Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Ratkaisu ihmiskunnan 2000-luvun suurimpaan ongelmaan (EF)


Globaalisti suurin ihmiskunnan ongelma näin ajanlaskumme kolmannen vuosituhannen alussa on epäsopusointu luonnon ja ihmisen välillä. Ihmisen ja luonnon välinen suhde on tällä hetkellä kestämätön. Kulutamme ja saastutamme enemmän kuin maapallo kestää. Jos kaikki maailmassa eläisivät kuin suomalaiset, tarvitsisimme kolme maapalloa, niin kuin olemme virallisista lehti- ja tv-uutisistakin saaneet lukea ja kuulla. Tällä hetkellä maapallon vuodessa tuottamat luonnonvarat on käytetty yhdeksässä kuukaudessa ja loppuvuosi eletään miinuksella. Tätä kulutuksen, saastutuksen ja maapallon resurssien välistä epätasapainotilaa nimitän tästä eteenpäin tässä tekstissä maapallo-ongelmaksi.

Luonnonvarat eivät ole abstrakteja lukuja, vaan todellisuutta, ja velaksi eläminen ei pitkällä tähtäimellä ole mahdollista kuten lukuihin (jotka eivät perustu maapallon resursseihin) perustuvan rahajärjestelmämme kanssa. Nykyinen rahajärjestelmä kriiseineen perustuu osaksi illuusioon, ei todelliseen peruselintarpeita rajoittavien hyödykkeiden niukkuuteen. Jos esimerkiksi ruoka olisi loppumasta Euroopasta, kannattaisi olla huolissaan. Mutta luontoa tuhoavien turhakkeita tuottavien firmojen konkursseista ja muista talouskriiseiksi nimetyistä näennäisistä kriiseistä ei kannata olla huolissaan.

Kaikki työ ei ole tärkeää ja arvokasta, vaikka nykyinen kapitalistinen yhteiskunta sellaista illuusiota luokin. Esimerkiksi sota-aseita valmistavan sadan työntekijän tehtaan toiminnan loppuminen on suuri voitto ihmiskunnalle. Se vähentää raa’an väkivallan ilmentämiseen käytettyjen laitteiden määrää maailmassa, vähentää luonnonvarojen kulutusta ja vapauttaa sisällötöntä pahuutta palvelevaa työtä tekeviä ihmisiä toimintaan, joka voi tuottaa mielekästä sisältöä heidän elämäänsä ja muidenkin elämään: luoda onnellisuutta. Lisäksi asetehtaan toiminnalla ei ole mitään tekemistä peruselintarpeiden (ruoan, mukavan asumisen ja terveydenhuollon) toiminnassa eli maailma ja ihmiskunta eivät menetä mitään hyvää tehtaan kaatuessa.
  
Samaan aikaan ihmisen ja luonnon välisen sopusoinnun heikkenemisen kanssa vallitsevaksi yhteiskuntamuodoksi maailmassa on muodostunut kapitalismi, joka perustuu ainaiseen kasvuun ja kulutukseen. Kapitalismi ja maapallo-ongelman ratkaiseminen ovat suuressa ristiriidassa keskenään. Maapallo-ongelman ratkaisu vaatii merkittävää materiaalisen kulutuksen vähentämistä, kun taas kapitalismi kasvuineen vaatii jatkuvasti kulutuksen lisääntymistä. Ainut mahdollinen ratkaisu ongelmaan on siirtyä toisenlaiseen yhteiskuntamalliin ja talousjärjestelmään.

Järkevintä olisi määrittää tietty ihanne-elintaso, joka tyydyttäisi ihmisten perustarpeet (ruoka, mukava asuminen ja terveydenhuolto), mutta olisi sellainen, että ihmiselämä olisi harmonisessa sopusoinnussa luonnon kanssa. Tuo materiaalinen elintaso olisi selvästi alhaisempi kuin nykyisissä länsimaissa, mutta selvästi suurempi kuin kehitysmaissa. Tämä ihanne-elintaso asetettaisiin globaalisti tavoiteltavaksi ihanteeksi, johon kaikissa maissa pyrittäisiin nykyisen ainaisen elintason kasvamispyrkimyksen sijasta.

Ihanne-elintason myötä ihmiset sosiaalistettaisiin ymmärtämään myös se, että maapallolla on tietty ihanneihmismäärä. Myös tähän tavoitteeseen pyrittäisiin syntyvyyttä säätelemällä (ehkäisy) koko maailmassa, ja maapallon väestönkasvun aiheuttamat ongelmat häviäisivät. Valtioiden ja maailmanneuvostotyylisen elimen kontrollia lisättäisiin siis nykyisestä, muttei kuitenkaan siirryttäisi kommunismiin, vaan siirryttäisiin poliittisesti sopusointuinen määrä askelia vasemmalle nykyiseen verrattuna (kontrollia tarvitaan ahneiden ja itsekkäiden ihmisten takia, jotka eivät kykene omatoimisesti yhteisvastuuseen eli harjoittamaan yritystoimintaansa moraalisesti kestävistä lähtökohdista).

Moraalisesti kelvollista pienyrittäjyyttä kuten luomuviljelyä, partureita ja hierojia tuettaisiin. Peruskäyttölaitteita kuten pesukoneita voitaisiin valmistaa valtioiden omistamissa tehtaissa juuri sen verran kuin ihmiset niitä tarvitsevat. Laitteista tehtäisiin mahdollisimman kestäviä ja pitkäikäisiä, eikä toimivien tai korjauskelpoisten laitteiden turhaan uusimiseen kannustettaisi. Työtä tehtäisiin näillä tehtailla sen verran kuin tarvitsee. Lähinnä vain pakollisien peruselintarpeiden (terveellinen ja maukas ruoka, mukava asuminen ja toimiva terveydenhuolto) tuottamiseen keskittynyt työvoimapoliittinen ratkaisu vähentäisi ihmiskunnan kokonaistyömäärää nykyisestä selvästi ja ihmisillä olisi huimasti nykyistä enemmän aikaa tehdä itselle mielekkäitä asioita. Sopivan kokoinen luonnon kanssa harmonisesti elävä kiireettömämpi, stressittömämpi ja rauhallisempi ihmiskunta olisi paljon nykyistä ihmiskuntaa onnellisempi!

30.6.2012
TR