Ensin asetetaan tavoite, jonka saavuttamiseksi tehdään tukku teoreettista ajatustyötä (harjoittelun suunnittelu) ja käytännön työtä (treenaaminen). Tavoitteen saavuttamisen jälkeen juhlitaan ja nautitaan tavoitteen saavuttamista. Onnistumisen riemujuhlan jälkeen asetetaan uusi tavoite, jota kohti aletaan tehdä töitä. Myös tavoitteen eteen tehtävä työ on pääsääntöisesti mielekästä ja hauskaa. Tässä alati toistuvassa ketjureaktiossa, jossa seuraava porras on hieman edellistä haastavampi, lienee tavoitteellisen urheiluharjoittelun mielekkyyden salaisuus. Monesti ihminen, jolla on selvä päämäärä, jota kohti ponnistelee, on onnellinen. Hyvä tavoite on realistinen, mutta haastava. Realistisuus ei tarkoita potentiaalinsa aliarviointia, vaan realistista ”ei rajoja”-tavoitetta, jolloin jättää itselleen myös mahdollisuuden ylittää asettamansa tavoitteen, mutta on hetkellisesti täyttynyt ja tyydyttynyt saavuttaessaan tavoitteen (ei odota itseltään sen ylittämistä). Saavuttamiaan asioita täytyy myös oppia terveesti arvostamaan ja kunnioittamaan (mikä työ silloin olikaan päästä pisteestä A pisteeseen B, vaikka nyt ollaankin jo pisteessä C), vaikka kehitysvaiheessa olevalle urheilijalle eilisen urotyöt ovatkin nykyisyyden arkipäivää.
Tavoitteellinen harjoittelu voi olla puhtaan
tehtäväsuuntautunutta, jolloin ainut keskittymisen kohde on se, että itse
kehittyy. Tavoitteellinen harjoittelu voi olla myös puhtaan
kilpailusuuntautunutta, jolloin ainut tavoite on se, että pääsee kovemmalle
tasolle kuin muut. Mielestäni kilpaurheilun harrastamisen mielekkyyteen kuuluu
se, että täytyy haluta olla parempi kuin muut, koska miksi muuten kilpailla?
Ilman tätä tavoitetta pelkästään itselle järjestetyt testit riittävät. Kilpailemisen
taustalla olisi hyvä olla aito kilpailemisen ilo. Kuitenkaan pelkkä
kilpailusuuntautunut motivaatio ei ole mielestäni urheilijan onnellisuuden
näkökulmasta terve lähestymistapa kilpaurheilijallekaan, vaan pääprioriteettina
tavoitteiden asettelussa tulisi olla omien rajojen etsiminen. Sopiva yhdistelmä
tehtäväsuuntautunutta ja kilpailusuuntautunutta motivaatiota ja
tavoitteenasettelua tuo kilpaurheilijalle varmasti sekä tuloksellisesti että
sijoituksellisesti parhaan tuloksen, mutta tekee etenkin onnellisimmat urheilijat
ja antaa lisäksi motivaation kehittyä, vaikka olisi jo lajissaan parempi kuin
muut (esim. aktiivit maailmanennätysurheilijat). Jos pääsee panostuksillaan (ympärillä oleva tietotaito, tekemiseen ajava
intohimo ja päivittäinen työnteko) urheilu-uransa aikana mahdollisimman lähelle
rajojaan (elämän monimuotoisuus ja ihmisen inhimillisyys huomioiden), niin mitä
muuta urheilijalta voi vaatia – ei mitään. Kuntourheilijalle
(tavoitteellisestikin treenaavalle), joka ei kilpaile, pelkkä
tehtäväsuuntautunutkin motivaatio ja tavoitteenasettelu riittävät
täydellisesti.
Tavoitteisiin pyrkimisen ja niiden saavuttamisen lisäksi
urheilijan elämää rikastuttaa koko lajiin kuuluva ihmisten synnyttämä ja alati
uudelleen muokkautuva urheilukulttuuri harjoituksineen, kavereineen,
kanssaihmisineen, paikkoineen, arvoineen, merkityskenttineen, sääntöineen, ruokineen,
rutiineineen, matkoineen, tapahtumineen ja ystävineen. Onnellisen urheilijan
elämä on moniulotteista elämää, jossa oman lajin harrastaminen kulkee
sopusoinnussa muun elämän, kuten ihmissuhteiden, opiskelun tai työn (urheilukin
voi olla päätoiminen työ, jos on huippu-urheilija), mahdollisten muiden
harrastusten ja ihmisen perustarpeita tyydyttävien arkiaskareiden kanssa.
Tärkeintä, jotta urheilija voi olla onnellinen ihminen, on se, että urheilija
elää, eikä suorita. Sama pätee kyllä kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen elämään. Jos
teet jotain työtä intohimosta työhön ja siksi, että työ tuo mielekästä sisältöä
elämään (ja kenties on vielä yleishyödyllistä tuoden iloa myös muille), niin
anna mennä! Jos teet jonkin asian esimerkiksi vain siksi, että näyttää hyvältä
CV:ssä, niin mieti vielä uudestaan. Onko curriculum vitae hautakivessä asia,
joka tekee sinut onnellisimmaksi maan päällä? – tuskin, jos mietit sinulle mielekästä
tekemistä ja rakkaita ihmisiä.
4.-5.4.2013
TR
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti