Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmentaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmentaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. tammikuuta 2015

Urheilupsykologiaa 2.0 (U)

Kirjoitin aiemmin urheilupsykologiasta artikkelin meikäläisen urheilupsykologiset teesit Top 10. Tuon listan asiat ovat pysyneet mukana omassa valmennusfilosofiassa ja urheilupsykologisessa ajattelussa aika lailla, mutta lista on täydentynyt kovasti.

Tämän tajusin hyvin myös kirjoittaessani pohdintaa viisikymmentäsivuiseen 400 m aitajuoksun lajianalyysiin ja valmennuksen ohjelmointiin, joka julkaistaan todennäköisesti tänä keväänä Kansallisessa Urheilututkimustietokannassa. Pohdinnassa on kohta, joka kuuluu näin: ”Urheilussa menestymiseen ja kehittymiseen tarvitaan ensiksi intohimo ja motivaatio tekemiseen. Tasapaino muun elämän ja urheilun kanssa edesauttaa urheilijaa sekä onnellisena elämisessä että urheilussa menestymisessä. Vasta urheilupsykologisten perusteiden ollessa kunnossa itse fysiikka- ja tekniikkaharjoittelun optimointi pääsee puhkeamaan täyteen kukkaansa.” Opintojeni alkuvaiheessa nuorena liikuntabiologin alkuna itselläni oli turhan mekanistinen suhtautuminen valmentamiseen. Sitä ajatteli urheilijaa liikaa ikään kuin fysiologisena koneena tyyliin ”kun syydetään tuohon väliin aerobinen korkeaintensiteettinen intervallitreeni, niin PGC1-alfa-reitti aktivoituu ja aerobinen kunto nousee levätessä ja that’s it - muuta ei tarvitse miettiä ennen, aikana tai jälkeen”. Nyt näkee valmentamisen holistisemmin eli kokonaisvaltaisemmin, ja tajuaa että urheilussa ja valmentamisessa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, ei fysiologisten koneiden. Kuormitusfysiologinen osaaminen signalointireitteineen on urheiluvalmentamisessa tärkeää, mutta vasta sitten, kun urheilupsykologiset ja -filosofiset lähtökohdat tekemiseen ovat kunnossa.

Nykyistä urheilijan motivaatiokenttäajatteluani kuvaa hyvin toinen kohta kirjoittamastani 400 m aitajuoksun lajianalyysin ja valmennuksen ohjelmoinnin pohdinnasta: ”Pitkällä urheilijan uralla kehittymisen ja menestymisen lisäksi pitäisi arvostaa suuresti tasoa millä on, sillä pitkän uran myöhemmissä vaiheissa on jo raivattu oma tie hyvään suorituskykyyn ja pelkän kehittymisen lisäksi siinä vaiheessa on hieno saavutus myös se, että kykenee pysymään korkealla suoritustasolla, vaikkei enää kehittyisi. Lajiin lahjakkaan yksilön kehityspotentiaali on suuri, muttei loputon. Yleisen sarjan urheilusta veteraaniurheiluun siirryttäessä on myös hienoa, että pystyy jarruttamaan suorituskyvyn laskua mahdollisimman paljon. Laadukas treeni kehittää, ylläpitää tai jarruttaa suorituskyvyn heikkenemistä – riippuu urheilu-uran vaiheesta, mikä on keskiössä.” Nuorempana en osannut ajatella, että jonkun urheilu-ura voisi jatkua mielekkäänä vanhuuteen saakka. Nykyään ymmärrän hyvin myös veteraaniurheilun mielekkyyden ja sen, että urheilu voi olla projektin sijasta myös elämäntyyli. Uskoisin, että parhaat tuloksetkin tulevat silloin, jos kykenee tuloskeskeisen suorittamisen sijasta urheilemaan tosissaan, muttei liian vakavasti, tekemisen iloon keskittyen sopiva pilke silmäkulmassa. Tasapaino on iso ja hieno monisyinen asia, jonka löytymiseen tarvitaan sekä positiivisuutta että realistisuutta.

Yleisen sarjan kokeneemmalle aktiiviurheilijalle on mielestäni aika hyvä tunnetila ja motto, jos tuntee, että ”olen hyvä, mutta voisin olla parempikin”. Silloin on tyytyväinen itseensä, mutta ”liika tyytyväisyys tappaa kehityksen”-ilmiö ei vaivaa.

13.–19.1.2015
TR

perjantai 21. marraskuuta 2014

Valmennuksen haasteita (U) + Kuntoilukuulumisia (U + EF) + Musiikkia (EF)


VALMENNUKSEN HAASTEITA

Fysiikkavalmentajan ammatissa ja työssä yksi haastava puoli on se, että vaikka olet tehnyt elämässäsi monta sataa todella laadukasta ja tuloksia tuottanutta harjoitusohjelmaa, niin se ei ole tae, että seuraavasta ohjelmasta tulee hyvä, ellet panosta siihen. Toisin sanoen jokaiseen projektiin on panostettava aina ja kovasti. Periaatteisiini kuuluu, että työt pitää tehdä aina hyvin tai erinomaisesti; huonosti tehdystä työstä jää vain paska maku – siitä ei ole iloa kenellekään. Elämän realiteetit huomioiden ei ole aina järkevää tähdätä erinomaiseen, joten välillä vähemmän tärkeissä asioissa täytyy tyytyä hyvään. Tärkeimmissä asioissa tähdätään erinomaiseen. Valmentajan näpeissä täytyy olla perusviitekehys valmennettavan tavoitteista, harjoitustaustasta, iästä, vammahistoriasta ja harjoitteluresursseista. Täytyy hahmottaa mitä ominaisuuksia tulee kehittää, jotta päästään kohti tavoitteita. Harjoittelun spesifisyys tulee siis ymmärtää.

Itse harjoittelun ohjelmointia suunnitellessa suuri harjoitusjakso eli makrosykli tulee osata rytmittää ja jakaa oikeisiin asioihin panostaviin muutaman viikon pätkiin eli mesosykleihin. Mesosyklitasolla täytyy hallita kokonaiskuormituksen jakaminen kovempiin ja kevyempiin viikkoihin sekä pääpainopistealueiden kehittyminen että muiden tärkeiden ominaisuuksien ylläpito huomioiden. Volyymin, intensiteetin ja harjoitusfrekvenssin täytyy natsata superkompensaation eli suorituskyvyn ylikorjaamisen aikaansaamiseksi.

Mikrosyklitasolla eli useimmiten viikkotasolla täytyy eri ominaisuuksia kehittävät ja ylläpitävät harjoitukset jaksottaa oikeille paikoilleen mahdolliset interferenssi- eli estovaikutukset minimoiden sekä palautumiskapasiteetti huomioiden. Treeniin täytyy rakentaa realistinen pitkäjänteinen nousujohteisuus harjoitusresurssit huomioon ottaen. Kehityksen optimoinniksi tulee harjoittelussa olla sopivasti ärsykkeenvaihtelua, jotta kierretään turhat tasannevaiheet. Toisaalta turhaa sillisalaattimaisuutta ei treeniin saa tulla, jottei punainen lanka huku: esimerkiksi voimaharjoittelussa liikkeet tulee osata ennen kuin niitä voi käyttää kehittävän treeniärsykkeen luomiseen. Lisäksi uuden ärsykkeen nousukiito kannattaa käyttää, ettei lentokone vaihdu toiseen ennen kuin on päästy edes lentokentältä ilmaan. Ylipitkälle ei kuitenkaan pääse lentämään yhdellä lentokoneen kerosiinitankillisella; ihmiskehon akkomodaatioilmiö eli tasannejysähdys jyksähtää päälle liiallisen monotonisuuden hallitessa tekemistä.  Sopivuus on siis iso sana.

Tuloksekkaita periodisaatio- eli jaksotusvaihtoehtoja tiettyyn tilanteeseen on useimmiten monia. Jokin on aina vain valittava. Kuntotason kasvaessa edetään yleisemmästä spesifimpään, mutta kokeneiden ja kuntotasoltaan jo korkealla olevien ohjelmiin kehittymisen kannalta oivallisia hifistelymausteita heittäessä ei saa kuitenkaan unohtaa suuria linjoja, kuten A) volyymin, frekvenssin ja intensiteetin suhdetta, B) mesosyklijaksotusta, C) mikrosyklijaksotusta, D) mikrosyklin sisäisten treenipäivien jaksotusta, E) progressiota ja progressiivista ylikuormitusta, F) ärsykkeenvaihtelua, G) yksilöllisyyttä ja spesifisyyttä, H) riittävää lepoa ja palautumista tai I) ominaisuuden ylläpidoksi vaadittavaa minimiharjoitusmäärää.

Yksinkertaistetusti:

1) Valmennettavan tavoitteet ja niiden peilaaminen harjoitteluresursseihin, lähtötasoon ja tulevan valmennusprojektin kestoon

2) Tavoitteisiin vaadittavien ominaisuuksien hahmottaminen: tavoiteanalyysi

3) Selvitetään tavoitteille tärkeiden ominaisuuksien lähtötaso

4) Systemaattinen suunnitelma noiden ominaisuuksien kehittämiseen pitkällä aikavälillä

5) Toimet ominaisuuksien kehittämiseen jokapäiväisessä arjessa päivä ja viikko kerrallaan

6) Reagointi käytännön elämän muuttujiin eli usein kaikki ei mene alusta loppuun alkuperäissuunnitelman mukaan: vaan sairastelut yms. täytyy huomioida kesken matkan

Yhden Athletican ohjelman 3 kk pätkän tekemiseen menee noin yksi toimistotyöpäivä (8 h) + päälle vertaisarviointikierros eli valmentajakollega analysoi ohjelman ja antaa palautteen + päätekijä tekee vertaisarviokierroksen pohjalta päivitykset ohjelmaan. Ohjelman tekoa on edeltänyt syventyminen valmennettavan harjoitustaustaan ja tavoitteisiin taustatietokyselyä lukemalla analysoivasti sekä alkutestit, joissa on mitattu tavoitteiden kannalta olennaisimpia fyysisiä ominaisuuksia. Tällaista on fysiikkavalmentajan työ ohjelman teon osalta fysiikkavalmennuspalvelu Athleticassa. 

KUNTOILUKUULUMISIA

Kuntoilemalla ei saa sellaisia tuloksia kun tosissaan urheilemalla, mutta laadukkaalla pienempivolyymisellakin tekemisellä ja vähemmälläkin liikkumisen priorisoinnilla omassa elämässä saa ihan kivoja tuloksia. Jos treenaisin vaikkapa voimanostoa urheilumielessä, olisivat tavoitteet lähes 100 kg suuremmissa raudoissa. Urheilussa ja 100 % tekemisessä on ehdottomasti oma hohtonsa. Nyt kuitenkin kuntoliikkujan elämän yhteen osaan eli kuntoiluun kuuluvaa kuntokyykkäilyjä tiistain treenistä 18.11.2014:

Syväkyykky 3x180 kg ja 12x150 kg:




…ja turhaa pullistelua: Iltapainoltaan 97 kiloinen 180 senttinen kuntourheilja ilman pumppia 20.11.2014. Blogin lukijoille lienee jo tullutkin rivien välistä selväksi, että itseäni kiinnostaa liikuntakulttuurissa niin laaja kirjo erilaisia suorituskykyyn ja hyvinvointiin liittyviä juttuja kuin myös estetiikaan liittyviä asioita. Luonnollisen lihaksikkaassa miesvartalossa on jotain brutaalia jämäkkyyttä. Kaunis ja terve naisvartalo puolestaan on täynnä viehkeyttä ja seksuaalista hekumaa. Jos on syntynyt ja kasvanut luonteeltaan sekamelskaksi liikkujaa, taiteilijaa, ajattelijaa ja rakastajaa, niin sitä sitten on. Luova hulluus on elinvoimaa.


Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat koettu pätevyyden tunne, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, itsemääräämisoikeus sekä tunne siitä, että saa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Nykyisen sosiaalisen median aikakautena pätevyyden tunteen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen tavoittelu on saanut mielestäni paikoin yliampuvia piirteitä. En usko, että pysyvä onni ja mielenrauha tulevat siitä, että joku painaa tykkää-nappia (eli paskalla suomella ”likettää”) kuvallesi, tekstillesi tai videollesi. Toki se tykkäysnapin painaminen ja tykkäyksestä saatu tunnereaktio voivat olla osa sopusointuista elämää, mutta liiallinen nettimaailmassa eläminen, toisten väkinäinen miellyttäminen ja kiiltojulkikuvan luominen ovat ajan hukkaa: kannustan realismiin myös sosiaalisessa mediassa, jos sen on tarkoitus olla osa oikeaa elämää elämän hyvine ja huonoine puolineen. Sosiaalista ja julkista kuplaa tärkeämpää on keskittyä omaan elämäänsä, ja tehdä itsensä ja läheisten kanssa niitä asioita, joista oikeasti tykkää – ei kannata liikaa miettiä mitä muut ajattelevat. Itsekin julkaisen tässä blogitektissä treenivideon ja poseerauskuvan. Ehkäpä mukana on ripaus omaa pätevyydentunnettakin, mutta ennen kaikkea näen toimivani yhtenä liikuntakulttuurin tuottajana. Ilman jaettuja liikuntaa käsitteleviä tekstejä, valokuvia, videoita ja puheita ei olisi liikuntakulttuuria. Eri ylä- ja alakulttuurit kuitenkin luovat sisältöä ihmisten elämään.    

MUSIIKKIA

Nyt ollaan talven valtakunnan portilla. Kukin on elämässään vaikka minkä valtakunnan portilla. Niinpä tähän väliin kappale ”Valtakunnan portilla” vuoden 2008 albumilta Glooria - Metafora - Flora ja Fauna:





15.–21.11.2014 
TR