Miten maailmankatsomus sorvautuu synapseihimme? (EF)

Kaikki mitä näet, kuulet, tunnet ja ajattelet vaikuttaa maailmankatsomukseesi. Jok’ikinen lukemasi teksti, kuulemasi musiikki, kokemasi sosiaalinen vaste ja arkipäivän sattumus vaikuttavat ajatteluusi. Mielen ja kehon toiminta on sekä tietoista että tiedostamatonta. Perimä vaikuttaa koko ihmisorganismin toimintaan, joten ajattelukaan ei ole riippumatonta perintötekijöistä. Klisee siitä, että ihminen on ympäristötekijöiden ja perimänsä summa pitänee paikkansa. 

Riipuskeletko päivät riippumatossa Intian valtameren rannalla kirjoja lukien illalla kalaan lähtien vai kierrätkö rock-musiikkia keikkalavalta toiselle esittäen vai treenaatko urheilua kuusi kertaa viikossa viidesti päivässä syöden? – Tällaiset ympäristötekijät vaikuttavat valtavasti siihen, minkälaisia asioita tapahtuu aivoissasi ja muualla kehossasi. Psykofyysisenä olentona ihmisen elämässä kohtaama henkinen ja fyysinen kokeminen vaikuttavat ajatteluumme ja aivojemme toimintaan. Ajattelun voima on kuitenkin yhtälössä uskoakseni korvaamaton. Ajattelulla ja pohtimisella voi ainakin tiettyyn pisteeseen asti muokata sitä, miten kokemiinsa asioihin suhtautuu eli miten fyysisen todellisuuden asiat kokee subjektiivisessa päänsisäisessä maailmassaan: keskittyykö enempi yksilöiden hyviin vai huonoihin puoliin heitä tarkkaillessaan, onko päivä kauniin aurinkoinen vai ärsyttävän kirkas ja niin edelleen.

Moniulotteinen maailman kokeminen eittämättä avartaa maailmankatsomusta ja suhtautumista asioihin. Esimerkiksi loma täysin vieraassa ympäristössä ja kulttuurissa laittaa asioita uuteen perspektiiviin, ja yhteisöjä sekä miljöitä omassa arjessa oppii näkemään ja tarkastelemaan uudenlaisessa valossa. 

Kannustankin kaikkia löytämään arkeen (jos sellaista tykkää viettää, kuten suurin osa meistä) ehjän tasapainon itselle tärkeistä ja rakkaista asioista. Ja lisäksi kannustan kaikkia tekemään tasaisen ajan välein ajattelua ja elämää virkistäviä hyppyjä itselle vieraisiin maailmoihin tajuntaa laajentamaan ja elämänkokemuspankkia kartuttamaan.

4.4.2015 

Unelmissaan edes ripaus urheilijaa, taiteilijaa, valmentajaa ja filosofia. - TR 

Phra Nang Beach, Krabi - maaliskuu 2015

      

Parisuhdevinkkejä onnen polulle (EF)

Lähes jokainen parisuhde, joka alkaa aidolla rakastumisella, lienee onnellinen rakkauden alkuhuuman ajan, mutta kypsän rakkauden vaiheessa ongelmat monesti alkavat johtaen lopulta rakkauden laimenemiseen tai loppumiseen. Mielestäni rakkautta ja onnellisuutta ei pitäisi ajatella pelkästään sattuman armoilla olevana tilana, vaan asioina, joiden hyväksi voi aktiivisesti tehdä paljon. Mielestäni seuraavalla kahdeksan kohdan listalla pääsee pitkälle pitkäkestoisen onnen tiellä parisuhteessa ja parisuhderakkaudessa:

1)

Ole aidosti ja aktiivisesti kiinnostunut toisen elämästä. Jaa yhdessä toisen kanssa ilon ja surun lähteet, onnistumiset ja epäonnistumiset.

2)

Jaa aidosti ja aktiivisesti omaa elämääsi toisen kanssa. Jaa ilon ja surun lähteesi, onnistumisesi ja epäonnistumisesi.

3)

Anna aktiivisesti hellyyttä ja rakkaudenosoituksia toiselle ja ota niitä avosylin vastaan.

4)

Pitäkää aktiivisesti ja tietoisesti seksielämänne mielikuvituksellisena, virkeänä ja kaavoihin kangistumattomana.

5)

Antakaa elämänkumppanillenne tilaa. On tärkeää, että teillä molemmilla on myös oma elämä. Toisen harrastuksista tai ystävistä mustasukkaisena oleminen on onnellisen yhteiselämän tuho.

6)

Järjestäkää aktiivisesti yhteistä vapaa-ajan tekemistä – siis paljon muitakin yhteisiä ja hauskoja vapaa-ajan aktiviteetteja kuin seksi. Silloin, kun on sekä yhteinen elämä että omat elämät, joista yhteisestä tärkeät asiat jaetaan kokemuksen ja omista keskustelun avulla, niin ollaan oikealla tiellä pitkäkestoisen onnen polulla.

7)

Puhukaa suhteen alusta alkaen avoimesti kaikesta. Kokonaisvaltainen, syvällinen ja filosofinen vuorovaikutuksellinen keskustelu on kaiken hyvän ja kaikkien onnistuneiden ratkaisujen edellytys.

8)

Kunnioittakaa ja arvostakaa elämänkumppanianne terveesti. Se, miten toisesta puhuu, kertoo paljon siitä, miten häntä arvostaa.

Mitä onnellisempia yksilöitä, sitä onnellisempi yhteiskunta - Iloitkaa, rakastakaa ja eläkää: tässä ja nyt, tänään ja huomennakin.

27.1.2013

TR 

Suuremman hyvän periaate (EF)

Elämällä ei nähdäkseni ole itseisarvoista merkitystä, vaan jokainen ihminen omilla valinnoillaan ja teoillaan luo elämälle merkityksiä. Ihmissuhteet, harrastukset, opiskelu, työ jne. luovat elämään sisältöä. Ihminen tarvitsee päämääriä ja tavoitteita ollakseen onnellinen. Jos ei halua mitään, ei omalla olemassaolollakaan liene ”siunausta”, koska silloin olemassaolollaan ei voi saavuttaa mitään mielekästä. Eli tavoitteita ja päämääriä täytyy olla – isompia tai pienempiä – kulkeakseen onnen polulla. Monesti ihminen kuitenkin eksyy itselleen eniten onnea tuottavilta teiltään ja tämän eksymisen estämiseksi suuremman hyvän periaate on oiva työkalu.

Jos esimerkiksi rakastat toista ihmistä ja rakkaasi sekä parisuhteenne on elämässäsi asia, joka tuottaa suurinta ja pitkäkestoista onnea sekä parisuhteenne yhdessä sovittuun dynamiikkaan kuuluu seksuaalinen uskollisuus, niin pelehtiminen vieraan kanssa hetkellisen nautinnon takia on vastoin suuremman hyvän periaatetta, joka kuuluu niin, että priorisoi valintasi siten, että et tee valintoja, jotka ovat vastaan sitä, jota eniten haluat. Parisuhdetta kevyempi ja arkisempi esimerkki tämän periaatteen käytöstä on esimerkiksi se, jos joku haluaa laihduttaa siksi, koska ylimääräisen rasvakudoksen poistuminen lisää elämän mielekkyyttä pitkällä tähtäimellä sekä fyysisen terveyden paranemisen että minäkuvan kohentumisen kautta. Silloin ei kannata jokaisena arkipäivän kahvitaukona syödä sitä hillomunkkia lyhytaikaisen ohimenevän nautinnon takia, jos vähempirasvainen keho fyysisine ja henkisine (ja itsetunnon kohenemisen kautta kenties myös sosiaalisine) terveysvaikutuksineen on asia, joka tekee pitkällä tähtäimellä onnellisemmaksi. Jos joku taasen tulee päivittäisistä hillomunkeista onnellisemmaksi kuin fyysisesti terveemmästä kehosta, on hillomunkkien päivittäinen syöminen mielestäni ihan perusteltua. Silloin hillomunkkien syömisestä saatu nautinto on suurempi hyvä ja laihduttaminen olisi pienempi hyvä, jota ei kannattaisi tehdä, koska se veisi suuremman onnen lähteen (hillomunkit) pois elämästä.

Onnellisuus on suurinta, mitä ihmisellä on. Kulkekaatte sen viitoittamia teitä. Jos pyrkii onnellisuuteen siten, että ei pyrkimyksillään vähennä kenenkään muun onnellisuutta, vaan paremminkin ruokkii, niin silloin ei ihminen voi elämässään olla kovin väärillä jäljillä. Se, mikä kullekin tuo onnen, riippuu persoonasta – meillä ihmisillä on hyvin erilaisia mielenkiinnonkohteita. Lähes jokainen onnellinen tarvinnee kuitenkin onneensa rakkautta, sosiaalista hyväksyntää, itsemääräämisoikeutta (autonomiaa – kykyä vaikuttaa omaan elämään) ja pätevyyden tunnetta (kyllä ihminen vaan tykkää siitä, että tuntee olevansa hyvä jossakin). Muistakaa suuremman hyvän periaate, olkaa onnellisia ja rakentakaa onnea ympärillenne. Allekirjoittaneen ihanneyhteiskunnassa vallitsisi sekä individuaalinen että yhteisöllinen onni. Tuossa yhteiskunnassa elämän onnettomat asiat olisivat ainoastaan luonnollisten asioiden seurausta (kuten läheisten kuolema sairauden tai onnettomuuden takia), mutta ei olisi ”turhaa onnettomuutta”, joka johtuu ihmisten onnea palvelemattomasta toiminnasta (valinnat vastoin suuremman hyvän periaatetta) sekä onnea palvelevan toiminnan laiminlyömisestä (mm. laiskuus itselle ja yhteisölle tärkeissä asioissa). Suuremman hyvän periaate on hyvä pitää mielessä tässä lukemattomien valintojen maailmassa!

25.–27.10.2012
TR