Nopea maksimaalinen räjähdys (U)

Koko keho sormenpäistä varpaisiin virittyy leuanvetojouseksi suorinkäsin roikuntaan. Premotorinen aivokuori touhuaa ja motorinen aivokuori valmistautuu organisoidun hyökyaallon tuottamiseen. Tuomarin merkin jälkeen valtavalla taajudella dubletteja eli tuplajymäyksiä sisältävä impulssi-ioninen sähkövirtaputous syöksyy aivoista ydinjatkoksen kautta selkäytimeen, jossa nikamien etuhaarakkeiden efferentit syöksevät tulta. Silmänräpäyksessä hyökyaallon tuottamassa kalsiumtulvassa kylpevät lihasproteiinit alkavat supistua ja ylöspäin kehoa vievä liikeketju alkaa tapahtua. Leveät selkälihakset soittavat fanfaaria isojen liereälihasten ja epäkkään yhtyessä siihen. Vatsapalat toimivat rytmiryhmänä ja forkut soittavat katkeamatonta sointua. Hauikset ulisevat kuin noitapillit. Koko kehon päälihasryhmät säestävät kapellimestari herra Aivon tahtipuikkojen käskyjen mukaan vuoroperään vaieten ja maksimaaliseen forteen kurkottaen: kasvojen lihakset, rintalihakset, ojentajat, hartialihakset, selän ojentaja… Lonkankoukistajat pienentävät lonkkanivelkulmaa ja takareidet polvinivelkulmaa ja PUM pakarat sekä etureidet pamauttavat patarumpua samalla kun yläselkä ja olkavarret tekevät olkanivelten ääriojennusta ja kyynärnivelten äärikoukistusta. Lonkka- ja polvinivelet suoristuvat, olkanivelet ojentuvat viimeiset asenteensa, kyynärnivelet koukistuvat vielä muutaman asteen ja leuka heilahtaa vetotangon yli. Vuosien työ ja päivien henkinen lataus purkautuu yhteen vetoon – tätä on parhaimmillaan nykyaikainen lisäpainoleuanveto – mieletöntä maksimivoimaurheilua, joka vaatii huippusuorituksiin taakseen vuosien laadukkaan maksimivoimaharjoittelun. Myös räjähtävä nopeusvoimaharjoittelu palvelee kykyä pamauttaa kaikki motoriset yksiköt mahdollisimman kerralla töihin ja hallita tehokkaasti sensomotorisen proprioseptiikan sävyttämän koneiston avulla lihasten välistä koordinaatiota nopeassa suorituksessa. Kovalla tehontuotolla saadaan kiihtyvyyttä ja inertian avulla massa liikkuu, vaikkei liikeradan jokaisessa pisteessä tuotettu voima olisi yhtä suuri kuin kappaleen paino. Kun lisäpainoleuanvetosuorituskykyä halutaan maksimoida huolimatta painoluokasta, niin vaati se myös valtavasti hypertrofista treeniä taustalleen, jotta saadaan rakennettua leveä ja paksu selkä, joka on leuanvetokoneiston päämoottori. Hypertrofisen harjoittelun kannattaa vain olla luonteeltaan sellaista, että se tukee maksimaaliseen ja nopeaan voimantuottoon kykenevän laadukkaan lihassupistusta säätelevän proteiinikoneiston syntymistä. 

Lauantaina oli lisäpainoleuanvedon Suomen Cupin 2014 ensimmäinen osakilpailu. Olin kisassa klo 14 saakka Suomen leuanveto ry:n puheenjohtajan ja urheiluseura Keljon Viestin leuanvetojaoston puheenjohtajan roolissa. Klo 14 hyppäsin urheilijan rooliin ja kilpailin -90 kg sarjassa myöhemmin iltapäivällä. Kyseessähän oli ensimmäiset viralliset nykyaikaiset lisäpainoleuanvetokilpailut. Voitin oman sarjani koko kisojen kovimmalla lisäpainolla, 90 kilolla, kaikki sarjat huomioon ottaen ja sain kunnian saada ensimmäisenä haltuuni -90 kg sarjan Suomen ennätyksen, jota tietenkin pyrin itse parantamaan jo huhtikuun SM-kisoissa, joissa pyrin pitämään haastajat takanani. Sarjani kakkonen, Tuomas Burke, veti myös huikeat raudat, 83 kg. Olen tosi iloinen voitosta, Suomen ennätyksestä ja ysillä alkavasta tuloksesta. Viimepäivien valmisteluissa on kuitenkin vielä parantamisen varaa. Tällä kertaa en pystynyt optimoimaan painonpudotuksessa suhteellisen ja absoluuttisen voiman suhdetta. Painoin kisassa 85,4 kiloa ja sain ylös 90 kiloa (yhteispaino 175,4 kiloa). 10 päivää ennen kisaa vedin viimeisessä kovassa treenissä 90 kiloa 89-kiloisena (yhteispaino 179 kiloa) paljon helpommin ja kevyemmin kuin kisassa. Kisassa missasin kolmosnoston 94 kiloa selkeästi (yhteispaino 179,4 kiloa). Nesteiden vedätykseni oli ilmeisesti liian kova tällä erää ja täytyy seuraavan kerran ottaa maltillisemmin. Valmentaminen on tiedettä sekä taidetta ja käytäntö opettaa. Ioniepätasapainosta, joka voi vaikuttaa epäsuotuisasti sekä hermoston toimintaan että parifeerisiin lihassupistusmekanismeihin, kielivät kisan jälkeiset jalkakrampit: jalat lähti alta ja 15 min piti odotella merisuolan imeytymistä ennen kuin pääsi ukko takaisin liikenteeseen. Jos huhtikuun SM-kisoihin saisi absoluuttisen ykkösen vähintään 183 kiloon, niin jo sillä pystyisi ottamaan 95 kiloa 88 kiloisena.

Paras kisanostoni lauantailta – tämänhetkinen -90 kg sarjan SE eli 90 kg:

Viimeinen äärimmäisen kova treenini 10 vuorokautta ennen kisoja (aloitusraudat otin vielä 5 päivää ennen kisaa viimeisessä valmistavassa treenissä):

Lopuksi on vuorossa muutama sana Suomen Leuanveto ry:n puheenjohtajan näkövinkkelistä. Tuossa roolissa koitan aina katsoa asioita epäitsekäästi lajin ja urheilijoiden etua ajatellen. Olen tosi onnellinen, että SLRY:n hallituksen talkooväki on jaksanut tehdä maaliskuusta 2013 alkaen niin paljon töitä, että olemme päässeet nollasta siihen, että meillä on jo kunnon kilpailujärjestelmä lisäpainoleuanvedossa ja ensimmäiset n. seitsemänkymmenen leuanvetourheilijan yli kahdensadan vedon täyteiset kisat ovat takana. Valorinne oli lauantaina parhaimmillaan majesteetillinen jännitystä tihkuva leuanvetokattila, jossa yleisö sekä kanssakilpailijat kannustivat rajusti vetovuorossa olevaa urheilijaa. Rehti urheiluhenki on sitä, että kisaillaan tosissaan, mutta kunnioitetaan ja arvostetaan muita tajuten, että urheilu on vain urheilua. Ihminen on jännä eläin – se kykenee valtaisaan hyvään ja valtaisaan pahaan. Parhaimmillaan kilpaurheilukulttuuri voi olla suurelle kansanjoukolle yhteistä hyvää: jännittäviä elämyksiä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, pätevyyden kokemuksia ja elämässä tärkeää tavoitteiden asettelua (motivaatiota) tuottava asia. Toivottavasti leuanvetourheilun kehitystyötä onnistutaan jatkamaan samassa hengessä siten, että Suomen Leuanveto ry säilyy demokraattisena urheilijalähtöisenä tahona, joka kykenee osaltaan olemaan mukana tuottamassa sen näköistä leuanvetourheilua, josta leuanvetourheilijoiden enemmistö nauttii ja iloitsee. SLRY:n hallitus on tehnyt satoja ja satoja tunteja töitä yhdeksän kuukauden aikana. Itsekin olen SLRY:n merkeissä kuluneena yhdeksänä kuukautena muun muassa kirjoittanut satoja sivuja sähköpostia, soittanut toistasataa puhelua, kirjoittanut monen monta asiakirjaa, täyttänyt viranomaishakemuksia/-ilmoituksia sekä tehnyt kasapäin ajatus- ja organisaatiotyötä. Tämä kaikki on tapahtunut liikuntabiologian opintojen, fysiikkavalmentajan töiden, yksityiselämän ja oman urheilun ohella. Ilman ilmaista vapaaehtoistyötä tämmöisiä huikeita juttuja, kuten lauantain Cup-kisoja, ei saada tehtyä. Lauantain Suomen Cupin kisojen talkooporukassa oli mukana perikymmentä henkeä. Kisajärjestelyissä monia asioita täytyy tehdä kuukausia ennen ja viimeinen kaksiviikkoinen on sitten kiihtyvä käytännön osuus, joka huipentuu itse kisapäivään. Kaikki maailmassa oleva ihmiskulttuuri on ihmisten luomaa todellisuutta, johon ihmiskunta voi 100 % valinnoillaan vaikuttaa. Minkään luonnon ulkopuolisen ihmiskulttuurin osan olemassaolo ei ole itsestäänselvyys ja yhteisen hyvän nimissä meidän tulisi koittaa pitää kiinni jo luoduista hyvistä jutuista ja koittaa muokata olemassa olevia huonoja asioita hyviksi. Valinnoilla ja niitä seuraavalla konkreettisella työllä saadaan asioita aikaan. Hyvät valinnat ja niitä noudattava työ on kaiken ihmisen luoman hyvän lähtökohta – koska meillä on mahdollisuus kantaa oma kortemme yhteisen hyvinvoinnin kekoon, niin miksi jättää se optio käyttämättä? Ympärillä oleva ylikapitalistinen yli-individualistinen yhteiskunta on ihmisvalinnoin luotu kokonaisuus, joka ei ole ”asia jolle emme mahda mitään”, vaan muokattavissa oleva kokonaisuus, josta hyvillä valinnoilla ja niitä seuraavilla teoilla on paremmaksi paikaksi elää. Paikaksi, jossa ihmiset olisivat onnellisempia. Onnellisuuteen ihminen tarvitsee sosiaalista yhteenkuuluvuuden tunnetta, pätevyyden kokemuksia, oman elämänsä itsemääräämisoikeutta sekä tunnetta saada rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kohti leuanvetokevättä 2014!
13.1.2014 TR