Eri toimintojen taustalla olevat motivaation lähteet ovat usein itseisarvoisesti merkityksettömiä. Merkityksen niille luo yksilön mieli. Samallakin asialla voi yksilön tajunnassa olla elämänkaaren aikana merkitys kaikkein tärkeimmästä neutraalin kautta merkityksettömään elämänkaaren hetkestä riippuen tässä kosmoksessa...
Kesän aikana minulta loppui intohimo ja kiinnostus kehittymiseen, menestymiseen ja omien rajojen etsimiseen omassa urheilussani. Tuo tapahtui suhteellisen yhtäkkiä Juhannuslomalla. En halunnut tehdä hätäisiä johtopäätöksiä ja halusin sulatella asiaa rauhassa sekä tunnetiloja seuraten että rationaalisen ajattelun kautta. Järki ilman tunteita ei ole hyväksi – ei myöskään tunteet ilman järkeä. Joskus alitajunnassa muhinut elämänmuutos voi rävähtää pelipöytään yhtäkkiä ja saada hetkeksi kokeneen ja taitavankin pelaajan korttipakan aivan sekaisin. Onhan hämmentävää, miten joku, johon vielä hetki sitten oli palava intohimo, on yhtäkkiä merkityksetöntä. Toisaalta alitajunnassa voi muhia elämänmuutoksen jyvä, joka päätyy prosessoitavaksi vasta kun on kunnolla aikaa pysähtyä ja miettiä. Joka tapauksessa varsinkin kaltaiselleni ajattelijalle ja rationaalisen loogisuuden rakastajalle tuuliviirityyliset toimet ovat kirosana. Siksi mietin yli kuukauden tätä päätöstä, ja tuonkin mietinnän jälkeen olisi mielestäni naivia tehdä 100 % varmaa päätöstä asiasta, joka selviää varmaksi vasta elämällä. Nyt siirryn kuntoilijaksi, mutta siltä varalta, että urheilijan elämä alkaisi vielä todenteolla lähitulevaisuudessa houkuttaa, niin jätän itselleni comebackin mahdollisuuden.
Takana on loputon kasa treeniennätyksiä harjoitusjaksosta toiseen. Takana on iso kasa pitkän aikavälin tavoitteita ja niitä edeltäneitä välitavoitteita. Takana on monta vuotta tavoitteelliseen urheiluun keskittynyttä aikaa. Aikaa, joka oli täynnä intohimoa urheiluun ja kehittymiseen. Aikaa, johon kuului tiukka sitoutuminen tavoitteiden saavuttamiseen. Aikaa, johon kuului kova ja tinkimätön työnteko tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteenani oli voittaa toistoleuanvedon Suomen mestaruudet vuosina 2011, 2012 ja 2013 – voitin, ja joka kerta SE-tuloksella, kuten tavoitteena oli. Tavoitteenani oli voittaa lisäpainoleuanvedon Suomen mestaruus 2014 – voitin, ja SE-tuloksella, kuten tavoitteena oli: kilpailuhistoriani virallisissa toisto- ja lisäpainoleuanvetokilpailuissa. Lisäksi useissa sivulajeissa tuli kohenneltua ennätyksiä sekä tuotua monia projekteja maaliin vuosien varrella päälajin ehdoilla: mm. projektit monipuolisuutta 9/2010 – 7/2011 osa 1 ja osa 2 sekä Monipuolisuutta 1/2012 – 10/2012.
Olisin voinut todennäköisesti vielä useampia vuosia hilata ennätyksiäni vuosi vuodelta hiljalleen paremmiksi ja voittaa kenties kymmeniä Suomen mestaruuksia lisää sekä useissa sivulajiprojekteissa nostaa tulostasoa vielä ihan uusille sfääreille, mutta en halunnut tehdä omien rajojen etsimisestä tai menestymisestä pakkomiellettä. Onnellisuuden näkökulmasta asioita ei pidä tehdä pakkomielteestä, vaan intohimosta – halusin lopettaa niin, että muistoihini jokaisesta käymästäni kisasta jää intohimoinen voitonnälkäinen urheilija, joka tiesi tismalleen mitä halusi, ja otti sen. Siksi en osallistunut intohimottomana enää 26.7.2014 olleisiin toistoleuanvedon SM-kisoihin vaikka olisin todennäköisesti voittanut -100 kg sarjan helposti uusien painoluokkien uudella SE-tuloksella. Kuukausi ennen kisoja vedin vielä treeneissä 33 toistoa kisasäännöillä 93-kiloisena, joka olisi uumoillut onnistuneella viimeistelyllä +35 toiston tulosta. Tämä ei ollut puheenvuoro paikalla olleita väheksyen: Vilpittömät onnittelut jokaisen sarjan voittajille! – SM-kisoissa paikalla oleva voittaja on kyseisen vuoden paras toistoleuanvetäjä painoluokassaan.
Elämän aikana voi tehdä kovin monenlaisia mukavia asioita, muttei kaikkia yhtä aikaa. Olen elämässäni elänyt tavoitteellisen urheiluharjoittelun ehdoilla lähes tauotta 13-vuotiaasta 25-vuotiaaksi. 13–18-vuotiaana juoksin keski- ja pikamatkoja kilpaa kansallisella tasolla. Parhaiksi saavutuksiksi juoksuhommista jäivät P14 sarjan 4. sija ja P15 sarjan 5. sija SM-kisoista 800 metrillä sekä P13 sarjan Pohjois-Savon piirinennätys 600 metrillä. 18–21-vuotiaana harrastin tavoitteellista yhdistettyä voima- ja kestävyysharjoittelua vaikken kilpaillut. Tavoitteellisen leuanvetoharjoittelun aloitin 21-vuotiaana kesällä 2010; leuanvedossa voitin neljän vuoden aikana kaiken mitä pystyin lukuun ottamatta vuoden 2012 voimaleuanvedon SM-kisojen pronssimitalia, jolloin Tommi Etelänperä ja Jani Heikkala olivat minua parempia vaikka teinkin kisassa nuorten SE:n. 12 vuotta on pitkä ajanjakso ihmiselämässä. Urheilua harrastaneista ihmisistä toisille sopii ensin hakea ja sitten olla oman fyysisen suorituskyvyn rajoillaan koko elämänsä – toiset haluavat elää elämässään myös muuta kuin urheilijan elämää.
Nyt minulla on uuden ajanjakson aika elämässäni. Ajanjakson, jonka keskiössä ei ole oma urheilu. Nyt keskityn entistä enemmän mm. läheisiini ja rennompaan elämään. Tavoitteellisen urheiluharjoittelun parissa jatkan valmentajan roolissa; tavoitteenani on olla yksi Suomen johtavista voimaharjoitteluasiantuntijoista, ja tietää todella paljon myös kestävyys- ja nopeusharjoittelusta. Liikkuvuusharjoittelusta haluan oppia lisää, mutta se ei kiehdo minua valmentajana samalla tavoin kuin voima, nopeus ja kestävyys. Myös urheilupsykologiaan on tarkoitus perehtyä lisää jossain vaiheessa työuraa. Valmentajan roolin näen auttajana. Tavoitteet ja motivaatio lähtevät urheilijasta – valmentaja käyttää tietotaitoaan auttaakseen valmennettavaa kohti tavoitteitaan. Tulen siis auttamaan omissa tavoitteissaan eteenpäin urheilijoita ja muita tavoitteellisesti harjoittelevia, jotka ovat siinä elämänvaiheessa, että kehittyminen ja / tai menestyminen urheilussa tuovat läjän mielekästä sisältöä elämään. Käykäähän kaikki kehittymistä haluavat tavoitteelliset treenaajat tutustumassa Athletican palveluihin. Tuossa kesän jälkeen syksyllä on hyvä aika etsiä uutta potkua treeneihin, ja Athletican fysiikkavalmentajilta löytyy syvällistä liikuntafysiologista ja valmennusopillista ymmärrystä voiman, nopeuden, kestävyyden ja liikkuvuuden kehittämiseksi. Lisäksi toimimme nykyään uusissa Pasila-nimisissä tiloissa, jotka aukeavat Jyväskylän Seppälään Ahjokatu 8:aan elokuussa. Pasilassa tulee olemaan loistavat olosuhteet fysiikkaharjoitteluun, kun toiminnallisen voimaharjoittelutilan lisäksi 700 neliön tilan täyttää parkoursali, sirkussali ja jooga-/tanssisali. Syksystä alkaen Athletican valmennettavilla on siis mahdollisuus treenata Pasilan omalla salilla, ja kontaktivalmennusmahdollisuudet tulevat lisääntymään valtavasti. Itse palaan kesälomilta 21. elokuuta valmennus-, koulutus- ja kirjoitustöiden pariin. Lisäksi kaikkien tavoitteellisesta urheiluharjoittelusta kiinnostuneiden kannattaa tulla syyskuun lopulla Optimoi Voimantuotto -seminaariin. Lauantai on jo loppuunmyyty, mutta sunnuntaille on vielä 17 paikkaa jäljellä. Ilmoittautumaan pääsee täältä.
Leuanvedon parissa jatkan varmastikin ainakin jonkin verran lajin talkoohommissa, sekä tietenkin valmentajan roolissa. Fysiikkavalmennuspalvelu Athleticalla on ollut jo nyt valmennettavana useampia eritasoisia leuanvetäjiä, mm. Ylen toimittaja Milla Vahtila, joka nousi Athletican ohjelman avulla kolmessa kuukaudessa nollasta leuasta 14 viralliseen leuanvetoon toistoleuanvedossa: vuoden 2014 toistoleuanvedon SM-kisojen tulokset. Olitpa aloittelija tai Suomen mestari, niin jos haluat kehittyä leuanvedossa Suomen parhain opein, niin tervetuloa Athletican valmennukseen! Toivon, että leuanveto urheilulajina kehittyy siten, että kaikki kilpaleuanvedosta diggailevat löytävät lajin, ja pystyvät harrastamaan lajia mielekkäästi hyvin organisoidussa kilpailujärjestelmässä. Ja toki kilpaurheilun, toisin kuin kuntoilun, logiikkaan kuuluvat kehitys, menestys ja kovat tulokset. Vanhat ennätykset on tehty rikottaviksi! Niinpä toivon, että joku päivä lisäpainoleuanvedossa tullaan vielä vetämään reilusti yli 100 kg rautoja naturaalina. Aktiiviurheilijana sitä haluaa olla paras ja ennätysten haltija, mutta eläkkeellä todellinen lajin arvostaja toivoo, että laji mene eteenpäin. Lajin kehittyessä antidopingtoiminta ja dopingtestit ovat asioita, jotka toivottavasti astuvat mukaan. Kannatan dopingvapaan urheilun takia kaikessa kilpaurheilussa antidopingtoimintaa. Ja toki toistourheilijoillekin toivon kehitystä ja menestystä.
Nyt kun liikkujaidentiteettini muuttuu urheilijasta kuntoilijaksi, on vapaa-ajan tekemisissään vapaa kuin leikkivä lapsi. Voimailusaleilla minua tulee jatkossakin näkemään valmentajan roolin lisäksi myös vapaa-ajalla kuntobodailemassa osana monimuotoista liikunnallista elämäntyyliä, muttei vanhaan tyyliin ahnaasti uusia ykkös-, kakkos- ja kolmosmaksimeja nostaen. Kiitän kaikkia urheilu-urallani minua auttaneita ja kannustaneita. Suuret kiitokset. Koskaan ei pidä sanoa tällaisissa asioissa varmuudella ”ei koskaan” kuten jo avauskappaleessa viittasin eli jätän todellakin varalta takaportin urheilulle auki, mutta uskoisin, etten tule tekemään comebackia totisen ja tavoitteellisen kilpaurheilun pariin ellei se tapahdu ensimmäisen kuntoiluvuoden aikana.
Elämä on ajanjaksojen limittäinen jatkumo, ja olennaista on noina ajanjaksoina koettu onnellisuus…
Oodi rauhalle:
28.7.2014
TR
