Kuinka paljon voi saada lihasmassaa luonnollisesti (U)

Kuinka paljon luomu-urheilija eli urheilija, joka käyttää kehittymiseensä vain treeniä, ravintoa ja lepoa voi saada lihasmassaa, jos sen maksimointi on tavoitteena? 

Kouri ym. (1995) tutkivat 157 urheilijan kehonkoostumusta. 157 urheilijasta 83 oli käyttänyt anabolisia steroideja ja 74 oli luomu-urheilijoita. Tutkimuksen luomu-urheilijoissa oli mukana useita naturaalikehonrakennuksessa eli doping-testatussa kehonrakennuksessa menestyneitä urheilijoita sekä kaksi tutkimuksen luomu-urheilijaa olivat sen hetken maailmanennätyksen haltijoita omissa voimailulajeissaan. Lisäksi useampi tutkimuksen luomu-urheilija oli erinomaisesti menestynyt painonnostaja. Niinpä tutkimuksen luomu-urheilijoiden ryhmä sisälsi todennäköisesti yksilöitä, jotka olivat lähellä maksimaalista lihasmassan määrää, jonka voi saada ilman doping-aineita. Tutkimuksen urheilijoilta mitattiin pituus, paino, rasvaprosentti pihtimittauksella sekä määritettiin näiden avulla kehon rasvaton massa sekä kehon rasvattoman massan indeksi (FFMI, fat-free mass index = (kehon rasvaton massa kiloissa * pituus metreissä^-2 + 6,1 * (1,8 – pituus metreissä)). (Kouri ym. 1995.)

Kourin ym. (1995) tutkimuksessa luomu-urheilijoiden FFMI:n keskiarvo oli 21,8 ja steroideja käyttäneiden urheilijoiden keskiarvo oli 24,8. Suurin yksittäisen tutkimukseen osallistuneen luomu-urheilijan FFMI oli hieman alle 25 ja suurin steroidien käyttäjän FFMI oli yli 30. Lisäksi tutkimuksessa oli laskettu Yhdysvaltojen parhaiden kehonrakentajien FFMI:t aikakaudelta, jolloin kehonrakennuksessa ei vielä käytetty steroideja eli  vuosien 1939–1959 Mr America –tittelin voittaneiden kehonrakentajien FFMI:t. Lisäksi oli laskettu 33:n vuosina 1989–1994 kilpailleen huippukehonrakentajan FFMI:t. Vuosien 1939–1959 Mr America voittajien FFMI:n keskarvo oli 25,4 ja kaikista korkein arvo oli 28,0, joka kuului vuoden 1949 Mr America voittajalle. Suurimmat vuosina 1989-1994 kilpailleiden huippukehonrakentajien FFMI:t olivat lähellä arvoa 40. Kaikista yhdysvaltain parhaista kehonrakentajista steroidittomalla ajanjaksolla 20 vuoden aikana vuosina 1939–1959 vain 3 miestä ylitti FFMI arvon 27. (Kouri ym. 1995.) 

Tästä tutkimusaineistosta voidaan päätellä, että vain harvan miehen geeneillä voi luomuna saavuttaa rasvattoman kehonmassan indeksin 25, ja vain muutamat superlahjakkaimmat voivat päästä 28 tienoille luomuna. Yli 30 FFMI viittaa siis lähes varmasti doping-aineiden käyttöön. Toki treenimenetelmät ja urheiluravitsemus on kehittynyt jonkin verran 1940- ja 1950-luvuilta, joten nykyajan lahjakkaimmat luomuna lihaksiaan kasvattavat voivat kenties päästä hieman korkeampiin FFMI arvoihin kuin 28.

Tässäpä listaa siitä paljonko eripituiset miesurheilijat painaisivat FFMI arvoilla 25 ja 28 rasvaprosentin ollessa kireä 10 tai melko kireä 15 %.

Pituus	FFMI	Kehon rasvaton massa	Kehon massa 10 % rasvaprosentilla	Kehon massa 15 % rasvaprosentilla
1,70 m	25	70,5 kg	78,3 kg	82,9 kg
1,80 m	25	81,1 kg	90,1 kg	95,4 kg
1,90 m	25	92,5 kg	103,0 kg	109,1 kg
2,00 m	25	105,0 kg	116,7 kg	123,5 kg
1,70 m	28	79,2 kg	88,0 kg	93,2 kg
1,80 m	28	90,8 kg	100,9 kg	106,8 kg
1,90 m	28	103,4 kg	114,9 kg	121,6 kg
2,00 m	28	117,1 kg	130,1 kg	137,8 kg

Taulukon arvot korjattu 2.2.2015. Alkuperäisversiossa oli laskuvirhe. 

Esimerkiksi monien lisäravinnefirmojen valokuvamarkkinointi on todella moraalitonta, kun doping-kehonrakentajat mainostavat lisäravinteita kuvissa päälle 30 FFMI arvoilla. Tämä antaa esimerkiksi monelle nuorelle virheellisen kuvan realistisista lihasmassankasvatustavoitteista luonnollisin keinoin. Monen lihasmassan kasvatukseen ei niin lahjakkaan ”perusjäbän” geneettinen potentiaali voi olla esimerkiksi FFMI 23, joka meinaa 180 cm pitkälle miehelle 74,6 kg rasvatonta massaa eli kireissä 10 % rasvoissa 82,9 kilon elopainoa. Tällaiselle kaverille ei ole missään määrin tervettä asettaa tavoitteeksi 100 kilon elopainoa kireänä, koska se on luomuna täysin epärealistinen tavoite. 8–10 % on kireä suorituskykyurheilijan rasvapsosentti. Esimerkiksi naturaalikehonrakennuskisoissa huippukehonrakentajien rasvaprosentti on alle 5 %, joka pienentää heidän elopainoaan entisestään.

Mitenkäs sitten lihasmassan hommaaminen eri urheilulajeissa? Tarvitseeko pelätä lihasmassamörköä eli liian lihasmassan kertymistä? Vastaus riippuu omasta genetiikasta ja lajista. Esimerkiksi perimältään lihasmassa-adaptaatioherkkä pituushyppääjä, joka tarvitsee lajissaan suhteellista maksimivoimaa ja nopeusvoimaa joutuu välttämään liiallista lihasmassaharjoittelua ja syömistä eli pääpaino voimaharjoittelussa tulee olla nopeusvoimaharjoittelussa ja hermostollisessa maksimivoimaharjoittelussa. Toki riittävä lihasmassan määrä tarvitaan etenkin lajin kannalta tärkeimpiin lihasryhmiin, kuten pakaroihin, takareisiin ja keskivartaloon. Otetaanpa toiseksi esimerkiksi jääkiekkoilija, joka tarvitsee suhteellista maksimivoimaa luistellessaan ja absoluuttista maksimivoimaa taklatessaan sekä muissa kontaktitilanteissa. Esimerkiksi 180 cm pitkä lihasmassan hankintaan lahjakas (geneettinen FFMI-potentiaali 25) painaisi maksimilihoissaankin 95,4 kiloa 15 prosentin rasvoilla, joka on oikein hyvä massa jääkiekkoilijalle. Lihasmassatreeniä ei siis tarvitse pelätä yhtään, vaan ottaa kaikki kehoon tarttuva lihasmassa ilomielin vastaan.

Lopuksi päätin Kourin ym. (1995) artikkelista innostuneena mitata myös omia antropometrisia mittoja. Kyseessä on siis vuodesta 2007 enemmän tai vähemmän systemaattisesti voimaharjoittelua harrastanut kilpaleuanvetäjä, jonka treenin pääpaino on hermostollisessa maksimivoimaharjoittelussa, mutta lihasmassaharjoittelullakin on tärkeä rooli harjoittelussa. Monipuolinen voimaharjoittelu on ollut mukana koko ajan, ja kilpaleuanveto on ollut ykkösjuttu vuodesta 2010 lähtien. Olen treenannut koko elämäni luomuna ja tulen treenaamaankin. Harjoitusfilosofiaani ja –etiikkaani eivät kuulu doping-aineet, vaan tulokset tulee ansaita treenin, levon ja ravinnon avulla. Jaloille lihasmassaharjoittelua on tehty kunnolla vasta reilu puoli vuotta. Itselläni on aika hyvät geenit lihasmassan hankintaan, kuten seuraavastakin käy ilmi. Toki voimaharjoitteluun erikoistuneen liikuntabiologin ammattitaidolla ohjelmoitu harjoittelu ja tieto treeniä tukevasta syömisestä ovat vieneet paljon pidemmälle kuin kouluttautumatta olisi omatoimisesti päässyt.

Rasvaprosentti nelipistepihtimittauksella 26.1.2015	14,4 %
Iltapaino 25.1.2015	98,0 kg
Aamupaino 26.1.2015 vessassa käynnin jälkeen	95,0 kg
Rasvaton kehon massa iltapainosta	83,9 kg
Rasvaton kehon massa aamupainosta	81,3 kg
FFMI iltapainosta	25,9
FFMI aamupainosta	25,1

 

 

25.1. illalla levossa ilman pumppia ja elopainoa 98,0 kg. Rasvaprosentti on 14,4 %.

Nestetasapaino vaikuttaa rasvattoman massan määrään. Itselläni aamupaino on nestetasapainollisesti lähempänä glykogeenivarastot melko tyhjänä ja nesteet hieman muutenkin vajaana olevaa lisäpainoleuanvedon kisakuntoa kuin iltapaino. Niinpä 23.5.2015 terveenä pysyessä on mahdollista painaa lisäpainoleuanvedon SM-kisoissa -100 kg sarjan urheilijana esimerkiksi 90,1 kiloa, jolloin rasvaprosenttini olisi 9,8 olettaen, että kehon rasvattoman massan määrä olisi palttiarallaa sama kuin nyt. Uskon, että terveenä pysyessä nostan mukavia tuloksia SM-kisoissa 23.5.2015. Nykyään urheiluni on kuitenkin kurinalaisen suorittamisen sijasta rentoa nauttimista, joten turhia paineita ei oteta! 

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Urheilun, kuntoilun tai terveysliikunnan iloa!

26.1.2015

TR 

Lähteet: 

Kouri, E. M., Pope, H. G. Jr., Katz, D. L. & Oliva, P. 1995. Fat-Free Mass Index in Users and Nonusers of Anabolic-Androgenic Steroids. Clin J Sport Med 5(4), 223–228. 

Tässä linkki artikkelin tiivistelmään. 

Tässä linkki sivulle, josta voi ladata koko artikkelin PDF-muodossa. 

PS. Vielä ehtii ilmoittautua minun, Juha Hulmin ja Timo Haikaraisen pitämään Optimoi Voimantuotto -koulutukseen 8.3.2015 Tampereella:
ILMOITTAUTUMINEN
LISÄTIETOA KOULUTUKSESTA

Lajianalyysi 400 m aitajuoksusta ja valmennuksen ohjelmointi (U)

No niin, nyt on yleisurheilu- ja juoksuvalmennuksen ystäville uutta luettavaa. Tekemäni lajianalyysi 400 m aitajuoksusta ja valmennuksen ohjelmointi on julkaistu urheilututkimustietokannassa ja sen voi lukea täältä.

Suosittelen lukemista myös kaikille nopeuden, nopeusvoiman, maksimivoiman, aerobisen kestävyyden, anaerobisen kestävyyden ja liikkuvuuden harjoittamisesta kiinnostuneille. Ratakierroksen huippuaitureilla on nimittäin uskomattoman kova ja monipuolinen fysiikka. Vai miltä kuulostaa, kun sama mies pystyy hyppäämään vauhditonta pituutta 3,34 m, vauhditonta 5-loikkaa 17,34 m (3,47 m per loikka), vetämään rinnallevedossa 132,5 kg, syväkyykkäämään 180 kg, juoksemaan 150 m 15,2 sekuntiin sekä 600 m aikaan 1 min 16 s ja vetämään 6x1000 m aerobisen intervallitreenin 90 sekunnin palautuksilla siten, että 1000 m vetojen keskiarvoajaksi tulee 3 min 15 s? Nuo ominaisuudet kuuluivat uransa huipulla ruotsalaiselle Sven Nylanderille, joka teki pitkän aiturin uran vuosina 1975-1997. Nylanderin ennätykseksi jäi aidatulta ratakierrokselta 47,98 s ja 50 s rajan hän alitti urallaan peräti 106 kertaa. TOP 5 sijoituksia MM-, EM- ja Olympiakentiltä jäi Nylanderin uran tulosluetteloon useita.

Myös urheilupsykologiaa käydään työssä läpi yhden luvun verran. Alla kuva lajianalyysin sisällöstä, niin tiedätte, että kiinnostaako lukea:

Tammikuun jatkoja!

22.1.2015

TR

Urheilupsykologiaa 2.0 (U)

Kirjoitin aiemmin urheilupsykologiasta artikkelin meikäläisen urheilupsykologiset teesit Top 10. Tuon listan asiat ovat pysyneet mukana omassa valmennusfilosofiassa ja urheilupsykologisessa ajattelussa aika lailla, mutta lista on täydentynyt kovasti.

Tämän tajusin hyvin myös kirjoittaessani pohdintaa viisikymmentäsivuiseen 400 m aitajuoksun lajianalyysiin ja valmennuksen ohjelmointiin, joka julkaistaan todennäköisesti tänä keväänä Kansallisessa Urheilututkimustietokannassa. Pohdinnassa on kohta, joka kuuluu näin: ”Urheilussa menestymiseen ja kehittymiseen tarvitaan ensiksi intohimo ja motivaatio tekemiseen. Tasapaino muun elämän ja urheilun kanssa edesauttaa urheilijaa sekä onnellisena elämisessä että urheilussa menestymisessä. Vasta urheilupsykologisten perusteiden ollessa kunnossa itse fysiikka- ja tekniikkaharjoittelun optimointi pääsee puhkeamaan täyteen kukkaansa.” Opintojeni alkuvaiheessa nuorena liikuntabiologin alkuna itselläni oli turhan mekanistinen suhtautuminen valmentamiseen. Sitä ajatteli urheilijaa liikaa ikään kuin fysiologisena koneena tyyliin ”kun syydetään tuohon väliin aerobinen korkeaintensiteettinen intervallitreeni, niin PGC1-alfa-reitti aktivoituu ja aerobinen kunto nousee levätessä ja that’s it - muuta ei tarvitse miettiä ennen, aikana tai jälkeen”. Nyt näkee valmentamisen holistisemmin eli kokonaisvaltaisemmin, ja tajuaa että urheilussa ja valmentamisessa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, ei fysiologisten koneiden. Kuormitusfysiologinen osaaminen signalointireitteineen on urheiluvalmentamisessa tärkeää, mutta vasta sitten, kun urheilupsykologiset ja -filosofiset lähtökohdat tekemiseen ovat kunnossa.

Nykyistä urheilijan motivaatiokenttäajatteluani kuvaa hyvin toinen kohta kirjoittamastani 400 m aitajuoksun lajianalyysin ja valmennuksen ohjelmoinnin pohdinnasta: ”Pitkällä urheilijan uralla kehittymisen ja menestymisen lisäksi pitäisi arvostaa suuresti tasoa millä on, sillä pitkän uran myöhemmissä vaiheissa on jo raivattu oma tie hyvään suorituskykyyn ja pelkän kehittymisen lisäksi siinä vaiheessa on hieno saavutus myös se, että kykenee pysymään korkealla suoritustasolla, vaikkei enää kehittyisi. Lajiin lahjakkaan yksilön kehityspotentiaali on suuri, muttei loputon. Yleisen sarjan urheilusta veteraaniurheiluun siirryttäessä on myös hienoa, että pystyy jarruttamaan suorituskyvyn laskua mahdollisimman paljon. Laadukas treeni kehittää, ylläpitää tai jarruttaa suorituskyvyn heikkenemistä – riippuu urheilu-uran vaiheesta, mikä on keskiössä.” Nuorempana en osannut ajatella, että jonkun urheilu-ura voisi jatkua mielekkäänä vanhuuteen saakka. Nykyään ymmärrän hyvin myös veteraaniurheilun mielekkyyden ja sen, että urheilu voi olla projektin sijasta myös elämäntyyli. Uskoisin, että parhaat tuloksetkin tulevat silloin, jos kykenee tuloskeskeisen suorittamisen sijasta urheilemaan tosissaan, muttei liian vakavasti, tekemisen iloon keskittyen sopiva pilke silmäkulmassa. Tasapaino on iso ja hieno monisyinen asia, jonka löytymiseen tarvitaan sekä positiivisuutta että realistisuutta.

Yleisen sarjan kokeneemmalle aktiiviurheilijalle on mielestäni aika hyvä tunnetila ja motto, jos tuntee, että ”olen hyvä, mutta voisin olla parempikin”. Silloin on tyytyväinen itseensä, mutta ”liika tyytyväisyys tappaa kehityksen”-ilmiö ei vaivaa.

13.–19.1.2015

TR

Keskivartalon voimaharjoitteluliikkeitä kokeneemmille treenaajille (U)

Keskivartalon voimantuotto on erittäin tärkeää lähes urheilusuorituksessa kuin urheilusuorituksessa. Niinpä keskivartalon vahvistaminen on yksi fysiikkaharjoittelun tärkeä osa-alue. Suora vatsalihas, ulommat ja sisemmät vinot vatsalihakset, poikittainen vatsalihas ja selän ojentaja ovat tärkeimmät keskivartalon lihakset. Lisäksi pakaroilla on merkittävä rooli keskivartalon stabiloinnissa. Koska keskivartalon lihaksisto tekee urheilusuorituksissa sekä dynaamista liikettä että staattista kannatus- ja asennonylläpitotyötä, niin keskivartalon voimaharjoittelunkin kannattaa sisältää sekä isometristä eli staattista voimantuottoa vaativia liikkeitä että dynaamista eli konsentrista ja eksentristä lihastyötä vaativia liikkeitä.

Keskivartaloharjoittelussa pätevät samat vanhat tutut kehittävän harjoittelun periaatteet eli spesifisyys, nousujohteisuus ja ärsykkeenvaihtelu. Spesifisyys tässä tapauksessa: treenaa erityisesti keskivartaloon sellaista voimaa (lihastyötapa, maksimivoima/nopeusvoima/kestovoima, työskentelykulmat jne.), jota tarvitset tavoitteissasi, toki monipuolisuutta unohtamatta. Nousujohteisuus keskivartaloharjoittelussa: tehdyn työn määrän tai harjoitteen vastuksen täytyy pidemmällä aikavälillä kasvaa eli liikkeen vaikeutua tai kuorman lisääntyä, jos haluaa keskivartaloon lisää voimaa. Ärsykkeenvaihtelu keskivartaloharjoittelussa: viimeistään 4–8 viikon välein kannattaa tuoda keskivartaloharjoitteluun jotain selkeästi uutta: uusia liikkeitä, erilaista volyymi-intensitetti painotusta tai vaikkapa uutta harjoitusfrekvenssiä. Tässäpä muutamia hyviä liikkeitä allekirjoittaneen demonstroimana kokeneemmille treenaajille:

Yllä olevan videon liikkeet demonstrointijärjestyksessä:

1. Lohikäärmelippu

2. Voimapyörä

3. Rekkilinkkarit: suoraan-kiertäen-kiertäen

4. Maailman ympäri

5. Tuulilasin pyyhkijät

6. Tuulilasin pyyhkijät 2.0

7. Ihmislippu

8. Supermiespunnerrukset

Ei muuta kuin hyviä keskistreenejä osana omaa tai valmennettavan fysiikkaharjoittelua!

14.1.2015

TR

Käytännön esimerkkejä lihasmassan kasvusta kuntoilijoilla (U)

Tervehdys lukijat,

tänään tulee kannustavia käytännön esimerkkejä harjoitusprojekteista, joissa päätavoitteena on ollut lihasmassan kasvatus. Olen kirjoittanut aiemmin lihasmassaharjoittelusta mm. tekstissä Lihaskasvun salat, jossa oli kaksi käytännön esimerkkiä lihaskasvuprojekteista Athletican valmennuksessa. Toisessa niistä valmennettavalle kertyi peräti 7 kg rasvatonta massaa kolmessa kuukaudessa. Aloittelevalle miespuoliselle lihasmassan kasvuun tähtäävälle voimaharjoittelijalle 1-2 kg lisää rasvatonta massaa per kuukausi ensimmäisinä treenikuukausina on ilman huippulahjakkuusominaisuuksiakin täysin normaali ja mahdollinen vauhti. Aloittelijavaiheen jälkeen kasvu toki hidastuu, muttei heti välttämättä niin hirveästi, kuten selviää toisesta tämän päivän esimerkeistä. Siitä selviää myös, miten samaan aikaan keskikovalla kuntoilijalla on mahdollista, että rasvaa lähtee ja lihaa tulee.

Kertauksena tiivistetysti lihasmassaharjoittelun tutkitusti tärkeimmät ja käytännössä todistetut pääperiaatteet:

1. Kohdelihasten aktivointi
2. Lihakseen kohdistuva mekaaninen kuormitus (riittävä intensiteetti ja volyymi)
3. Lihaksiin syntyvä aineenvaihdunnallinen stressi (kasvutekijöiden ja anaerobisen energia-aineenvaihdunnan kuona-aineiden kertyminen lihakseen)
4. Lihaksiin syntyvät mikrovauriot

Kun lihasta treenataan kohdelihasta/-lihaksia kuormittavalla suoritustekniikalla pari kertaa viikossa 6-15 toiston sarjoilla 1-3 min palautuksilla keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä kuormia systemaattisesti nostaen ja syödään monipuolisesti riittävästi, ja laadukasta proteiinia n. 2 g per painokilo vuorokaudessa saaden sekä nukutaan öisin kunnolla, niin lihakset kasvavat.  Tarkemmin voit lukea lihasmassaharjoittelusta kirjoittamastani voimaharjoittelutrilogian avausosasta: Lihasmassa- ja kestovoimaharjoittelu. Myös Hulmin Juhan ja Silvennoisen Mikan katsaus lihaskasvun fysiologisiin mekanismeihin on erinomainen tiivistelmä aiheesta.

Nyt uusiin käytännön esimerkkeihin. Viimeisimmän Athletican 3 kk lihasmassavalmennettavan tulokset näkyvät alla. Mies oli ollut 6 kk
liikuntabiologian laitoksen tutkimuksessa ennen ohjelman aloitusta. 6 kk yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoittelun tutkimuksen aikana lihasmassaa oli tullut 3,5 kg eli suurimmat “tyhjät oli otettu pois” ennen Athletican 3 kk lihasmassaohjelman alkua. Ohjelmassa panostettiin nimenomaan lihasmassaharjoitteluun, eikä hermostollista maksimivoimaharjoittelua tehty. Niinpä yhden toiston maksimeja olisi ollut vara nostaa enemmänkin, mutta kasvoivat ne toki proteiinikoneiston kasvun myötäkin, ja toistotestit kertovat hyvin suorituskykymuutoksista lihasmassan kasvun ja anaerobisen energiantuotantokoneiston vahvistumisen seurauksina.

Tarvittaessa saat kuvan suuremmaksi klikkaamalla.

Myös liikuntabiologikollegani TH-valmennuksen valmentaja Timo Haikarainen oli saanut vastikään upeita tuloksia 2,5 kuukauden aikana asiakkaansa lihasamassaprojektissa. Ukkoon oli tarttunut lähes 6 kg lihaa vajaassa kolmessa kuukaudessa: Kropan ulkomuoto uusiksi - 5,8 kg lisää lihasta 2,5 kuukaudessa!

Sekä minun että Timon voit halutessasi tavata Tampereella 7.-8.3.2015, kun pidämme yhdessä lihastohtori Juha Hulmin kanssa Optimoi Voimantuotto -koulutusta. Olemme tiivistäneet yhden päivän koulutuskokonaisuuteen mielestämme olennaisimman viime vuosina ja vuosikymmeninä kertyneen tutkimustiedon voimaharjoittelusta sekä sitä tukevasta ravitsemuksesta. Tuomme koulutuksessa teorian eloon käytännön esimerkein ja valmennuskokemuksin. Siis jos voimaharjoittelu kiinnostaa, niin kannattaa tulla paikalle. Lauantai on jo loppuunmyyty, mutta sunnuntaille mahtuu vielä. Koulutus sisältää luentoja, käytännön demoja punttisalilla sekä tuhdin koulutusmateriaalin lähteineen PDF-muodossa. Lisää koulutuksesta voit lukea täältä ja ilmoittautuminen koulutukseen onnistuu täällä.

Voimakasta tammikuun jatkoa!

10.1.2015

TR 

Takaisin tangolle - "lähtötaso" testattu (U)

Puolen vuoden tauon jälkeisen lähtötason testaus oli suuri iloinen yllätys. En ollut puoleen vuoteen vetänyt leukoja yli 50 kg lisäpainoilla, enkä ollenkaan kisatekniikalla. Syksyn kuntoilutreeneissä tuli tehtyä vain eristettyjä leukoja autoregulaatiolla ilman suunnitelmallisuutta aina muutama sarja koko kropan kuntovoimailutreenien ohella: 6-12 toiston sarjoja lähinnä omasta painosta reilun 30 kilon lisäpainoihin.

Odotin, että tänään tulee noin 70 kiloa; vähän yli tai vähän alle. Suureksi iloiseksi yllätyksekseni vedin 83 kg 94,5 kg elopainolla. Lisäpainotulos jäi siis 10 kiloa ennätyksestä (93 kg), ja absoluuttinen leuanveto (83 kg + 94,5 kg = 177,5 kg) vain 2,8 kiloa absoluuttisesta ennätyksestä (180,3 kg). Jos olisin vetänyt tämän päivän vedot kisassa, niin olisi syntynyt uusi -100 kg sarjan SE, joka on tällä hetkellä 81 kg: lisäpainoleuanvedon Suomen ennätykset. Tästä on enemmän kuin hyvä jatkaa hommia!

Nyt vain ilon kautta tekemisestä nauttien, ja liikuntabiologista valmennustietämystä hyödyntäen. Tulokset tulee sitten sivutuotteena!