Lisäpainoleuanveto - Optimaalinen tekniikka (U)

Suorin käsin roikunnasta leuka tangon yli keinolla millä hyvänsä. Siinä tiivistyy suorituksellisesti kilpalisäpainoleuanvedon yksinkertainen, rujo ja konstailematon olemus. Lisäpainoleuanvedonkilpailusäännöt voit käydä lukemassa Suomen Leuanveto ry:n sivuilla.

Maksimivoima, nopeusvoima ja tekniikka ovat kolmikko, jotka ratkaisevat lisäpainoleuanvetosuorituksen kovuuden. Tässä artikkelissa keskitytään tekniikan pohdiskeluun: millä tekniikalla saa suurimman kuorman ylös lisäpainoleuanvedossa? Sivistyneeksi pohdiskeluksi tämä artikkeli tulee jäämäänkin, sillä vielä toistaiseksi biomekaaninen tutkimustieto kilpaleuanvedosta puuttuu (Vink-vink! liikuntabiologian biomekaniikan opiskelijat: tässä olisi hyvä kandin tai gradun aihe: lisäpainoleuanvedon biomekaaninen liikeanalyysi, 3D-videoanalyysi + EMG-mittaukset). Kisoissa näkee niin kokovartaloheijaria, puolieristettyä vetämistä kuin lähes täysin olkanivelen ojentajia ja kyynärnivelen koukistajia eli liikkeen päävaikuttajalihaksia eristäviä tekniikoita. Voi olla, että optimaalinen tekniikka on yksilöllinen, ja riippuu omista mittasuhteista sekä voimatasosta. Isommalla ja pienemmällä kuormalla on nimittäin myös teknisestä näkökulmasta erilaista vetää. 

Voimantuoton suuntaaminen. Se nyt on leuanvedossa aika selvää, että mitä suuremman koko liikeradan nettovoiman saa tuotettua suoraan alaspäin, sitä suurempi on ylös nostava vastavoima. Toisin sanoen sivuttaissuuntainen voimantuottaminen ei vie leuanvetäjää ja lisäpainoja ylöspäin. Toisaalta kuitenkin monet kilpailijat vetävät kokovartaloheijarilla kippaamalla, jolla saa vedolle suuren alkukiihtyvyyden, mutta sivuttaissuuntaistakin liikettä syntyy aika paljon. Itse vedin juuri näin vielä 2014 SM-kisoissa: omat kisavedot vuoden 2014 SM-kisassa -90 kg sarjassa. Nyt olen pyrkinyt saamaan voimantuoton suuntautumaan enemmän vain vertikaalisuuntaan: tässä blogin vakiolukijoille jo edellisestä postauksesta tutut tämän vuoden SM-kisavetoni -100 kg sarjassa. Täytyy nyt ”off seasonilla” vielä testailla vähän eri variaatioita kisatekniikasta, jotta löytäisi käytännön kautta sen itselle suotuisimman näin tutkimustiedon vielä puuttuessa. 

Lihasten välinen koordinaatio. Se, että eri lihakset ja lihasten supistuvat osat (motoriset yksiköt) aktivoituvat juuri oikeaan aikaan leuanvetosuoritusta on syntyvän nostavan nettovoiman kannalta mielettömän olennaista. Se, että päävaikuttajalihasten supistumisajoitukset linkittyvät nätisti yhteen mahdollisimman suuren voimantuoton mahdollistaen on tärkeää. Tähän, kun liitetään se, että vedossa avustavat tukilihakset toimisivat optimaalisesti, ja vedon vastavaikuttajat vain stabilisoisivat tarvittavan verran niveliä jarruttaen vetoa mahdollisimman vähän, niin aletaan hahmottaa koko kokonaisuutta makrotasolla. Tämä tekee leuanvedosta, kuten muistakin moninivelliikkeistä liikehermostolle haastavan koordinoitavan maksimaalisen voimantuottosuorituksen optimoimiseksi. 

Inertia. Mitä enemmän kehon ja lisäpainojen muodostamalle kappaleelle saa vedon alussa kiihtyvyyttä ja nopeutta, sitä enemmän se vastustaa liiketilan muutosta eli sitä todennäköisemmin veto onnistuu loppuun asti. Alun kiihtyvyys ei saa kuitenkaan tulla liiaksi voimantuoton suuntaamisen tai optimaalisen vetokoneiston lihasten välisen koordinaation kustannuksella. Kokovartaloheijarilla saa monesti suuren alkukiihtyvyyden, mutta voimantuoton suuruus ja optimaalinen lihasten välinen koordinaatioketju saattavat kärsiä. Siksi eristetympi veto saattaa pitkällä aikavälillä olla kokonaisvoimantuoton kannalta parempi. 

Konsentrinen voimantuottonopeusriippuvuus. Nopeusvoima ja kiihtyvyys ovat tärkeitä inertian näkökulmasta. Toisaalta konsentrisesti (konsentrinen lihastyö = aktiivinen lihas lyhenee) voimaa tuotettaessa lihas pystyy tuottamaan sitä enemmän voimaa mitä hitaammin se supistuu. Tästä ilmiöstä johtuen nopeassa vedossa ei hyvilläkään voimantuottonopeusominaisuuksilla saa loppuvedossa tuotettua 100 %:a yläselän ja käsien leuanvedon ylänivelkulmien voimantuotosta. Tämä ilmiö tukee eristetympää tekniikkaa kilpalisäpainoleuanvedossa. Toisaalta monet kilpavetäjät tuntuvat saavan viimeiset tarvittavat sentit leuan ylitykseen lonkan ja polvien ojennukseen perustuvalla jalkapotkulla.

Koko vartalon käytöllä ja päävaikuttajia eristävällä tekniikalla on siis molemmilla omat hyvät puolensa lisäpainoleuanvedon kokonaisvoimantuotossa. Saattaa siis olla, että jokin kokovartaloheijarin ja eristetyn vedon välimalli on optimaalinen lisäpainoleuanvetoon. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan Suomen ja maailman parhaimpien lisäpainoleuanvetäjien tekniikka kehittyy, mutta toivottavasti tulevaisuus tuo myös biomekaanista tutkimustietoa lisäpainoleuanvedon ystävien iloksi!

26.5.2015

TR

Lisäpainoleuanvedon SM 2014 (U)

Lisäpainoleuanvedon SM-kisat 2014 alkoivat huikealla jännitysnäytelmällä, kun miesten -70 kg sarjan 23 atleettia ottivat yhteen. Hermostotykki Seinäjoen Harri Kangas pamautti kovimmat impulssivirrat ja dublettijytinät motoriselta aivokuorelta leuanvetokoneistoon ja lihasten motoristen yksiköiden koordinaatio natsasi siten, että kisan voitto irtosi 84 kilolla ja siihen päälle vielä Suomen mestarin 4. nosto, jolla SE-lukemat paranivat käsittämättömiin 86-kilon lukemiin. Lukemiin, jotka ovat lähes 20 kiloa Kankaan oman massan eli 66,2 kilon ylitse. Lisäpainoleuanveto on absoluuttissuhteellisen voiman laji ja Harrin tuloskunto jakaantui käsittämättömään 1,3-kertaiseen oman massan suhteelliseen voimaan ja 152,2 kilon absoluuttiseen voimaan. Kovan vastuksen Kankaalle tarjosi Timo Paukku Pihtiputaalta vetämällä 83 kg ja pokaten SM-hopeaa. Myös pronssille tullut Tampereen Heikki Ulmanen veti huikean tuloksen 79 kg. Alle 70 kilon sarjassa peräti 15 urheilijaa rikkoi 60 kilon rajan, joka kertoo sarjan laajasta kovasta tasosta. 

Alle kasikympissä oli hurja kaksinkamppailu Helsinkiläisen Tuomas Burken ja Jyväskyläläisen Konsta Koivurannan välillä. Kamppailu päättyi Burken niukkaan voittoon paremman kakkosvedon turvin, sillä miehet painoivat punnituksessa saman verran ja vetivät saman tuloksen, 85 kiloa. Burke ja Koivuranta jakavat tällä hetkellä alle 80 kilon sarjan SE:n, mutta Burke on vuoden 2014 lisäpainoleuanvedon Suomen mestari sarjassa -80 kg. Myös pronssimitalisti Antti Kantola Nokialta rikkoi komeasti 80 kilon rajan vetämällä tasan 80 kg.

Alle ysikympissä meikäläinen paransi onnistuneen semikorkeafrekvenssisen harjoituskauden ja rajuun kovan treenin sekä totaalilevon kontrastiin rakentuneen kisakunnon ajoituksen seurauksena sarjan SE:tä 3 kiloa lukemiin 93 kg. Nostosarjani oli 86, 91 ja 93 kg. Neljännellä extravedolla yritin vielä 94 kiloa, mutta se jäi sentin päähän. Pekka Perkiönmäki Ylihärmästä nappasi SM-hopeaa tuloksella 72 kg ja Jari Hakanen Muuramesta SM-pronssia tuloksella 70 kg. 

Omat kisavetoni Lisäpainoleuanvedon SM-kisoissa 2014:

Alle 100 kiloisissa Espoon Teemu Ojala pokkasi SM-kultaa SE-tuloksella 80 kg. Tiukassa kisassa SM-hopeaa otti loukkaantumisten jälkeen kisalavoille palannut Jani Heikkala 79 kilolla ja pronssi irtosi Espooseen Ilkka Oudan toimesta 77 kilon tuloksella.

Raskaan sarjan valtias oli klassista kehonrakennusta päälajinaan harrastava Tuomas Kuronen. Kuronen veti sarjan uudeksi SE:ksi 75 kg. Hopeaa otti Ilari Kampman Jyväskylästä tuloksella 67 kg ja SM-pronssin vei Seinäjoen Ari Siltaoja tuloksella 65 kg. Myös neljänneksi sijoittunut Joona Heino veti 65 kiloa, mutta hävisi SM-pronssin Siltaojalle 300 grammaa kevyempänä. 

Naisten, nuorten ja veteraanien sarjoista mainittakoon naiset alle 55 kg sarjan Iina Laineen SE-voittotulos 40 kg, naiset alle 70 kg sarjan Noora Heinosen SE-voittotulos 40 kg, alle 19-vuotiaiden miesten Jonathan Rintamäen SE-voittotulos 75 kg, alle 19-vuotiaiden naisten Iida Jokisen SE-voittotulos 12 kg, yli 50-vuotiaiden miesten Arto Immosen SE-voittotulos 61 kg, yli 60-vuotiaiden miesten Reino Kaikkosen SE-voittotulos 48 kg, yli 70-vuotiaiden miesten Ilkka Mikkosen SE-voittotulos 38 kg ja yli 50-vuotiaiden naisten Irja Virtalan SE-voittotulos 22 kg. Kaiken kaikkiaan SM-kisat olivat kovatasoiset ja myös monia uusia leuanvetourheilijoita astui areenalle, mikä on hienoa. Seuraavan kerran kilpalisäpainoleuanvetoa nähdään Espoon Otahallissa 27. syyskuuta, kun Lisäpainoleuanvedon Suomen Cupin 2014 toinen osakilpailu pamahtaa käyntiin. 5.4.2014 Jyväskylässä järjestettyjen Lisäpainoleuanvedon SM-kisojen tulokset kokonaisuudessaan löytyvät tuolta: Lisäpainoleuanvedon SM-kisojen 2014 tulokset. 

Urheilullista kevättä! 

TR

6.4.2014   

Nopea maksimaalinen räjähdys (U)

Koko keho sormenpäistä varpaisiin virittyy leuanvetojouseksi suorinkäsin roikuntaan. Premotorinen aivokuori touhuaa ja motorinen aivokuori valmistautuu organisoidun hyökyaallon tuottamiseen. Tuomarin merkin jälkeen valtavalla taajudella dubletteja eli tuplajymäyksiä sisältävä impulssi-ioninen sähkövirtaputous syöksyy aivoista ydinjatkoksen kautta selkäytimeen, jossa nikamien etuhaarakkeiden efferentit syöksevät tulta. Silmänräpäyksessä hyökyaallon tuottamassa kalsiumtulvassa kylpevät lihasproteiinit alkavat supistua ja ylöspäin kehoa vievä liikeketju alkaa tapahtua. Leveät selkälihakset soittavat fanfaaria isojen liereälihasten ja epäkkään yhtyessä siihen. Vatsapalat toimivat rytmiryhmänä ja forkut soittavat katkeamatonta sointua. Hauikset ulisevat kuin noitapillit. Koko kehon päälihasryhmät säestävät kapellimestari herra Aivon tahtipuikkojen käskyjen mukaan vuoroperään vaieten ja maksimaaliseen forteen kurkottaen: kasvojen lihakset, rintalihakset, ojentajat, hartialihakset, selän ojentaja… Lonkankoukistajat pienentävät lonkkanivelkulmaa ja takareidet polvinivelkulmaa ja PUM pakarat sekä etureidet pamauttavat patarumpua samalla kun yläselkä ja olkavarret tekevät olkanivelten ääriojennusta ja kyynärnivelten äärikoukistusta. Lonkka- ja polvinivelet suoristuvat, olkanivelet ojentuvat viimeiset asenteensa, kyynärnivelet koukistuvat vielä muutaman asteen ja leuka heilahtaa vetotangon yli. Vuosien työ ja päivien henkinen lataus purkautuu yhteen vetoon – tätä on parhaimmillaan nykyaikainen lisäpainoleuanveto – mieletöntä maksimivoimaurheilua, joka vaatii huippusuorituksiin taakseen vuosien laadukkaan maksimivoimaharjoittelun. Myös räjähtävä nopeusvoimaharjoittelu palvelee kykyä pamauttaa kaikki motoriset yksiköt mahdollisimman kerralla töihin ja hallita tehokkaasti sensomotorisen proprioseptiikan sävyttämän koneiston avulla lihasten välistä koordinaatiota nopeassa suorituksessa. Kovalla tehontuotolla saadaan kiihtyvyyttä ja inertian avulla massa liikkuu, vaikkei liikeradan jokaisessa pisteessä tuotettu voima olisi yhtä suuri kuin kappaleen paino. Kun lisäpainoleuanvetosuorituskykyä halutaan maksimoida huolimatta painoluokasta, niin vaati se myös valtavasti hypertrofista treeniä taustalleen, jotta saadaan rakennettua leveä ja paksu selkä, joka on leuanvetokoneiston päämoottori. Hypertrofisen harjoittelun kannattaa vain olla luonteeltaan sellaista, että se tukee maksimaaliseen ja nopeaan voimantuottoon kykenevän laadukkaan lihassupistusta säätelevän proteiinikoneiston syntymistä. 

Lauantaina oli lisäpainoleuanvedon Suomen Cupin 2014 ensimmäinen osakilpailu. Olin kisassa klo 14 saakka Suomen leuanveto ry:n puheenjohtajan ja urheiluseura Keljon Viestin leuanvetojaoston puheenjohtajan roolissa. Klo 14 hyppäsin urheilijan rooliin ja kilpailin -90 kg sarjassa myöhemmin iltapäivällä. Kyseessähän oli ensimmäiset viralliset nykyaikaiset lisäpainoleuanvetokilpailut. Voitin oman sarjani koko kisojen kovimmalla lisäpainolla, 90 kilolla, kaikki sarjat huomioon ottaen ja sain kunnian saada ensimmäisenä haltuuni -90 kg sarjan Suomen ennätyksen, jota tietenkin pyrin itse parantamaan jo huhtikuun SM-kisoissa, joissa pyrin pitämään haastajat takanani. Sarjani kakkonen, Tuomas Burke, veti myös huikeat raudat, 83 kg. Olen tosi iloinen voitosta, Suomen ennätyksestä ja ysillä alkavasta tuloksesta. Viimepäivien valmisteluissa on kuitenkin vielä parantamisen varaa. Tällä kertaa en pystynyt optimoimaan painonpudotuksessa suhteellisen ja absoluuttisen voiman suhdetta. Painoin kisassa 85,4 kiloa ja sain ylös 90 kiloa (yhteispaino 175,4 kiloa). 10 päivää ennen kisaa vedin viimeisessä kovassa treenissä 90 kiloa 89-kiloisena (yhteispaino 179 kiloa) paljon helpommin ja kevyemmin kuin kisassa. Kisassa missasin kolmosnoston 94 kiloa selkeästi (yhteispaino 179,4 kiloa). Nesteiden vedätykseni oli ilmeisesti liian kova tällä erää ja täytyy seuraavan kerran ottaa maltillisemmin. Valmentaminen on tiedettä sekä taidetta ja käytäntö opettaa. Ioniepätasapainosta, joka voi vaikuttaa epäsuotuisasti sekä hermoston toimintaan että parifeerisiin lihassupistusmekanismeihin, kielivät kisan jälkeiset jalkakrampit: jalat lähti alta ja 15 min piti odotella merisuolan imeytymistä ennen kuin pääsi ukko takaisin liikenteeseen. Jos huhtikuun SM-kisoihin saisi absoluuttisen ykkösen vähintään 183 kiloon, niin jo sillä pystyisi ottamaan 95 kiloa 88 kiloisena.

Paras kisanostoni lauantailta – tämänhetkinen -90 kg sarjan SE eli 90 kg:

Viimeinen äärimmäisen kova treenini 10 vuorokautta ennen kisoja (aloitusraudat otin vielä 5 päivää ennen kisaa viimeisessä valmistavassa treenissä):

Lopuksi on vuorossa muutama sana Suomen Leuanveto ry:n puheenjohtajan näkövinkkelistä. Tuossa roolissa koitan aina katsoa asioita epäitsekäästi lajin ja urheilijoiden etua ajatellen. Olen tosi onnellinen, että SLRY:n hallituksen talkooväki on jaksanut tehdä maaliskuusta 2013 alkaen niin paljon töitä, että olemme päässeet nollasta siihen, että meillä on jo kunnon kilpailujärjestelmä lisäpainoleuanvedossa ja ensimmäiset n. seitsemänkymmenen leuanvetourheilijan yli kahdensadan vedon täyteiset kisat ovat takana. Valorinne oli lauantaina parhaimmillaan majesteetillinen jännitystä tihkuva leuanvetokattila, jossa yleisö sekä kanssakilpailijat kannustivat rajusti vetovuorossa olevaa urheilijaa. Rehti urheiluhenki on sitä, että kisaillaan tosissaan, mutta kunnioitetaan ja arvostetaan muita tajuten, että urheilu on vain urheilua. Ihminen on jännä eläin – se kykenee valtaisaan hyvään ja valtaisaan pahaan. Parhaimmillaan kilpaurheilukulttuuri voi olla suurelle kansanjoukolle yhteistä hyvää: jännittäviä elämyksiä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, pätevyyden kokemuksia ja elämässä tärkeää tavoitteiden asettelua (motivaatiota) tuottava asia. Toivottavasti leuanvetourheilun kehitystyötä onnistutaan jatkamaan samassa hengessä siten, että Suomen Leuanveto ry säilyy demokraattisena urheilijalähtöisenä tahona, joka kykenee osaltaan olemaan mukana tuottamassa sen näköistä leuanvetourheilua, josta leuanvetourheilijoiden enemmistö nauttii ja iloitsee. SLRY:n hallitus on tehnyt satoja ja satoja tunteja töitä yhdeksän kuukauden aikana. Itsekin olen SLRY:n merkeissä kuluneena yhdeksänä kuukautena muun muassa kirjoittanut satoja sivuja sähköpostia, soittanut toistasataa puhelua, kirjoittanut monen monta asiakirjaa, täyttänyt viranomaishakemuksia/-ilmoituksia sekä tehnyt kasapäin ajatus- ja organisaatiotyötä. Tämä kaikki on tapahtunut liikuntabiologian opintojen, fysiikkavalmentajan töiden, yksityiselämän ja oman urheilun ohella. Ilman ilmaista vapaaehtoistyötä tämmöisiä huikeita juttuja, kuten lauantain Cup-kisoja, ei saada tehtyä. Lauantain Suomen Cupin kisojen talkooporukassa oli mukana perikymmentä henkeä. Kisajärjestelyissä monia asioita täytyy tehdä kuukausia ennen ja viimeinen kaksiviikkoinen on sitten kiihtyvä käytännön osuus, joka huipentuu itse kisapäivään. Kaikki maailmassa oleva ihmiskulttuuri on ihmisten luomaa todellisuutta, johon ihmiskunta voi 100 % valinnoillaan vaikuttaa. Minkään luonnon ulkopuolisen ihmiskulttuurin osan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys ja yhteisen hyvän nimissä meidän tulisi koittaa pitää kiinni jo luoduista hyvistä jutuista ja koittaa muokata olemassa olevia huonoja asioita hyviksi. Valinnoilla ja niitä seuraavalla konkreettisella työllä saadaan asioita aikaan. Hyvät valinnat ja niitä noudattava työ on kaiken ihmisen luoman hyvän lähtökohta – koska meillä on mahdollisuus kantaa oma kortemme yhteisen hyvinvoinnin kekoon, niin miksi jättää se optio käyttämättä? Ympärillä oleva ylikapitalistinen yli-individualistinen yhteiskunta on ihmisvalinnoin luotu kokonaisuus, joka ei ole ”asia jolle emme mahda mitään”, vaan muokattavissa oleva kokonaisuus, josta hyvillä valinnoilla ja niitä seuraavilla teoilla on paremmaksi paikaksi elää. Paikaksi, jossa ihmiset olisivat onnellisempia. Onnellisuuteen ihminen tarvitsee sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta, pätevyyden kokemuksia, oman elämänsä itsemääräämisoikeutta sekä tunnetta saada rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kohti leuanvetokevättä 2014!
13.1.2014 TR

Lisäpainoleuanvedon ja Voimaleuanvedon eroja (U)

Lisäpainoleuanveto (http://www.slry.fi/lisapainoleuanveto/) on Suomen Leuanveto ry:n (www.slry.fi) tukema laji, jossa suorin käsin roikunnasta täytyy saada kiskaistua leukansa tangon yli sekä pysty- että sivuttaissunnassa. Lisäpainoleuanvedossa saa käyttää koko kehoaan voimantuottoon, jolloin jaloista ja keskivartalosta tulee osa leuanvetojousta, jolla pamautetaan leuka tangon ylitse. Rautakourakisat-taho organisoi voimaleuanvetoa, jonka viralliset kisasäännöt muuttuivat äskettäin. Voimaleuanvedossa urheilijan on saatava suorin käsin roikunnasta leukansa tangon yli sekä pysty- että sivuttaissuunnassa, kuten lisäpainoleuanvedossakin, mutta homma täytyy suorittaa lähinnä vain olkanivelen ojentajilla ja kyynärnivelen koukistajilla, koska säännöissä jaloilla potkiminen on kielletty. Sekä lisäpainoleuanvedossa että voimaleuanvedossa lisäpainot roikkuvat jalkojen välissä lisäpainovyöhön hirtettyinä. Lisäpainoleuanvedossa voittaja on vetäjä, joka vetää yhden leuan suurimmilla lisäpainoilla. Voimaleuanvedossa voittaja on vetäjä, jolla hyväksytyn vedon lisäpainojen ja oman kehon yhteenlaskettu massa on suurin. Molemmat lajit ovat painoluokkalajeja. 

Absoluuttinen ja suhteellinen voima. Absoluuttinen voima tarkoittaa urheilussa usein käytännössä kykyä liikutella ulkoista kuormaa. Suhteellinen voima puolestaan tarkoittaa urheilussa usein käytännössä kykyä liikutella omaa kehoaan. Lisäpainoleuanvedossa ulkoisen kuorman eli lisäpainojen vetäminen vaatii absoluuttista voimaa, mutta koska oman kehon massa muodostaa niin suuren osan kokonaiskuormasta, on myös suhteellisella voimatasolla suuri merkitys. Lisäpainoleuanvedossa näin, kun tulos on pelkkien lisäpainojen massa, johon jo lajin nimikin viittaa. Lisäpainoleuanvedossa kovimmat tulokset syntyvätkin keskiraskaissa painoluokissa, koska erittäin kevyillä kavereilla absoluuttisen voiman määrä ei riitä keskiraskaiden urheilijoiden tuloksiin ja erittäin raskailla kavereilla suhteellisen voiman määrä ei riitä keskiraskaiden urheilijoiden tuloksiin. Kilpaileminen tapahtuu kuitenkin painoluokissa ja tuloksiaan kannattaa vertailla ennen kaikkea oman painoluokan urheilijoiden tuloksiin. Voimaleuanvedossa absoluuttinen voima ratkaisee, koska tulos on lisäpainojen ja oman kehon massan summa. Kuitenkin suhteellinen voima on vahvasti mukana kuvioissa kaikissa muissa painoluokissa paitsi raskaassa painoluokassa. Tämä johtuu siitä, että tietyssä painoluokassa oma massa voi muodostaa yhteistuloksesta korkeintaan painoluokan ylärajan verran ja sen jälkeen tulosta on parannettava lisäämällä lisäpainojen määrää jalkojen välissä. Raskasta sarjaa alemmissa painoluokissa painoluokkaansa juuri mahtuvilla urheilijoilla homma muuttuu siis ”lisäpainoleuanvedoksi voimaleuanvetosäännöillä”. Raskaassa sarjassa voimaleuanvetotulostaan voi periaatteessa kasvattaa rajattomasti myös oman kehon massaansa kasvattamalla, koska ei ole väliä onko parantuneen tuloksen massa omassa kehossa vai jalkojen välissä roikkuvissa lisäpainoissa. Voimaleuanvedossa kovimmat tulokset tulevatkin yleensä raskaassa sarjassa, koska absoluuttista voimaa pystyy hankkimaan suureen kehoon enemmän kuin pieneen. Ihmisellähän on käytännössä kaksi tapaa kehittää voimiaan: kasvattaa lihasten fysiologista poikkipinta-alaa, joka johtaa suurempaan lihasten supistuvien proteiinien määrään elimistössä tai parantamalla hermostonsa kykyä käskyttää lihaksia, jolloin motoristen yksiköiden rekrytointikyky paranee, impulssitiheys liikehermosoluissa kasvaa johtaen suurempaan lihasnykäysten summaatioon lihassoluissa ja lihasten välinen koordinaatio paranee. Absoluuttista voimaa hankkiessa kannattaa kasvattaa sekä mahdollisimman isot lihakset että saada paras mahdollinen hermostollinen ohjaus lihasten voimantuotolle. Lisäpainoleuanvetäjälläkin kannattaa olla mahdollisimman isot olkanivelen ojentajat ja kyynärnivelen koukistajat, jos ei halua pysyä tietyssä painoluokassa, mutta leuanvetolihaksiston ulkopuolisessa kehossa ei kannata olla liikaa massaa. Voimaleuanvedon raskaassa sarjassa koko kehossa voi olla leuanvedon päävaikuttajalihasten lisäksi vaikka kuinka paljon massaa, kunhan jaksaa vaan vetää itsensä ylös. Voimaleuanvedon raskaassa sarjassa rasvamassan määrä on rinnastettavissa jalkojen välissä roikkuvien lisäpainojen massaan, mutta voimaleuanvedon alemmissa painoluokissa sekä aina lisäpainoleuanvedossa ylimääräinen rasvamassa on haitaksi, koska se on voimaatuottamatonta turhaa lisäpainoa suorituksessa.

Tekniikka. Lisäpainoleuanvedon kokonaisvaltaisen liikkeen mahdollistavat säännöt tekevät myös monimutkaisemman leuanvetotekniikan käyttämisen mahdolliseksi. Jos lisäpainoleuanvedossa käyttää jalkojaan sekä keskivartaloaan osana leuanvetosuorituksen liikeketjua, suoritus on hermostolle vaativampi koordinoitava kuin lähinnä kahden nivelen ympärillä tapahtuva voimaleuanvetosuoritus. 

Aktiivisen lihasmassan määrä. Lisäpainoleuanvedossa käytettävän lihasmassa määrä on suurempi kuin voimaleuanvedossa, koska leuanvedon päävaikuttajalihasten eli selän sekä käsivarsien lihasten lisäksi käytössä on muukin keho. Koska lisäpainoleuanvedossa voimantuotossa on käytössä enemmän lihasmassaa ja keski- sekä alakehon lihaksia käyttämällä pystyy lisäksi tuottamaan liikettä, jonka avulla pystyy hyödyntämään jonkin verran liike-energiaa, voivat samanpainoiset kaverit vetää suuremmilla lisäpainoilla leuan lisäpainoleuanvedossa kuin voimaleuanvedossa. Lisäpainoleuanvetäjällä ei voi olla liian vahvat jalat, mutta ne voivat olla liian isot. Jos päälaji on lisäpainoleuanveto (tai voimaleuanveto muussa kuin raskaassa sarjassa), ei kannata rakentaa kehonrakennustyylisellä harjoittelulla mitään Tom Platsin resiä (http://www.tomplatz.net/pictures/tom-platz-1.jpg), mutta esim. voimanostoa tai painonnostoa hermostollispainotteisella jalkatreenillä voi hyvin harrastaa sivulajina ja onhan yleisatleettisuus jopa suotavaa, joskaan ei millään tavalla pakollista, jos itseä kiinnostaa vain suorituskyky omassa lajissa.

Voimaharjoittelun muodot (nörttivaroitus). Molemmissa lajeissa kannattaa omaan painoluokkaan maksimoida primaaristen leuanvetolihasten koko hypertrofisella eli lihasmassaa kasvattavalla voimaharjoittelulla. Hypertrofisella voimaharjoittelulla aiheutetaan lihaksille mekaanista jännitystä, metabolista eli aineenvaihdunnallista stressiä sekä lihassoluvaurioita. Lihasten mekaaninen jännitys, hormonit, treenanneiden lihasten aineenvaihdunnan tuotteet, ravinnosta saatu energia, ravinnosta saatujen proteiinien aminohapot, kasvutekijät ja lihassoluvaurioiden korjausvaiheen tulehdusreaktio aktivoivat solunsisäisen signalointireitin PI3k – akt – mTOR – P70S6K – 4E-PB1 – proteiinisynteesi kohoaa – tapahtuu lihasten hypertrofiaa eli ts. kasvaa suuremmat lihakset. Molemmissa lajeissa kannattaa hermostollisen maksimivoimaharjoittelun avulla maksimoida lihasten sisäinen ja välinen koordinaatio eli hermoston kyky käskyttää lihaksia. Kaikki mitä tapahtuu motoriselta aivokuorelta pyramidaalisolujen, selkäytimen liikehermoaltaiden, sieltä lähtevien lihaksiin päätyvien liikehermojen ja siitä sähköimpulssin leviämisen aiheuttaman lihassupistuksen aikana lihassoluissa vaikuttaa hermolihasjärjestelmän voimantuottoon. Lihasten supistuvien proteiinien määrä määrää lihasten voimantuottopotentiaalin, mutta vasta lihasten supistuvien proteiinien määrä (ja jossain määrin myös laatu) yhdessä hermotuksen kanssa määräävät hermolihasjärjestelmän voimantuottokyvyn. Nopeusvoimaharjoittelusta on enemmän hyötyä lisäpainoleuanvedossa kuin voimaleuanvedossa, koska lisäpainoleuanvedossa voidaan tuottaa suurempia tehoja (teho on voiman ja nopeuden tulo) kuin voimaleuanvedossa.

Tulkaahan kaikki leuanvetourheilusta kiinnostuneet mukaan lajin kisoihin. Suomen Leuanveto ry:n tukemista lisäpainoleuanvedosta ja toistoleuanvedosta löydät informaatiota Suomen Leuanveto ry:n nettisivuilta: www.slry.fi. Voimaleuanvedosta löytyy jotain infoa Kiimingin Urheilijoiden nettisivuilta: http://www.kiimu.fi/fi/Lajit/Voimailu/Kilpailut+2013/Voimaleuanveto+SM-kisat.html. Lisäpainoleuanvedon ja toistoleuanvedon kehittymistä voi edistää liittymällä Suomen Leaunveto ry:n jäseneksi maksamalla vuosittaisen jäsenmaksin (10 €): http://www.slry.fi/liity-jaseneksi/. Seuraavat leuanvedon Suomen mestaruuskilpailut ovat Toistoleuanvedon SM-kisat Kiimingissä 10.8.2013: http://www.slry.fi/toistoleuanvedon-sm-10-8-2013/ 

9.6.2013

TR 

Kirjoitettu juttu perustuu allekirjoittaneen lukemaan liikuntabiologiseen kirjallisuuteen (kymmeniä kirjoja ja satoja tutkimusartikkeleita kuormitusfysiologiasta, biomekaniikasta, valmennus- ja testausopista sekä etenkin nimenomaan voimaharjoittelusta sekä siihen liittyvistä adaptaatiomekanismeista) sekä käytännönkokemuksiin leuanvetourheilusta. Jutun väitteet ovat kuitenkin näkemyksiäni, jotka pohjaavat mainitsemiini teoria- ja käytännöntiedon lähteisiin. Jutun väitteet eivät siis perustu suoraan leuanvetourheilusta tehtyyn tutkimukseen. Monille väitteistä ei ole siis julkaistuja lähteitä ja perusliikuntabiologiselle tiedolle en ole merkannut lähteitä, kuten en aiemminkaan tässä blogissa, vaan nuo väitteet pohjautuvat siis summatulkintaani lukemastani tutkimustiedosta.