Suuremman hyvän periaate (EF)

Elämällä ei nähdäkseni ole itseisarvoista merkitystä, vaan jokainen ihminen omilla valinnoillaan ja teoillaan luo elämälle merkityksiä. Ihmissuhteet, harrastukset, opiskelu, työ jne. luovat elämään sisältöä. Ihminen tarvitsee päämääriä ja tavoitteita ollakseen onnellinen. Jos ei halua mitään, ei omalla olemassaolollakaan liene ”siunausta”, koska silloin olemassaolollaan ei voi saavuttaa mitään mielekästä. Eli tavoitteita ja päämääriä täytyy olla – isompia tai pienempiä – kulkeakseen onnen polulla. Monesti ihminen kuitenkin eksyy itselleen eniten onnea tuottavilta teiltään ja tämän eksymisen estämiseksi suuremman hyvän periaate on oiva työkalu.

Jos esimerkiksi rakastat toista ihmistä ja rakkaasi sekä parisuhteenne on elämässäsi asia, joka tuottaa suurinta ja pitkäkestoista onnea sekä parisuhteenne yhdessä sovittuun dynamiikkaan kuuluu seksuaalinen uskollisuus, niin pelehtiminen vieraan kanssa hetkellisen nautinnon takia on vastoin suuremman hyvän periaatetta, joka kuuluu niin, että priorisoi valintasi siten, että et tee valintoja, jotka ovat vastaan sitä, jota eniten haluat. Parisuhdetta kevyempi ja arkisempi esimerkki tämän periaatteen käytöstä on esimerkiksi se, jos joku haluaa laihduttaa siksi, koska ylimääräisen rasvakudoksen poistuminen lisää elämän mielekkyyttä pitkällä tähtäimellä sekä fyysisen terveyden paranemisen että minäkuvan kohentumisen kautta. Silloin ei kannata jokaisena arkipäivän kahvitaukona syödä sitä hillomunkkia lyhytaikaisen ohimenevän nautinnon takia, jos vähempirasvainen keho fyysisine ja henkisine (ja itsetunnon kohenemisen kautta kenties myös sosiaalisine) terveysvaikutuksineen on asia, joka tekee pitkällä tähtäimellä onnellisemmaksi. Jos joku taasen tulee päivittäisistä hillomunkeista onnellisemmaksi kuin fyysisesti terveemmästä kehosta, on hillomunkkien päivittäinen syöminen mielestäni ihan perusteltua. Silloin hillomunkkien syömisestä saatu nautinto on suurempi hyvä ja laihduttaminen olisi pienempi hyvä, jota ei kannattaisi tehdä, koska se veisi suuremman onnen lähteen (hillomunkit) pois elämästä.

Onnellisuus on suurinta, mitä ihmisellä on. Kulkekaatte sen viitoittamia teitä. Jos pyrkii onnellisuuteen siten, että ei pyrkimyksillään vähennä kenenkään muun onnellisuutta, vaan paremminkin ruokkii, niin silloin ei ihminen voi elämässään olla kovin väärillä jäljillä. Se, mikä kullekin tuo onnen, riippuu persoonasta – meillä ihmisillä on hyvin erilaisia mielenkiinnonkohteita. Lähes jokainen onnellinen tarvinnee kuitenkin onneensa rakkautta, sosiaalista hyväksyntää, itsemääräämisoikeutta (autonomiaa – kykyä vaikuttaa omaan elämään) ja pätevyyden tunnetta (kyllä ihminen vaan tykkää siitä, että tuntee olevansa hyvä jossakin). Muistakaa suuremman hyvän periaate, olkaa onnellisia ja rakentakaa onnea ympärillenne. Allekirjoittaneen ihanneyhteiskunnassa vallitsisi sekä individuaalinen että yhteisöllinen onni. Tuossa yhteiskunnassa elämän onnettomat asiat olisivat ainoastaan luonnollisten asioiden seurausta (kuten läheisten kuolema sairauden tai onnettomuuden takia), mutta ei olisi ”turhaa onnettomuutta”, joka johtuu ihmisten onnea palvelemattomasta toiminnasta (valinnat vastoin suuremman hyvän periaatetta) sekä onnea palvelevan toiminnan laiminlyömisestä (mm. laiskuus itselle ja yhteisölle tärkeissä asioissa). Suuremman hyvän periaate on hyvä pitää mielessä tässä lukemattomien valintojen maailmassa!

25.–27.10.2012
TR

Monipuolisuutta 1/2012 - 10/2012 (U)

Esimerkki monipuolisen ominaisuusharjoittelun tuloksista. Video sisältää seuraavat suoritukset:

yhden käden leuanveto: 1 kpl molemmilla käsillä 89,5 kg elopainolla
lisäpainoleuanveto: 6x61,2 kg ja 10x46,2 kg
voimapyörä: 15 kpl
ihmislippu 90-135 astetta: 35 s
penkkipunnerrus: 1x130 kg ja 12x100 kg
jalkakyykky: 1x170kg ja 8x150 kg
käsilläkävely: 50 m
dragon flag: 20 kpl
5000 m juoksu: 19:14,5
käsinseisontapunnerrukset seinää vasten: 20 kpl
etunojapunnerrukset seläntaustaputuksella: 11 kpl

25.10.2012
TR

Leuanvetokukkula (Fantasiasatu - siis täysin poikkeuksellinen julkaisu tässä blogissa)

Leuanvetokukkula

Oli taas se aika vuodesta, kun orastavan yön pimeydessä latsit pullistellen atleetit kiipesivät kohti kukkulan huippua, jossa kuningatar odotti tangon valtaajaa. Joko pahuus, hyväksikäyttö ja epätasa-arvoisuus loppuisivat? Joko ruokaa, terveyspalveluita ja katto pään päälle järjestettäisiin jokaiselle?

Muinoin oli ylijumala Teres langettanut Dorsilandian kuningattaren päälle kirouksen. Kirous vei kuningattarelta vallan ja teki hänestä maskuliinisen vallan vangin. Ylijumala Tereksen loitsusta kunigatar oli pakotettu joka vuosi Tereksen juhlapäivänä ottamaan itsellensä uuden miehen. Loitsu ei ollut niin armelias, että kuningatar olisi itse saanut valita tulevan vuoden puolisonsa vaan Tereksen palvontakukkulalle tuli pystyttää leuanvetotanko ja kerran vuoteen Tereksen juhlapäivänä tuli järjestää kisat, joiden voittaja oli uros, joka kiskoi useimman villisian pääkallon roikkuessa vyöstään jalkojen välissä yhden leuan suorilta käsiltä tangon päälle. Tämän kisan voittajasta tuli kuningattaren puoliso ja ensimmäisen yhdynnän jälkeen Dorsilandian kaikkivaltias kuningas. Hallitseva kuningas ei voinut osallistua seuraavan vuoden kisaan, vaan joutui muuttamaan Dorsilandian naapurivaltioon Pectoraaliaan ja sai sieltä merenrantatontin, 10 palvelustyttöä ja 400 neliön kaksikerroksisen palatsin sekä neljä hehtaaria peltoa, jota ruokapalkalla hoitivat hänen maaorjansa.

Jyrkkää kukkulan rinnettä kiipesivät kiipeilystä hikiset atleetit. Kivet vierivät ja tippuivat, kyynärvarsien verisuonet pullottivat, kun koura tarttui kallioon. Kukkulan päällä paloi valtavat roihut nelikulmion kärjet muodostaen. Keskellä aluetta oli kuuden metrin korkeudessa tanko, jonne holvikaaren varjostamat kierreportaat veivät. Tanko telineineen seisoi marmorista tehdyllä tasanteella. Kallion seinämään koverretulla tasanteella kuningatar istui yksin valtaistuimellaan ilman valtaa. Kuningattarella oli päällään puhvelinnahkainen kireä tyköistuva korsetti, puhvelinnahkainen puolireiteen yltävä hame, käärmeennahkasaappaat, kultaiset polvisuojat ja kaulassaan kultariipus, jonka medaljonkina riippui Teres-jumalan figuurikuva, joka oli veistetty norsun torahampaiden luusta. Marmoritasanteen alus oli täynnä transsitilassa olevia kansalaisia, jotka olivat jakaantuneet viiteen lohkoon poliittisen suuntautumisensa mukaan. Isot tummat miehet soittivat krokotiilihampaiset korut kaulassa kämmenillään rumpuja. Niukkapukuiset naiset tanssivat kokon ympärillä Teres-jumalan palvontatanssia. Oli koittanut hetki, joka tulisi kirjoittamaan tulevaisuuden seuraavaksi vuodeksi. Takana oli pitkä vuosi alistusta, ahdistusta, nälkää, raiskauksia ja veritöitä. Haadeslaisten joukosta tulleet kuninkaat olivat pitäneet hirmuvaltaa yllä jo vuosikymmenen. Floristien, metallinkerääjien, viljelijöiden ja kalastajien joukot toivoivat muutosta.

Kolme kisaajaa kustakin säädystä oli mukana. Floristien kilpailijat olivat kuin portaat – lyhyt, keskipitkä ja pitkä. Metallinkerääjien vetäjät muistuttivat ruumiinrakenteeltaan karhuja. Viljelijöiden kiskojat olivat kuin henkiin heränneitä pronssiveistoksia kaukaisesta Kreikasta Peloponnesoksen niemimaalta. Kalastajien kisaajat olivat hoikkia miehiä, joiden alfamotoneuronit syöksivät tulta hermoimpulssien sinkoillessa aivoista kohti selkää ja käsivarsia. Haadeslaiset olivat kaikista pelottavimman näköisiä. Heidän selkänsä olivat leveitä kuin gorillan. Heidän kätensä olivat paksut kuin juniorinorsun jalat. Heidän jalkansa olivat kepeät kuin gepardin. He halusivat pahuuden jatkuvan. Heidän silmänsä tuikkivat kuin siittämään pääsevän orin.

Joka kierros karsiutui yksi kilpailija kustakin säädystä. Kierroksia oli kolme. Viimeisen kierroksen alkaessa oli jäljellä enää floristien 15 villisian päätä nostanut kääpiö, metallinkerääjien 16 kalloa nostanut karskein karhu, viljelijöiden 16 päätä nostanut jäntevin atleetti, kalastajien 18 kalloa nostanut arpikasvoinen mies sekä haadeslaisten kaikista leveäselkäisin, paksukätisin ja ketteräjalkaisin 20 päätä nostanut peto.

Floristi aloitti viimeisen kierroksen. Yleisö mylvi tulen valaisemalla areenalla pilkkopimeän yön ympäröidessä luonnon keskellä olevaa kansaa. Floristi sai nipin napin 21 pääkallon kanssa hilattua leukansa tangon yli sekä pysty- että sivuttaissunnassa. Metallinkerääjä yritti 22:a päätä huonolla menestyksellä vedon hyytyessä jo puoliväliin. Metallinkerääjien lohko yleisöstä vaikeni ja osa naisista sekä lapsista purskahti valtoimeen itkuun. Kalastajan arpiset kasvot kohosivat tangon päälle 22 pääkallon roikkuessa jalkojen välissä. Pääkallojen ketju jatkui kehon alapuolella vielä puolimetriä. Yleisö mylvi ja kalastajien lohko yltyi hallusinogeneesiseen tanssiin. Tanko oli kolmen metrin korkeudella marmoritasanteesta. Viljelijä asteli lavalle, löi 25 villisian pääkalloa vyötäisiltään roikkumaan ja asetteli yksitellen kätensä tankoon. Kalastajat tanssivat. Floristit, viljelijät ja metallinkerääjät huusivat ja kannustivat niin, että kalliot resonoivat.  Viljelijöiden vetäjä ryöpsäytti tulimeren motoriselta aivokuorelta pyramidaalisoluja pitkin selkäytimen alfamotoneuronialtaisiin. Lieskat etenivät selkäytimestä latseihin, teres majoreihin, trapeziukseen, ojentajiin, takaolkapäihin, rintalihaksiin, hauiksiin, brachialiksiin, brachioradiaaliksiin sekä ranteen ja sormien koukistajiin. Selän ja olkavarsien lihasten tetaanisesti supistuessa viljelijän leuka nousi räjähtäen tangon toiselle puolelle. Neljä viidestä lohkosta repesi karnevaalitanssiin ja rumpalit joikasivat accapellaprogea voimakkaiden rytminvaihdosten seuratessa toisiaan rumpujen paukkeessa. Haadeslaiset katsoivat tylyinä ja ylimielisinä höpöttäen lasten luista. Haadeslaisten gepardijalkainen jättiläinen tarttui kaksin käsin tankoon. 26 pääkalloa roikkui hänen vyöstään. Neljä lohkoa vaikeni pelonsekaiseen jännitykseen. Yksi lohko mylvi. Tähtitaivas oli peittynyt pilviverhoon. Salama löi ja rankkasade alkoi. Haadeksen perijä tiputtautui roikuntaan. Veto alkoi. Peto ja 26 sian pääkalloa kohosivat kohti korkeuksia. Neljä viidesosaa kansasta vaipui masentavaan pelkoon. Yksi viidesosa mylvi eläimellistä pedon mylvintää. Rumpalit paukuttivat tuomionmarssia. Silmien kohdalla veto hidastui ja jatkui tasaisen varman näköisesti. Nenä oli jo tangon tasalla. Sitten oli jo suu. Seuraavaksi tangon tasalla oli nenä. Sitten oli otsa. Sen jälkeen päälaki ja peto putosi roikuntaan. Ote lipesi. Siankallot kolahtelivat marmoriin. Peto vierähti tasanteelta ja rojahti kuuden metrin korkeudesta tasamaalle. Kivi halkaisi kallon ja verilammikko syntyi.

Viljelijä nai kuningattaren. Kuningatar synnytti lapsen. Lapsi surmasi Tereksen. Jumalat hävisivät maailmasta. Lapsi synnytti demokratian. Dorsilandiaan syntyi eduskunta. Ihmiset tekivät päivässä neljä tuntia töitä yhteisen hyvän hyväksi. Ruokaa, terveyspalveluita ja koteja riitti kaikille. Vapaa-aikanaan ihmiset rakastivat, harrastivat kaikkea käsitöistä ja samoilusta erinäiseen urheiluun, toimeenpanivat filosofista pohdiskelua, söivät hyvää ruokaa, nukkuivat 8-10 tuntia päivässä ja olivat kansa, jota ympäröi sekä individuaalinen että yhteisöllinen onni. Leuanvetokisoista tuli maan kansallisurheilulaji ja jokavuotiset Dorsilandian mestaruuskisat olivat hauska ja suosittu tapahtuma niin urheilijoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Lähes jokainen pikkupoika toivoi kasvavansa leuanvedon Dorsilandian mestariksi.

Pallolla maa. Maassa kukkula. Kukkulan ympärillä ilo. Ilon toverina jatkuva mielekkyys, onni ja rakkaus.

 14.-17.10.2012

 TR

Vältä akkommodaatio, valitse adaptaatio! – harjoittelun perusteita aloittelijoille (U)

Monet käyvät kolme neljä kertaa viikossa tunnollisesti kuntosalilla, mutta voimat pysyvät vuodesta toiseen samana. Ja monet käyvät kolme neljä kertaa viikossa tunnollisesti juoksulenkillä, mutta Cooperin testin tulos ei muutu mihinkään. Mistä on kyse? Kyse on siitä, että valmennus- ja testausopin peruslainalaisuudet eivät toteudu harjoittelussa. Seuraavassa selviää, mitä mm. spesifisyys, progressiivisuus ja ärsykkeenvaihtelu tarkoittavat käytännössä.

Urheiluharjoittelun ohjelmoinnissa yksilöllisyyden lisäksi kolme perusseikkaa ovat ehdottomat pitkäaikaisen kehittymisen kannalta. Nämä valmennus- ja testausopin perusseikat ovat jo kerran mainitut progressiivisuus, ärsykkeenvaihtelu ja spesifisyys. Progressiivisuus tarkoittaa sitä, että pitkän päälle joko intensiteetin (kuormituksen raskauden) tai volyymin (kuormituksen määrän) tai molempien pitää kasvaa, jotta kehittyy. Samantasoinen ärsyke tuottaa samat tulokset, koska kehon ei tarvitse kehittyä kovemmalle tasolle sietääkseen vanhan tutun ärsykkeen. Tämähän on aika loogista ihan maalaisjärjelläkin mietittynä. Kehittyminen vaatii pelkän progression lisäksi ärsykkeenvaihtelua. Jos treeniä ei muunnella, alkaa kehitys pian junnata paikallaan (akkommodaatio iskee). Sanonta ”sama treeni, samat tulokset” pitää valitettavasti paikkansa pitkässä juoksussa. Elimistö vain toimii siten, että sen tasapainotilaa tulee tasaisen ajan välein järkyttää uusilla jutuilla, jos mielii kehittää sen suorituskykyä (saavuttaa adaptaatiota eli positiivista sopeutumista harjoitusärsykkeisiin). Spesifisyys tarkoittaa sitä, että se kehittyy, mitä treenataan (nopeus ei kehity hitaita liikkeitä tehdessä jne.).

Kestävyysharjoittelussa on helppo ajautua siihen, että käy aina vain tasavauhtisella lenkillä juoksemassa esim. kymmenen kilometriä tuntiin. Näin tehdessä sydämen iskutilavuus, luurankolihaksiin kulkeva hiussuonitus ja luurankolihasten aerobinen energiantuottokapasiteetti mitokondrioineen ja niissä jylläävine beta-oksidaation sekä sitruunahappokierron entsyymeineen ei pitkässä juoksussa kehity. Täytyy juosta kovemmilla tehoilla tai enemmän (progressiivisuus) kehittyäkseen. Järkevin vaihtoehto ei ole todellakaan jatkaa samoja tunnin peruskuntolenkkejä (PK-lenkkejä) joka treenissä, mutta kovemmalla teholla (voivat tällöin toki muuntua vauhtikestävyys- eli VK-lenkeiksi) tai lisätä samoja lenkkejä lisää ohjelmaansa, vaan muuttaa harjoittelua täysin (ärsykkeenvaihtelu). Esimerkiksi järkevää olisi tehdä vaikkapa kuukauden ajan kolmesti viikossa 4x4 min intervalleja 3 min palautuksilla 90-95 % teholla maksimaalisesta hapenottokyvystä ja käydä kerran viikossa kevyellä 45 min peruskuntolenkillä. Johan alkaa aerobinen kapasiteetti kehittyä vanhaan 4x PK 60 min treeniin verrattuna. Sitten 1-2 kk:n jälkeen on taas aika tehdä jotain uutta.

Kuntosalilla on helppo pysyä mukavuusalueella ja tehdä viikosta toiseen treenit samoilla sarjapainoilla. Tällöin on turha odottaa pidemmällä aikavälillä sen enempää lihasten kasvua, lihassolujen pennaatiokulmien muutoksia kuin hermoston toimintakyvyn (lihasten välinen koornidaatio, morotirsten yksiköiden rekrytointi ja hermoimpulssien impulssitiheys) kehittymistäkään. Kuntosalilla halutaan yleensä lisää voimaa, lihasmassaa, tehontuottokykyä tai useita edellisistä. Siten harjoittelu riippuu tavoitteista (spesifisyys). Voimaa hankkiessa, tekipä sitä sitten hermostollisen maksimivoimaharjoittelun tai lihasmassaa kasvattavan hypertrofisen voimaharjoittelun kautta, rautamäärän tulee pitkässä juoksussa kasvaa. Yksittäiset harjoituskaudet etenkin hypertrofisessa voimaharjoittelussa voivat perustua pelkän volyymiprogressionkin varaan, mutta pitkässä juoksussa volyymiprogressiolla on rajansa ja intensiteettiprogressio on ainut tie voimakkaammaksi.

Siis progressiivisuus, ärsykkeenvaihtelu ja spesifisyys osaksi omia treenejä, niin kehittymisestä nautiskelu voi alkaa.

11.-16.10.2012
TR     

Kilpaurheilulajin filosofiset lähtökohdat (U)

Mielestäni urheilulajin säännöt tulisi olla objektiiviset, kirjoitetut, julkaistut ja sellaiset, että kriteerit ovat selvät sekä yksitulkintaiset, jolloin tuomarointi voi tapahtua ilman tulkinnan varaa täysin objektiivisesti. Kenen vain havaintokyvyltään terveen tuomarikoulutuksen saaneen ja säännöt tuntevan pitäisi kyetä toiminaan tuomarina.

Lajin kehittymisen pitäisi mielestäni pohjautua lajin harrastajien väliseen demokraattiseen keskusteluun, eikä kenenkään herra ylijumalan monarkiaan. Muutosehdotuksista tulisi käydä syvällisiä keskusteluja, joissa argumentoitaisiin järkiperäisin argumentein. Parhaiten perusteltu rationaalinen väite voittakoon!

Lajin virallisten organisoijien, kuten tuomareiden, kisajärjestäjien ja lajiliiton julkiset lausunnot lajin liikuntabiologisista ja muistakin faktoista pitäisi perustua tutkimustietoon, eikä musta tuntuu – tietoon. Erheellisten faktojen kertominen omasta lajista lajin harrastajille tai yleisölle on edesvastuutonta ja lajin syvimmälle olemukselle hallaa tekevää. Esimerkiksi anatomiaa tuntemattoman ei pitäisi ruveta julkisesti kertomaan lajin päävaikuttajalihaksista tai niiden toiminnasta lajisuorituksen eri vaiheissa. Anatomiansa lukenut voi kertoa teoreettisen anatomian pohjalta pääteltävät faktat, mutta esimerkiksi tarkoista lihasaktiivisuuksista (”tämä lihas tuottaa keskimäärin 25 % voimantuotosta tässä kohtaa liikettä”) on turha mainita mitään, jos ei ole tiedossa EMG(elektromyografia)-mittaustuloksia kaksoistarkastetuista referee-käytännön läpikäyneistä tutkimuksista kyseisestä lajista. Vapaamuotoisessa epävirallisessa keskustelussa voi kukin sitten siviilipersoonanaan laukoa vaikka mitä arkikäsityksiin perustuvia faktoja, mutta virallisten lausuntojen olisi hyvä pohjautua faktaan, jos arvostaa lajia, jonka parissa toimii.

Koko kilpaurheilun moraalisesti kestävä lähtökohtahan on se, että luodaan puitteet tasapuoliselle kilpailemiselle, jossa voittaja selviää vain ja ainoastaan paremmuuden perusteella. Yksitulkintaisilla julkisilla säännöillä tämä on mahdollista. Esimerkiksi jalkakyykyn sääntö ”ala-asennossa etureisi lonkkanivelen kohdalta käy polven yläpinnan alapuolella” on täysin yksitulkintainen. Jos tätä korkeammat kyykyt menevät kisoissa, joissa sääntö kuuluu noin, läpi, ovat joko tuomarit havaintokyvyltään vajaavaisia (hommaan epäpäteviä ja tulisi saada tuomarointikielto terveydellisistä syistä) tai sitten raiskataan lajin sääntöjä, joka ei voi tehdä millekään lajille hyvää. Koko lajilta häviää kaikki uskottavuus, jos säännöistä ei pidetä kiinni. Lajien tulosten arvostus säilyy jos ja vain jos, kun sääntöjä noudatetaan. Keinotekoisesti eli sääntöjä rikkomalla parannetut tulokset ovat roskaa, merkityksetöntä potaskaa. Vai kuinka moni jaksaisi innostua uudesta 100 m maailmanennätyksestä, joka olisi juostu 95 m juoksuradalla? En minä ainakaan.

14.10.2012

TR