Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

torstai 18. lokakuuta 2012

Leuanvetokukkula (Fantasiasatu - siis täysin poikkeuksellinen julkaisu tässä blogissa)



Leuanvetokukkula

Oli taas se aika vuodesta, kun orastavan yön pimeydessä latsit pullistellen atleetit kiipesivät kohti kukkulan huippua, jossa kuningatar odotti tangon valtaajaa. Joko pahuus, hyväksikäyttö ja epätasa-arvoisuus loppuisivat? Joko ruokaa, terveyspalveluita ja katto pään päälle järjestettäisiin jokaiselle?

Muinoin oli ylijumala Teres langettanut Dorsilandian kuningattaren päälle kirouksen. Kirous vei kuningattarelta vallan ja teki hänestä maskuliinisen vallan vangin. Ylijumala Tereksen loitsusta kunigatar oli pakotettu joka vuosi Tereksen juhlapäivänä ottamaan itsellensä uuden miehen. Loitsu ei ollut niin armelias, että kuningatar olisi itse saanut valita tulevan vuoden puolisonsa vaan Tereksen palvontakukkulalle tuli pystyttää leuanvetotanko ja kerran vuoteen Tereksen juhlapäivänä tuli järjestää kisat, joiden voittaja oli uros, joka kiskoi useimman villisian pääkallon roikkuessa vyöstään jalkojen välissä yhden leuan suorilta käsiltä tangon päälle. Tämän kisan voittajasta tuli kuningattaren puoliso ja ensimmäisen yhdynnän jälkeen Dorsilandian kaikkivaltias kuningas. Hallitseva kuningas ei voinut osallistua seuraavan vuoden kisaan, vaan joutui muuttamaan Dorsilandian naapurivaltioon Pectoraaliaan ja sai sieltä merenrantatontin, 10 palvelustyttöä ja 400 neliön kaksikerroksisen palatsin sekä neljä hehtaaria peltoa, jota ruokapalkalla hoitivat hänen maaorjansa.

Jyrkkää kukkulan rinnettä kiipesivät kiipeilystä hikiset atleetit. Kivet vierivät ja tippuivat, kyynärvarsien verisuonet pullottivat, kun koura tarttui kallioon. Kukkulan päällä paloi valtavat roihut nelikulmion kärjet muodostaen. Keskellä aluetta oli kuuden metrin korkeudessa tanko, jonne holvikaaren varjostamat kierreportaat veivät. Tanko telineineen seisoi marmorista tehdyllä tasanteella. Kallion seinämään koverretulla tasanteella kuningatar istui yksin valtaistuimellaan ilman valtaa. Kuningattarella oli päällään puhvelinnahkainen kireä tyköistuva korsetti, puhvelinnahkainen puolireiteen yltävä hame, käärmeennahkasaappaat, kultaiset polvisuojat ja kaulassaan kultariipus, jonka medaljonkina riippui Teres-jumalan figuurikuva, joka oli veistetty norsun torahampaiden luusta. Marmoritasanteen alus oli täynnä transsitilassa olevia kansalaisia, jotka olivat jakaantuneet viiteen lohkoon poliittisen suuntautumisensa mukaan. Isot tummat miehet soittivat krokotiilihampaiset korut kaulassa kämmenillään rumpuja. Niukkapukuiset naiset tanssivat kokon ympärillä Teres-jumalan palvontatanssia. Oli koittanut hetki, joka tulisi kirjoittamaan tulevaisuuden seuraavaksi vuodeksi. Takana oli pitkä vuosi alistusta, ahdistusta, nälkää, raiskauksia ja veritöitä. Haadeslaisten joukosta tulleet kuninkaat olivat pitäneet hirmuvaltaa yllä jo vuosikymmenen. Floristien, metallinkerääjien, viljelijöiden ja kalastajien joukot toivoivat muutosta.

Kolme kisaajaa kustakin säädystä oli mukana. Floristien kilpailijat olivat kuin portaat lyhyt, keskipitkä ja pitkä. Metallinkerääjien vetäjät muistuttivat ruumiinrakenteeltaan karhuja. Viljelijöiden kiskojat olivat kuin henkiin heränneitä pronssiveistoksia kaukaisesta Kreikasta Peloponnesoksen niemimaalta. Kalastajien kisaajat olivat hoikkia miehiä, joiden alfamotoneuronit syöksivät tulta hermoimpulssien sinkoillessa aivoista kohti selkää ja käsivarsia. Haadeslaiset olivat kaikista pelottavimman näköisiä. Heidän selkänsä olivat leveitä kuin gorillan. Heidän kätensä olivat paksut kuin juniorinorsun jalat. Heidän jalkansa olivat kepeät kuin gepardin. He halusivat pahuuden jatkuvan. Heidän silmänsä tuikkivat kuin siittämään pääsevän orin.

Joka kierros karsiutui yksi kilpailija kustakin säädystä. Kierroksia oli kolme. Viimeisen kierroksen alkaessa oli jäljellä enää floristien 15 villisian päätä nostanut kääpiö, metallinkerääjien 16 kalloa nostanut karskein karhu, viljelijöiden 16 päätä nostanut jäntevin atleetti, kalastajien 18 kalloa nostanut arpikasvoinen mies sekä haadeslaisten kaikista leveäselkäisin, paksukätisin ja ketteräjalkaisin 20 päätä nostanut peto.

Floristi aloitti viimeisen kierroksen. Yleisö mylvi tulen valaisemalla areenalla pilkkopimeän yön ympäröidessä luonnon keskellä olevaa kansaa. Floristi sai nipin napin 21 pääkallon kanssa hilattua leukansa tangon yli sekä pysty- että sivuttaissunnassa. Metallinkerääjä yritti 22:a päätä huonolla menestyksellä vedon hyytyessä jo puoliväliin. Metallinkerääjien lohko yleisöstä vaikeni ja osa naisista sekä lapsista purskahti valtoimeen itkuun. Kalastajan arpiset kasvot kohosivat tangon päälle 22 pääkallon roikkuessa jalkojen välissä. Pääkallojen ketju jatkui kehon alapuolella vielä puolimetriä. Yleisö mylvi ja kalastajien lohko yltyi hallusinogeneesiseen tanssiin. Tanko oli kolmen metrin korkeudella marmoritasanteesta. Viljelijä asteli lavalle, löi 25 villisian pääkalloa vyötäisiltään roikkumaan ja asetteli yksitellen kätensä tankoon. Kalastajat tanssivat. Floristit, viljelijät ja metallinkerääjät huusivat ja kannustivat niin, että kalliot resonoivat.  Viljelijöiden vetäjä ryöpsäytti tulimeren motoriselta aivokuorelta pyramidaalisoluja pitkin selkäytimen alfamotoneuronialtaisiin. Lieskat etenivät selkäytimestä latseihin, teres majoreihin, trapeziukseen, ojentajiin, takaolkapäihin, rintalihaksiin, hauiksiin, brachialiksiin, brachioradiaaliksiin sekä ranteen ja sormien koukistajiin. Selän ja olkavarsien lihasten tetaanisesti supistuessa viljelijän leuka nousi räjähtäen tangon toiselle puolelle. Neljä viidestä lohkosta repesi karnevaalitanssiin ja rumpalit joikasivat accapellaprogea voimakkaiden rytminvaihdosten seuratessa toisiaan rumpujen paukkeessa. Haadeslaiset katsoivat tylyinä ja ylimielisinä höpöttäen lasten luista. Haadeslaisten gepardijalkainen jättiläinen tarttui kaksin käsin tankoon. 26 pääkalloa roikkui hänen vyöstään. Neljä lohkoa vaikeni pelonsekaiseen jännitykseen. Yksi lohko mylvi. Tähtitaivas oli peittynyt pilviverhoon. Salama löi ja rankkasade alkoi. Haadeksen perijä tiputtautui roikuntaan. Veto alkoi. Peto ja 26 sian pääkalloa kohosivat kohti korkeuksia. Neljä viidesosaa kansasta vaipui masentavaan pelkoon. Yksi viidesosa mylvi eläimellistä pedon mylvintää. Rumpalit paukuttivat tuomionmarssia. Silmien kohdalla veto hidastui ja jatkui tasaisen varman näköisesti. Nenä oli jo tangon tasalla. Sitten oli jo suu. Seuraavaksi tangon tasalla oli nenä. Sitten oli otsa. Sen jälkeen päälaki ja peto putosi roikuntaan. Ote lipesi. Siankallot kolahtelivat marmoriin. Peto vierähti tasanteelta ja rojahti kuuden metrin korkeudesta tasamaalle. Kivi halkaisi kallon ja verilammikko syntyi.

Viljelijä nai kuningattaren. Kuningatar synnytti lapsen. Lapsi surmasi Tereksen. Jumalat hävisivät maailmasta. Lapsi synnytti demokratian. Dorsilandiaan syntyi eduskunta. Ihmiset tekivät päivässä neljä tuntia töitä yhteisen hyvän hyväksi. Ruokaa, terveyspalveluita ja koteja riitti kaikille. Vapaa-aikanaan ihmiset rakastivat, harrastivat kaikkea käsitöistä ja samoilusta erinäiseen urheiluun, toimeenpanivat filosofista pohdiskelua, söivät hyvää ruokaa, nukkuivat 8-10 tuntia päivässä ja olivat kansa, jota ympäröi sekä individuaalinen että yhteisöllinen onni. Leuanvetokisoista tuli maan kansallisurheilulaji ja jokavuotiset Dorsilandian mestaruuskisat olivat hauska ja suosittu tapahtuma niin urheilijoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Lähes jokainen pikkupoika toivoi kasvavansa leuanvedon Dorsilandian mestariksi.

Pallolla maa. Maassa kukkula. Kukkulan ympärillä ilo. Ilon toverina jatkuva mielekkyys, onni ja rakkaus.

 14.-17.10.2012
 TR

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti