askelia vasemmalle nykyiseen verrattuna (kontrollia tarvitaan ahneiden ja itsekkäiden ihmisten takia, jotka eivät kykene omatoimisesti yhteisvastuuseen eli harjoittamaan yritystoimintaansa moraalisesti kestävistä lähtökohdista).

Moraalisesti kelvollista pienyrittäjyyttä kuten luomuviljelyä, partureita ja hierojia tuettaisiin. Peruskäyttölaitteita kuten pesukoneita voitaisiin valmistaa valtioiden omistamissa tehtaissa juuri sen verran kuin ihmiset niitä tarvitsevat. Laitteista tehtäisiin mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä, eikä toimivien tai korjauskelpoisten laitteiden turhaan uusimiseen kannustettaisi. Työtä tehtäisiin näillä tehtailla sen verran kuin tarvitsee. Lähinnä vain pakollisien peruselintarpeiden (terveellinen ja maukas ruoka, mukava asuminen ja toimiva terveydenhuolto) tuottamiseen keskittynyt työvoimapoliittinen ratkaisu vähentäisi ihmiskunnan kokonaistyömäärää nykyisestä selvästi ja ihmisillä olisi huimasti nykyistä enemmän aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita. Sopivan kokoinen luonnon kanssa harmonisesti elävä kiireettömämpi, stressittömämpi ja rauhallisempi ihmiskunta olisi paljon nykyistä ihmiskuntaa onnellisempi!

30.6.2012
TR    

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Paradigman Vanki (EF)

Laatikon sisältä täytyy välillä vilkaista laatikon ulkopuolelle, ettei harhaudu luulemaan laatikon sisäpuolella olevaa kaikkeuden ainoaksi ykseydeksi. Maailmaa tarkastellessa kyseenalaistaminen kannattaa toisinaan ulottaa olemassa olevien yleisesti konkreettisina pidettyjen vaihtoehtojen ulkopuolelle. Yleinen luulo ei ole tieto, mutta yleinen tietokaan ei ole välttämättä totuus.

Oikea tiede pyrkii löytämään totuutta. Totuutta harvoin saavutetaan, mutta oikean tieteen keinot ovat ihmiselle kuitenkin paras keino päästä lähelle totuutta. Nykyisessä kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä yliopistotkin tuppaavat ajautua talouselämää palveleviksi nollatutkimuksia tekeviksi instituutioiksi, joiden tutkimustyötä häiritsee tehokkuusajattelu, yliviety hyötyajattelu sekä korruptio. Oikeaa tiedettä tehdään valitettavasti vähemmän kuin resursseja olisi, koska resursseja hukkautuu nollatutkimuksiin.

Perustutkimuksen tekeminen on toki aikaa vievää ja sen tavoitteena on tieto, ei raha ja aikatauluksi ei sovi kvartaalitalouden oravanpyöräaikataulut. Jos tutkijan arvo mitataan julkaisujen määrässä, voiko laatua edes odottaa, kun järjestelmä kannustaa ylinopeuteen? Kaikkia yrityksiä voisi verottaa tutkimusverolla, joka menisi valtion tutkimuskassaan, jolla rahoitettaisiin puolueettomasti oikeaa yleishyödyllistä ja totuutta etsivää tiedettä tekevää perus- ja erikoistutkimusta.

Tieteellisen tiedon hyväksikäyttö eri elämän osa-alueilla olisi niin paljon helpompaa, jos kaikki tutkijat noudattaisivat tiukkaa tutkimusmoraalia. Tällöin väärää ja virheellistä tietoa leviäisi vain inhimillisten virheiden seurauksena. Toisin kuin nykyään, kun rahan valta jyllää ja sokaisee ihmiskuntaa.

Oikea tiede on hyvä apuväline maailmankatsomuksen rakentamisessa, mutta tietoon täytyy suhtautua tämän hetkisenä ymmärryksenä asioista. Uusi tieto voi korjata vanhoja vääriä käsityksiä oikeiksi tai luoda jopa täysin uusia ennen arvaamattomia tapoja selittää maailmaa. Niinpä jotkut nykyisin totena pitämämme asiat voivat ollakin fiktiota ja huuhaana pitämämme asiat faktaa. Tämä on hyvä muistaa, kun suhteuttaa elämänfilosofiansa paloja aivohermojen synapsiseen valtamereen.

7.3.2012
T.R.       

torstai 5. tammikuuta 2012

Jokaisella omanlaisensa nälkä (U)

Psyykkinen nälkä määrittää yksilön tavoitteet. Yksilön tavoitteet luovat lähtökohdan yksilön toiminnalle. Yksilöitä on käytännöllisestä näkökulmasta katsoen lukematon määrä. Yksittäisillä yksilöillä on eri elämän vaiheita valtava määrä elämänsä aikana. Eri elämänvaiheissa on usein omat tavoitteensa ja ihmismieli muuttuu ihmiselon aikana. Toki elämänpituisiakin tavoitteita on. Tavoitteita on siis maailmassa hahmottamattoman suuri määrä eri yksilöistä ja yksilöiden eri elämänvaiheista johtuen.

Terveyttä vaarantamatonta toisen treeniä ei pitäisi mennä arvostelemaan edes omassa päässään ennen kuin tietää toisen tavoitteet. Yhden treenaamisen tavoite on urheilla maailmanmestariksi, toisen saada terveyshyötyjä ja kolmannen pelkästään pitää kivaa. Niinpä samankin lajin treeni voi olla kovin erilasta, mutta silti hyvää, koska erilaiset tavoitteet asettavat eri lähtökohdat toiminnalle.

Itse asiassa edellisen esimerkin terveyshyötyjä tavoitteleva pitänee treenatessaan myös hauskaa, jos hänen terveyskäsityksensä pitää sisällään terveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen tason. Ja maailmanmestariksi pyrkivä toivon mukaan pitää myös hauskaa sillä ilman mielekästä polkua saavutettukin maailmanmestaruus on kuihtunut palkinto. Eri tavoitteet siis vaativat aivan erilaista harjoittelua. Se on hyvä ymmärtää ja luoda avarakatseinen näkökulma liikkumisen laajalle niitylle.

Tärkeintä on, että liikkuminen on kivaa. Oikeista lähtökohdista tehtynä se on sitä niin itsestään kuin ryhmässäkin. Psykofyysisen ja ryhmässä liikkuessa sosiaalisenkin terveyden paraneminen sekä ylläpitäminen ainakin luovat pohjaa hyvälle elämälle. Lisäksi tavoitteet tuovat elämään mielekkyyttä ja tavoitteiden saavuttaminen tuottaa iloa ja onnistumisen kokemuksia. Liikkukaa elämästä nauttien omalla tavallanne ja omien tavoitteidenne mukaisesti vuonna 2012!

5.1.2012
TR

tiistai 20. joulukuuta 2011

Valmennuksen filosofia yksilölajien näkökulmasta (U)

Valmennus on teorian ja käytännön symbioosi. Liikuntabiologinen tietämys yhdistettynä kykyyn ymmärtää psykofyysissosiaalista ihmistä ja hänen elinympäristöään kokonaisuutena luo valmennukseen jonkinlaisen luonnontieteiden ja humanismin aukkoliitoksen.

Valmentajan teoreettiseen tietämyspohjaan tulisi kuulua kemian, fysiikan, biologian ja matematiikan perusteet. Ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta tulisi olla laajat tiedot, joiden päälle tulisi olla rakennettuna laajat tiedot kuormitusfysiologiasta ja valmennusopista sekä perusteita biomekaniikasta ja testausopista. Psykologian ja aikuiskasvatustieteen tuntemus on eduksi, mutta vähintään elämänkokemuksen ja rationaalisen päättelevän filosofian kautta opittu tieto ihmisyyden monisäikeisyydestä on tärkeää.

Urheiluvalmennuksen tulisi perustua aina lajianalyysiin eli täytyy tietää mitä ominaisuuksia ja minkä verran laji vaatii, niin tiedetään mitä ominaisuuksia treenata ja minkälaisilla painotussuhteilla. Tätä kautta tiedetään tasan tarkkaan mihin kukin harjoite tähtää. Lajikohtaista erikoistietämystä valmentaja tarvitsee lajiteknisissä asioissa. Fysiikkavalmennusta pätevän valmentajan tulisi kyetä antamaan lajissa kuin lajissa perehdyttyään lajin fyysisiin vaatimuksiin.

Kaiken valmentamisen lähtökohtana tulisi olla ihmisten onnellisuus eli se, että urheilija ja valmentaja tekevät sitä, mistä tykkäävät. Muuten urheilu, kuten kaikki muukin toiminta on turhaa, jos se ei tuota elämään mielekkyyttä.

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys mahdollistavat laadukkaan ja määrällisesti sopivan harjoittelun sekä luovat pohjan onnellisen urheilijan olemassaololle. Niinpä terveyteen tulee panostaa niin ravinnon, harjoittelun, elämänfilosofian kuin sosiaalisten suhteidenkin osalta.

Laadukas harjoittelu perustuu laadukkaaseen harjoittelun suunnitteluun, joka perustuu parhaimpaan tieteelliseen tietoon, urheilijalta käytännön kautta opittuun urheilijan henkilökohtaisen psykofyysisen yksilöllisyyden ominaispiirteisiin ja käytännössä havaittujen toimintamallien toimivuuteen.

Valmentajan käytännön työ on suunnittelua, toteuttamista ja arviointia.

Urheilijan käytännön elämä sisältää laadukasta harjoittelua, hyvää ravintoa ja lepoa. Urheilu ja muut elämän osa-alueet tulee saada sulautettua sopusointuiseen tasapainoon.

Urheilijavalmentajaparin työskentely on niin kauan mielekästä, kun on halua kehittyä ja asettaa uusia tavoitteita.

20.12.2011
TR

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lisäpainoleuanveto – ainut voimailulaji, jossa keskiraskaat urheilijat ovat parhaita? (U)

Yleensä voimailulajeissa korostuu joko absoluuttinen voima tai suhteellinen voima (maksimivoima jaettuna kehon painolla), mutta lisäpainoleuanvedossa paras on se, jolla on optimaalisin absoluuttisen ja suhteellisen voiman suhde. Voimanostossa, painonnostossa, voimaleuanvedossa ja voimapunnerruksen (entiseltä nimeltään sotilaspenkki) maksimikisoissa kovimmat tulokset tehdään raskaissa sarjoissa, koska absoluuttinen voima ratkaisee. Toistoleuanvedossa ja voimapunnerruksen toistokisoissa kovimmat tulokset tehdään kevyimmissä sarjoissa, koska suhteellinen voima ratkaisee yhdessä kestovoimaominaisuuksien kanssa. Lisäpainoleuanvedossa parhaat mahdollisuudet todella kovan tuloksen tekemiseen sen sijaan on keskiraskailla kavereilla, koska täytyy olla sopivassa suhteessa sekä absoluuttista että suhteellista voimaa.

Lisäpainoleuanvedossa tosiaan paras on se, joka vetää suurimmalla lisäpainolla yhden leuan. Voimaleuanvedossa paras on se, joka vetää suurimmalla kehon ja lisäpainojen yhteismassalla yhden leuan eli esimerkiksi 201 kiloinen mies vetäessään juuri ja juuri yhden leuan omalla painollaan rikkoisi tämän hetkisen voimaleuanvedon Suomen ennätyksen, mutta lisäpainoleuanvetokisoihin hän ei voisi edes osallistua, koska ei saisi yhtä leukaa edes minimaalisella lisäpainolla. Otetaanpa esimerkiksi kolme erilaista leuanvetäjää: Leuanvetäjä1 painaa 55kg ja vetää 60kg lisäpainolla leuan. Leuanvetäjä2 painaa 80kg ja vetää 70kg lisäpainolla leuan. Leuanvetäjä kolme painaa 150kg ja vetää 50kg lisäpainolla leuan. Esimerkkivetäjistä leuanvetäjä1:llä on paras suhteellinen voima, leuanvetäjä3:lla paras absoluuttinen voima, mutta leuanvetäjä2 on paras lisäpainoleuanvetäjä! Hänen absoluuttinen voimansa on parempi kuin leuanvetäjä1:llä, mutta huonompi kuin leuanvetäjä3:lla. Hänen suhteellinen voimansa on parempi kuin leuanvetäjä3:lla, mutta huonompi kuin leuanvetäjä1:llä. Paras lisäpainoleuanvetäjä on siis se, jolla on sopivassa suhteessa sekä suhteellista että absoluuttista voimaa.

Suhteellinen ja absoluuttinen voima ovat myös ratkaisevana tekijänä laitettaessa urheilijoita paremmuusjärjestykseen muissakin urheilulajeissa kuin voimailulajeissa. Esimerkiksi kuulantyönnössä pärjää isot kaverit, koska absoluuttinen maksimivoima on ratkaisevassa asemassa yhdessä nopeusvoimaominaisuuksien (asyklinen räjähtävä voima) ja tekniikan kanssa. Esimerkiksi kiipeilyssä parhaita ovat kevyet kaverit, koska suhteellinen voima on ratkaisevassa asemassa yhdessä kestovoimaominaisuuksien ja tekniikan kanssa. Esimerkiksi Crossfitissä parhaita ovat keskiraskaat urheilijat, koska siinä tarvitaan sekä absoluuttista että suhteellista voimaa sopivissa suhteissa yhdessä aerobisen kestävyyden, anaerobisen kestävyyden, nopeuden ja useiden lajitekniikoiden kanssa.

Voimailulajeissa on onneksi painoluokat, koska esimerkiksi painonnostossa on mielenkiintoista nähdä niin raskaiden sarjojen absoluuttisesti kovimpia tuloksia kuin kevyiden sarjojen uskomatonta suhteellista voimaa kolme kertaa oman painon nostoissa sekä keskiraskaiden sarjojen huikeita absoluuttisen ja suhteellisen voiman yhdistelmätuloksia. Samoin esimerkiksi toistoleuanvedossa ja voimapunnerruksen toistokisoissa on mielenkiintoista nähdä niin kevyiden sarjojen valtavia toistomääriä kuin absoluuttisen voiman puhumista raskaiden sarjojen kavereiden tehdessä isoja toistomääriä suureen kuormaan verrattuna sekä keskiraskaiden sarjojen absoluuttisen ja suhteellisen voiman yhdistelmäkoneiden huikeita suorituksia. Jos painoluokkia ei olisi, kilpailisi painonnostossa ja voimanostossa vain suurikokoiset urheilijat, toistoleuanvedossa ja voimapunnerruksen toistokisoissa vain kevyet urheilijat ja lisäpainoleuanvedossa vain keskiraskaat urheilijat ja meiltä voimailun ystäviltä jäisi monia huikeita suorituksia ja urheilijoita näkemättä.

1.11.2011
TR

perjantai 28. lokakuuta 2011

Suvaitsevaisuus (EF)

On uskomatonta miten vielä nykyaikanakin tämän kaiken tietotulvan keskellä oleskelee suuri harhaluuloinen, erilaisuutta pelkäävä kansanosa, jolle esimerkiksi homoseksuaalisuus on sairautta ja saastaa, joka pitäisi kitkeä maailmasta. Ihmisillä, kuten monilla muillakin lajeilla on evoluution saatossa luonnonvalinnan kautta säilynyt geeniperintöä, jonka määräämänä osasta populaation jäsenistä syntyy homoseksuaaleja ja heidän olemassaolollaan on oma osuutensa yhteisössä. Onko se itseltä pois, jos joku tulee onnelliseksi rakastaessaan samaa sukupuolta olevaa ihmistä? Todellakaan ei. Tässä vaiheessa, jos joku monista suomalaisista junteista sattuu lukemaan tätä tekstiä, asettaa hän argumentiksi, että kirjoittaja on homo. Voin kertoa hänelle, että olen elänyt rakastavassa avoliitossa naisen kanssa jo useita vuosia, mutta se ei tee minusta yhtään parempiarvoista kuin josta kusta toisesta, joka on elänyt useita vuosia parisuhteessa samaa sukupuolta olevan rakkaansa kanssa.

Teuvo Hakkarainen lausuessaan, että homot ja lesbot voisi eristää Ahvenanmaalle puhui tosiaan, mutta valitettavasti monen tämän maan kansalaisen kielellä. Siinä mielessä kyseinen kansanedustajana valitettavasti edustaa tiettyä, mutta hälyttävän suurta osaa kansaa. Punttisalit, duunariporukat ja lähiöpubit ovat vielä nykysuomessakin täynnä ihmisiä, joiden mielestä homot ja neekerit (heidän kielellään, yleisesti siis tummaihoiset ihmiset) voisi lakaista maanrakoon. Siinä sitä moni työtön alkoholisoitunut runkkari valittaa maahanmuuttajista, että ”ne tulee tänne ja vie meidän työt ja naiset”.  Huh huh, samalla pallolla tässä eletään ja kaikki rajat ovat keinotekoisia ihmisten tekemiä rajoja. Ihmisarvo on jokaisella elämää kunnioittavalla ihmisellä ja ihmisten pitäisi pystyä elämään yhdessä tällä pallolla. Kansallisvaltioita nykyisessä muodossaan ei tarvittaisi nationalistisen propagandan lietsontaan, mutta toki tietynlainen paikallisuuteen perustuva hallinto täytyy olla, jotta subsidiariteetti periaate toteutuu. Eli päätökset tehdään mahdollisimman paikallisesti tietyissä asioissa, jotka eivät ole universaaleja. Esimerkiksi Ranskassa on huono päättää suomalaisten pohjanmaalaisten veneenveistäjien työvälineiden huollosta. Tällaiset päätökset on paras tehdä paikallisesti paikallisten veneenveistäjien keskuudessa.

Perussuomalaiset ovat menneet vertaamaan homoliittoja jopa eläimiin sekaantumiseen. Miten joku voi filosofiselta ajattelukyvyltään olla niin vajaaälyinen, että vertaa kahden ihmisen omasta tahdosta tekemiä valintoja tekoihin, joissa toinen osapuoli on eläin, joka ei osaa ilmaista haluaako ihmisen kanssa seksiä vai ei. Kyllä on vaikea ymmärtää.

Uskonnot ovat monilla tavoin suuri pahuuden alku ja juuri maailmassa. Ne aiheuttavat suvaitsemattomuutta ja epärationaalista käyttäytymistä, joka on seurauksena epärationaalisesta ajattelusta. Jos elämän moraalikysymyksiin etsii absoluuttista vastausta ihmisten kirjoittamista satoja vuosia vanhoista kirjoista tai saduista, myyteistä ja tarinoista, on elämänrakentaminen huonolla mallilla. Jumalahan on satuolento, kuten Joulupukkikin ja hänen olemassaolonsa riippuu ihmisestä. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisen subjektiivisessa maailmassa mitä vaan voi olla olemassa, jos uskoo, mutta todellisessa objektiivisessa maailmassa ei taruolentoja ole olemassa.

Kristilliseen yhtenäiskulttuuriin kasvattaminen lienee yksi suurista syistä, jonka takia tällä hetkellä monet keski-ikäiset ja vanhat Suomen kansalaiset karsastavat homoja, koska raamatusta voidaan tulkita homouden olevan väärin, ainakin jos kristillisdemokraattien lääkäripoliitikko Päivi Räsäsen sanoja on uskominen. Huh huh, lääkäri koulutukseltaan ja uskoo homoudessa tuhansia vuosia sitten ihmisten kirjoittamaan fiktiiviseen fantasiaopukseen, jonka arvomaailmassa tietenkin näkyvät kirjoitusaikojen arvot, josta juurtanee sovinismikin eli että nainen ei voi olla pappi. Tämä asia tosin ei itseä paljoa kiinnosta, koska minusta kenenkään ei pitäisi olla pappi. Filosofisia opettajia toki tarvittaisiin, jotka opettaisivat ihmisiä rakastamaan, tekemään elämässään sitä mistä tykkäävät, erottamaan harhaluulot ja pahan totuudesta ja hyvästä sekä rationaalisen ajattelun perusteet – ei yliluonnollisten satujen opettamista.

Uusi sukupolvi Suomessa tuntuu pääsevän uskonnoista jo hyvällä prosentilla eroon, mutta suvaitsevaisuuteen ei aina tunnu auttavan edes koulutus – vaikka se onkin paras lääke ahdasmielisyydestä eroon pääsemiseen. Joskus sitä kokee olevansa punttisalin kummajainen homot ja tummaihoiset hyväksyvänä militarismin vastustajana. Vielä loppuun armeijan arvoista: Uskonto – epärationaalista potaskaa, Isänmaa – liian pitkälle vietyä nationalismia, jos yksilöä vaaditaan luopumaan elämästään valtiojärjestelmän takia, Koti – jos haluaa elää pitkään onnellisena rakkaittensa kanssa, ei liene järkevin vaihtoehto lähteä todennäköiseen kuolemaan rintamalle (turhan) sodan sattuessa. + Ihmisellä ei mielestäni ole oikeutta riistää toiselta ihmiseltä henkeä, eikä moista tekoa voi moraalisesti rehellinen ihminen tehdä myöskään valeroolin, kuten sotilaan roolin takana. Kaikkien roolileikkien takana on ihminen, jolla on vastuu toimistaan ja kenenkään ei ole pakko alistua sellaiseen roolileikkiin, jossa joutuu toimimaan tärkeimpiä moraalisia vakaumuksiaan vastaan.

28.10.2011
TR  

maanantai 5. syyskuuta 2011

Lisäpainoleuanvedon lajianalyysin blogiversio (U)

Tavoitteena on yksi sääntöjen mukainen toisto mahdollisimman suurella lisäpainolla.

Suorituksessa lisäpainot roikkuvat nostovyöhön kiinnitettyinä jalkojen välissä ja sääntöjen mukaisessa vedossa vetäjä vetää suorilta käsiltä itsensä ja lisäpainot ylös siten, että leuan alapinta käy vähintään vetotangon yläpinnan tasolla.

Nivelten liikkeet:
Aina – Olkanivelen ojennus (ekstensio) ja kyynärnivelen koukistus (fleksio)
Leveällä otteella lisäksi – olkanivelen lähennys (adduktio) ja lapaluiden lähennys (adduktio)

Käytettävät lihakset

Agonistit eli päävaikuttajalihakset:
Olkanivelen ojennuksessa
Leveä selkälihas (m. latissimus dorsi), iso liereälihas (m. teres major), kolmipäisen ojentajalihaksen (m. triceps brachii) pitkä pää ja hartialihaksen (m. deltoideus) takaosa
Kyynärnivelen koukistuksessa
Hauislihas (m. biceps brachii) ja olkavarsilihas (m. brachialis)

Synergistit eli liikkeessä avustavat lihakset:
Mukana olkanivelen adduktiossa
Iso rintalihas (m. pectoralis major)
+ olkanivelen adduktiossa mukana muut yllämainitut olkanivelen ojentajat paitsi hartialihaksen (m. deltoideus) takaosa
Mukana lapaluiden adduktiossa
Iso suunnikaslihas (m. rhomboideus major), pieni suunnikaslihas (m. rhomboideus minor) ja epäkäslihaksen (m. trapezius) keskiosa
Mukana kyynärnivelen koukistuksessa
olka-värttinäluulihas (m. brachioradialis)
Tangossa pysyminen
sormien koukistajat

Stabilaattorit eli asentoa ylläpitävät ja liikettä vakauttavat lihakset:
Vatsalihakset (musculi abdominis, joihin kuuluvat suora vatsalihas (m. rectus abdominis), ulommat vinot vatsalihakset (m. obliquus externus abdominis), sisemmät vinot vatsalihakset (m. obliquus internus abdominis) ja poikittainen vatsalihas (m. transversus abdominis)), selän ojentajalihas (m. erector spinae), lonkankoukistajat (m. ilopoas) ja lonkan ojentajat eli iso pakaralihas (m. gluteus maksimus) ja takareidet (hamstrings), joihin kuuluvat kaksipäinen reisilihas (m. biceps femoris), puolijänteinen lihas (m. semitendinosus) ja puolikalvoinen lihas (m. semimembranosus). Takareidet toimivat myös polvinivelen koukistajina ja myös tämä funktio on mukana leuanvetoasennon stabilonnissa.

Ehdottomasti tärkeimmät lihakset leuanvedossa ovat leveät selkälihakset (m. latissimus dorsi).

Tarvittavat ominaisuudet:

Maksimivoima ← Maksimaalinen voimantuotto pohjautuu A) lihasten voimapotentiaaliin ja B) hermolihasjärjestelmän voimantuottokykyyn. Voimantuottokyky riippuu lihasten voimapotentiaalista ja C) kehon hermostollisesta eli neuraalisesta ohjauksesta

A) Lihasten voimapotentiaaliin vaikuttavat harjoittelulla kehitettävät omainaisuudet ovat lihasten fysiologinen poikkipinta-ala ja myofibrilleiden (voimaa tuottavia proteiinifilamnettia siältäviä putkia) tiheys lihaksessa. Lihasten voimapotentiaali kehittyy perusvoimaharjoittelulla. Siitä voiko myofibrilleiden tiheyteen vaikuttaa hypertrofisen voimaharjoittelun sarjapituuksilla on vielä hieman ristiriitaista tietoa. Voi olla, että lyhemmät perusvoimasarjat tekevät lihaksesta voimantuottoon osallistuvien komponenttien osalta tiheämpiä kuin pikät pumppisarjat. Kuitenkin pitkäkestoisen hypetrofisen vasteen aikaansaamiseksi täytyy perusvoimaharjoittelunkin intensiteettiä varioida, jotta vältetään negatiivinen mukautuminen (accomodation) ärsykkeeseen. Sen sijaan pyritään aina positiiviseen sopeutumiseen eli adaptaatioon (adaptation). Ts. ärsykkeeseen mukautuessa elimistön suorituskyky ei kehity ja elimistö turtuu ärsykkeeseen. Ärsykkeeseen adaptoituessa keho taasen kehittyy ja suorituskyky paranee.

C) Voiman- ja liikkeen tuoton neuraaliseen ohjaukseen kuuluu lihasten sisäinen ja lihasten välinen koordinaatio. Ts. morotisten yksiköiden rekrytointi, yksittäisten motoristen yksiköiden optimaalinen syttymistiheys ja lihasten välinen kordinaatiopatteri ovat asioita, joita voidaan kehittää. Kun maksimaalinen määrä lihassoluja supistuu maksimaalisesti, tuotetaan suurin mahdollinen määrä voimaa (lihasten sisäinen koordinaatio). Toisaalta eri vaiheissa liikettä, tulee oikeiden lihasten olla aktiivisina ja oikeiden lihasten inaktiivisina oikeaan aikaan (lihasten välinen koordinaatio). Jos voimaa tuottavan lihaksen vastavaikuttajalihas (antagonisti) on aktiivisena samaan aikaan, kun agonisti (päävaikuttaja) tuottaa voimaa, vähentää se liikkeen voimantuottoa, joten tällainen antagonistien koaktivaatio tulisi minimoida maksimivoimasuorituksessa. Kehon neuraalista ohjausta voidaan kehittää maksimivoimaharjoittelulla.

Voimaharjoittelun jaottelu:
Neuraaliset tekijät: 1-3 toistoa sarjassa (intensiteetti n. 90-100%*) - maksimivoimaharjoittelu
Hermostollishypertrofiset tekijät: 3-6 toistoa sarjassa (intensiteetti n. 70-90%)
Hypertrofia: 6-12 toistoa sarjassa (intensiteetti n. 60-80%) - perusvoimaharjoittelu

*Intensiteetit lasketaan yhden toiston maksimista (1RM = one repetition maximum)

Lihassolujen hypertrofia on lihassolujen poikkipinta-alan kasvua.

Nopeusvoima ← Kyky tuottaa voimaa rajoitetussa ajassa. Lisäpainoleuanvedossa, kuten muissakin puhtaissa masimivoimalajeissa voimantuottoaikaa ei ole rajoitettu, mutta nopeusvoimaharjoittelusta on silti hyötyä. Miksi?

Siksi, koska keho oppii rekrytoimaan paljon nopeita motorisia yksiköitä nopeasti ja saadaan aikaan suuri kiihtyvyys nivelkumilla, joilla saadaan tuotettua paljon voimaa (leuanvedon alaosa). Optimaalisilla nivelkulmilla tuotetulla kiihtyvyydellä saadaan kuorma menemään vedon kuolonkohdan yli. Tällöin veto etenee loppuun asti ja leuka menee tangon yli vaikka huonoilla loppunivelkulmilla vedon kuolonkohdassa kykeneekin tuottanmaan nostavaa voimaa vähemmän
kuin kuorma painaa.

Toiseksi siksi, että saadaan vaihdettua myosiinin raskaita ketjuja nopeampiin, jolloin myosiinin ATPaasi entsyymit kykenevät leuanvedon ”kiihdytysvaiheen” (alaosa) aikana pilkkomaan nopeammin adenosiinitrifisfaattia (ATP) adenosiinidifosfaatiksi (ADP) ja epäorgaaniseksi fosfaatiksi. Tällöin saadaan nopeammin enregiaa (enempi tietyssä ajassa, enempi kiihdytysvaiheen aikana) voimantuottoon ja poikkisiltasylkejä leuanvetolihasten aktiini- ja myosiinifilamenttien välillä tapahtuu kiihdytysvaiheen aikana enempi ja saadaan tuotettua enempi voimaa kiihdytysvaiheen aikana.

Voima-nopeuskäyrän eri kohtia voidaan kehittää erilaisilla kuormituksilla, mutta suurimmat tehot hermilohasjärjestelmä pystyy tuottamaan n. 30-60% kuormilla maksimista (teho on työ jaettuna ajalla ja toisaalta voiman ja nopeuden tulo).

Nopeusvoima (asyklinen räjähtävä voima): 1-5 toistoa sarjassa (intensiteetti 0-85%, leuanvedossa käytännössä 50-70% voimaleuanvetomaksimista (oma massa + lisäpainot))

4.9.2011 - 5.9.2011
T.R.

tiistai 30. elokuuta 2011

Ei militarismille (EF)

”Suomalaisen miehen täytyy käydä armeija” on meidän kulttuurimme intuitiotiivinen moraaliväite, joka kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kasvatuksesta. Eettisen preskriptivismin mukaan on olemassa kahden eri tason moraaliväitteitä: intuitiotiivisen tason ja kriittisen tason. Intuitiotiiviset moraalivalinnat ovat valintoja, joita ihminen tekee ajattelematta asiaa tarkemmin. Valinnan taustalla on kulttuurista ja kasvatuksesta imetyt arvot, joita ei ole kyseenalaistettu. Aina intuitiotiivisia moraalivalintoja tekevää ihmistä voidaan pitää moraalisena junttina. Kriittisen tason moraalitarkastelu taas kyseenalaistaa intuitiotiiviset moraaliväitteet ja tarkastelee moraalivalintaa monipuolisesti eri kanteilta ja lopullinen moraalivalinta syntyy syvällisen rationaalisen podintaketjun seurauksena. Olisipa kriittisen tason moraaliajattelijoita enempi!

Sota on tyypillisesti tila kahden valtion välillä. Valtioiden, joiden poliittiset johdot ovat ajautunut suureen riitaan keskenään. Monesti kahden sotaan ryhtyvän maan kansalaisilla eli yksittäisillä ihmisillä ei ole mitään vihaa toisia ihmisiä kohtaan ja monet eripuolilla rajaa asuvat ihmiset voisivat olla toistensa parhaita kavereita. Suurin osa ihmisistä tekee kuitenkin intuitiotiivisen moraalivalinnan, kun valtionjohto määrää heidät sotaan. Oikeastihan muutaman hengen valtionjohdot eivät voi pakottaa miljoonia ihmisiä tappamaan toisiaan, koska ei muutama ihminen saisi väkisin liikkeelle miljoonia sodan vastustajia. Toisin kuitenkin usein käy, koska sotimisen suhteen suurin osa ihmisistä on moraalisia juntteja, jotka tekevät moraalivalintansa intuitiotiivisesti ja ovat valmiita aiheuttamaan valtavasti pahaa eli tuskaa ja kärsimystä tuhansille ja tuhansille ihmisille.

Tajuaisipa suurin osa ihmisistä ajatella sotimisen oikeutusta kriittisen moraalivalinnan kautta. Miettiä mitä tuskaa se aiheuttaa ihmisille sekä omassa että vieraassa maassa. Tajuta, että siinä kylvetään vain pahaa. Sotaan osallistuva ihminen ei pelkästään tuhlaa elämäänsä, vaan raiskaa hyvyyttä. Jokainen, joka tappaa on tappaja. Ei sotilaan roolin taakse voi piiloutua ja sallia itselleen hirmutekoja. Moni ajattelee tässä vaiheessa kirjoitusta, että mitä olisi tapahtunut Suomessa 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940, jos kaikki ihmiset olisivat aseistakieltäytyjiä. Vastaus on, että koko talvisotaa ei olisi ollut, koska sen enempää venäläiset kuin suomalaisetkaan eivät olisi halunneet sotia. Historia olisi toisen näköinen, onnellisempi.

Pasifismin puolesta
30.8.2011
T.R.