Miten Julius Yego voi heittää keihästä 92,72 m niin vaatimattomilla maksimivoimatasoilla? (U)

Julius Yego (kuva poimittu netistä, en omista tekijänoikeuksia)

Keskiviikon jälkeen urheilumaailmaa on puhuttanut se, miten Julius Yego voi heittää keihästä niin pitkälle, vaikka valmentaja Petteri Piirosen mukaan rinnallevedossa nousee vain 100 kg, kyykystä 150 kg ja penkkipunnerruksesta 95 kg. Yleensä päälle 85 m heittäjillä kyseiset voimatasot liikkuvat kymmeniä kiloja korkeammalla. Tässä avaan spekulatiivisesti ilmiön takana olevaa hermolihasjärjestelmän toimintaa yleisellä tasolla liikuntabiologin silmin tietämättä sen enempää Yegon harjoittelutaustasta. Ilmiön taustalla vaikuttavat tutut valmennusopilliset voimantuoton kehittymisen ilmiöt, kuten voimantuoton kehittymisen liikemalli- ja voimantuottonopeusspesifisyys.

Hän, kuka saa kovimman lähtönopeuden keihäälle parhaaseen lähtökulmaan on kovin keihäänheittäjä. Keihäs painaa vain 800 g ja voimantuottoaikaa koko suorituksessa on tosi vähän. Kun voimantuottoajassa otetaan huomioon koko liikevirran motorinen ketju, niin yksittäiselle lihasryhmälle jää tosi vähän voimantuottoaikaa. Niinpä keihäänheitto sijoittuu voima-nopeusjatkumolla tosi nopeuspäähän, ja sitä voi heittää hyvillä nopeus- ja tekniikkaominaisuuksilla pitkälle ilman kummoisia maksimivoimatasoja. Siitä Yego on hyvä ääriesimerkki. Maksimivoiman tuottaminen kestää yleensä 0,5–3 sekuntia harjoitustaustasta, perimästä ja liikkeestä riippuen. Huippukeihäänheittäjien heittovaihe kestää keskimäärin alle kaksi sekunnin kymmenystä.

Keihäänheittosuoritus vauhtijuoksuineen, ristiaskelineen ja etenkin itse heittovaihe on hermostolle käsittämättömän monimutkainen suoritus koordinoitavaksi, josta kertoo käytännön tasolla myös vuosia systemaattisesti keihäänheittoa harjoitelleiden ammattikeihäänheittäjienkin ailahtelevaisuus suorituksissa. Itse heittovaiheessa parissa kymmenyksessä liikevirran (jalat, keskivartalo, ylävartalo, käsi) aikana eri lihasten lihassoluryppäitä eli motorisia yksiköitä (motorinen yksikkö = liikehermo ja sen hermottamat lihassolut) täytyy aktivoida ja sammuttaa oikea-aikaisesti oikeassa järjestyksessä liikkeen kuhunkin vaiheeseen voimantuoton suuruutta optimoiden. Tällainen äärimmäisen tekninen ja äärimmäisen nopea suoritus on aika kaukana puolesta sekunnista muutamiin sekunteihin kestävistä maksimivoimasuorituksista, kuten jalkakyykystä tai penkkipunnertamisesta. Niinpä ei pitäisi olla suuri yllätys, että esimerkiksi kyykkäysvoiman siirtovaikutus keihäänheittoon on aika paljon pienempää kuin sen siirtovaikutus vaikkapa pikaluisteluun, jossa reisien ja pakaroiden voimantuottoaika on pidempi ja liikemalli paljon yksinkertaisempi.

Isossa mittakaavassa nopeusvoimaa on paras kehittää periodisoidun yhdistetyn nopeus- ja maksimivoimaharjoittelun avulla, jos nopeusvoimasuoritteen kuorma on melko suuri (kuten kehonpaino vaikkapa hypätessä). Tällöin suoritusta voi teknisen kehittymisen lisäksi parantaa joko saamalla rajoitetussa voimantuottoajassa (esim. ponnistuksessa) suuremman osan maksimivoimastaan käyttöön (nopeusvoimaharjoittelu auttaa!) tai saamalla vähintään saman tai ainakin lähes saman osan maksimivoimastaan käyttöön, mutta suuremmasta maksimivoiman määrästä. Maksimivoiman määrää voidaan kasvattaa maksimivoimaharjoittelulla! Pienellä kuormalla maksimivoiman rooli lähes häviää nopeussuorituksissa. Niinpä esimerkiksi pingiksen pelaaja ei saa lyönteihinsä lisää nopeutta maksimivoimaharjoittelulla, mutta vaikkapa pituushyppääjä hyötyy paremmista maksimivoimatasoista, kunhan niistä saadaan ilo irti lajissa nopeusvoima-, lajivoima- ja lajiharjoittelun kautta. Valmennusopissa yleisvoiman muuntamista lajivoimaksi kutsutaan transmutaatioksi.

Loppuun tulee vielä yksinkertaistettu käytännön esimerkki! Ota kaverin kanssa kisa kumpi saa pamautettua hauiskäännössä peukalon nopeammin kiinni olkapäähän lähtöasennosta, jossa kyynärnivel on suorana. Tehkää testi ensin pelkällä kädellä, sitten 1 kg käsipainolla, 2 kg käsipainolla jne. Alussa kumpi vaan (nopeampi teistä) voi voittaa kisan, mutta kuorman kasvaessa maksimivoiman merkitys liikenopeuteen kasvaa. Lopulta tarpeeksi isolla kuormalla vahvempi on nopeampi, ja lopulta tulee piste, kun heikompi teistä ei jaksa edes tehdä täyden liikeradan hauiskääntöä. Analogiana monimutkaiseen keihäänheittosuoritukseen pelkän voimantuoton näkökulmasta keihäänheitto on lähempänä pelkkää kättä kuin 30 kg käsipainoa tässä nopeuskilpailussa.

Ihan viimeiseksi on toki todettava sivuhuomiona, että on se silti hieman uskomatonta, että yli 92 m keihäänheittoon vaadittavalla liikehermojen impulssivirtajytinällä ei jo ihan epäspesifinä siirtovaikutuksena nouse maksimivoimatasot suuremmiksi kuin penkki 95, kyykky 150 ja rive 100 kg. Sellaista on urheilun ja hermolihasjärjestelmän kinesiologian mielenkiintoinen maailma.

30.–31.8.2015

TR

Street Workout SM 2015 (U)

Kuva: M.Vahtila. Osa Street Workoutin SM-kisojen 2015 kilpailijoista yhteiskuvassa.

Eilen oli Suomen Street Workout ry:n järjestämät kautta aikain ensimmäiset Street Workoutin SM-kilpailut Helsingissä Elastisen ja kumppaneiden TFW-salilla. Alkuun nähtiin komeita vapaaohjelmia, joissa dynaamiset liikkeet ja staattiset pidot muodostivat kahden minuutin kestoisia musiikin tahdittamia kokonaisuuksia. Tuomareiden arvioinnin kohteina olivat dynaamiset liikkeet, staattiset asennot, liikkeiden yhdistely ja jalkaliikkeet. Eri painoluokkien ja lajitaustojen myötä leuanvetotangoilla, puolapuilla, dippitelineillä, pystytangossa ja maassa nähtiin hyvinkin erilaisia luovia esityksiä: ihmisliput, etuvaa'at, takavaa'at, voltit, yhden käden leuanvedot, palomiespunnerrukset, tankohyppelysarjat, pistoolikyykyt eri osissa telinettä, käsilläseisontatemput, akrobaattiset maaliikkeet, yleisön käyttö lisäpainona liikkeissä, planche-variaatiot jne. vauhdittivat vapaaohjelmien kulkua. Itsellänikin oli ilo seurata ja kannustaa vapaaohjelman urheilijoita koko vapaaohjelman ensimmäinen kierros, sillä oma kisaverryttely alkoi vasta noin puolessa välissä vapaaohjelman toista kierrosta.

Vapaaohjelman jälkeen vuorossa oli Street Workout kolmiottelu: suorin jaloin leuanveto, suorin jaloin dippi ja pistoolikyykyt. Lisäpainona toimi kahvakuula, ja kuulan massa kasvoi painoluokittain. Itse tein raskaaseen sarjaan (+90 kg, 32 kg kuula) uuden lajin SE-pohjiksi yhteistuloksen 55 toistoa. Kisasuoritukseni näet alta:

Tässäpä rengasvoimistelun moninkertaisen Suomen mestarin, Markku Vahtilan sekä hänen vaimonsa Milla Vahtilan (voitti naisten kolmiottelun) ottamia valokuvia minun kisasuoritteista, palkintojen jaosta sekä kisojen jälkitunnelmista:

Leuanvetosuoritus käynnissä.

Dippi

Pistoolikyykkäystä +32 kg. Oikealla jalalla tuli 15 toistoa.

Vasemman jalan pistoolikyykkysuoritus on saapunut loppupisteeseensä. Takana 13 toistoa.

Palkintojen jaossa tankotanssin maailmanmestarin ja street workoutin tämän vuoden MM-kakkosen Oona Kivelän kanssa. Oona toimi tuomarina ja jakoi palkinnot.

Kisan jälkeistunnelmia hymyissä suin. Kuvassa naisten kolmiottelun voittaja ja Athletican leuanvetovalmennuksessa oleva Milla Vahtila.

Millan kanssa pullistelua.

Lopuksi vielä pari juttua: ensinnäkin aiheeseen liittyen esiinnosto taannoin Lihastohtori Juha Hulmin blogiin Street Workout ry:n puheenjohtaja Konsta Koivurannan kanssa yhdessä kirjoittamastamme kehonpainoharjoitteluartikkelista.

Ja maksimi-, nopeus- ja/tai kestovoiman hankinnasta joko liikkujina tai valmentajina kiinnostuneille tiedoksi, että syyskuun Optimoi Voimantuotto -koulutukseen on 100:sta paikasta enää viimeiset 9 paikkaa jäljellä. Eli ilmoittaudu heti, jos haluat mukaan!

Tämmöinen ulkoinen kondis on tuon kolmiottelutuloksen takana, kun Keljon Viestin kisatrikookin on riisuttu pois. Lihasmassa näkyy ulos päin, hermotus, energia-aineenvaihdunta sekä tuki- ja sidekudosten kondis ei.

Mukavaa elokuuta!

9.8.2015 TR