Valmennus on teorian ja käytännön symbioosi. Liikuntabiologinen tietämys yhdistettynä kykyyn ymmärtää psykofyysissosiaalista ihmistä ja hänen elinympäristöään kokonaisuutena luo valmennukseen jonkinlaisen luonnontieteiden ja humanismin aukkoliitoksen.
Valmentajan teoreettiseen tietämyspohjaan tulisi kuulua kemian, fysiikan, biologian ja matematiikan perusteet. Ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta tulisi olla laajat tiedot, joiden päälle tulisi olla rakennettuna laajat tiedot kuormitusfysiologiasta ja valmennusopista sekä perusteita biomekaniikasta ja testausopista. Psykologian ja aikuiskasvatustieteen tuntemus on eduksi, mutta vähintään elämänkokemuksen ja rationaalisen päättelevän filosofian kautta opittu tieto ihmisyyden monisäikeisyydestä on tärkeää.
Urheiluvalmennuksen tulisi perustua aina lajianalyysiin eli täytyy tietää mitä ominaisuuksia ja minkä verran laji vaatii, niin tiedetään mitä ominaisuuksia treenata ja minkälaisilla painotussuhteilla. Tätä kautta tiedetään tasan tarkkaan mihin kukin harjoite tähtää. Lajikohtaista erikoistietämystä valmentaja tarvitsee lajiteknisissä asioissa. Fysiikkavalmennusta pätevän valmentajan tulisi kyetä antamaan lajissa kuin lajissa perehdyttyään lajin fyysisiin vaatimuksiin.
Kaiken valmentamisen lähtökohtana tulisi olla ihmisten onnellisuus eli se, että urheilija ja valmentaja tekevät sitä, mistä tykkäävät. Muuten urheilu, kuten kaikki muukin toiminta on turhaa, jos se ei tuota elämään mielekkyyttä.
Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys mahdollistavat laadukkaan ja määrällisesti sopivan harjoittelun sekä luovat pohjan onnellisen urheilijan olemassaololle. Niinpä terveyteen tulee panostaa niin ravinnon, harjoittelun, elämänfilosofian kuin sosiaalisten suhteidenkin osalta.
Laadukas harjoittelu perustuu laadukkaaseen harjoittelun suunnitteluun, joka perustuu parhaimpaan tieteelliseen tietoon, urheilijalta käytännön kautta opittuun urheilijan henkilökohtaisen psykofyysisen yksilöllisyyden ominaispiirteisiin ja käytännössä havaittujen toimintamallien toimivuuteen.
Valmentajan käytännön työ on suunnittelua, toteuttamista ja arviointia.
Urheilijan käytännön elämä sisältää laadukasta harjoittelua, hyvää ravintoa ja lepoa. Urheilu ja muut elämän osa-alueet tulee saada sulautettua sopusointuiseen tasapainoon.
Urheilijavalmentajaparin työskentely on niin kauan mielekästä, kun on halua kehittyä ja asettaa uusia tavoitteita.
20.12.2011
TR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti