Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Elämä on ajanjakso… (EF)


…syntymän ja kuoleman välissä ja olennaista on tuon ajanjakson aikana koettu onnellisuus. Uuden vuoden vaihteessa moni ihmismieli miettii mennyttä ja suunnittelee tulevaa. Itse julkaisen nyt vuoden 2014 kunniaksi vanhaa musiikkiani SoundCloudissa. SoundCloud-julkaisuun päätyivät tällä erää kolme viimeisintä säveltämääni täyspitkää albumia: 

Vuoden 2010 Elämä on ajanjakso… on maailmoja syleilevää onnellisuusfilosofista melodista elektronista progea: https://soundcloud.com/stugemusic/sets/stuge_el-m-on-ajanjakso-2010



Vuoden 2009 Vuoristoneidon himo on synkkää electronista melodista progea, joka kertoo muinaisesta keskiaikaisesta tarinasta, johon liittyvät mm. jumalaisen kaunis vuoristoneito, muuan lemmestä huumaantunut mies, rakkauden yö sekä tulenjumala: https://soundcloud.com/stugemusic/sets/stugevuoristoneidonh




Vuoristoneidon himo 

Keskieurooppalaisella miehellä oli vuoristoneidon himo. Hän oli nähnyt tuon kaunokaisen pari kertaa retkillään kauas pois kotikylästään. Eletään aikaa vuosisatoja sitten. Mies lähtee kotikylästään pitkälle matkalle kaukaiseen vuoristokylään. Kylä on ympäröity muurilla, eivätkä kutsumattomat vieraat ole tervetulleita. Yön kähmässä mies tunkeutuu muurin läpi. Seuraavana päivänä hän oleskelee kylässä ja esittelee itsensä kulkurina, jonka vartijat olivat päästäneet kylään nukkumaan edellisiltana. Vedätys menee täydestä. Päivän aikana kapakoissa istuskellen hän kyselee reittiä kylän yllä oleville vuorenhuipuille esitellen samalla nahkaista karttaa. Kartan hän oli saanut eräissä juhlissa eräältä neidolta pari vuotta sitten. Neito oli sanonut "tule luokseni kun Jupiter ja Saturnus ovat kohdakkain". Nyt oli koittanut aika. Kylän miehet neuvoivat reitin, mutta varoittivat menemästä sinne. Seutu oli kuulema vaarallista. 

Illan tullen mies kuitenkin lähti. Edessä oli öinen taival. Yön aikana mies houri, näki näkyjä ja ainoa mikä häntä johdatti oli halu. Aamulla hän saapui erään jyrkänteen kohdalle ja näki keltaisen talon seuraavan jyrkänteen päällä. Mies teki pedin kantokassissaan olevista vaatteista ja kävi levolle sen jyrkänteen alle, jossa talo sijaitsi. Olihan hän matkannut koko rankan, pimeän ja mystisen yön.

Iltapäivällä hän meni talolle ja koputti oveen. Jumalainen neito ja tutut piirteet pelmahtivat esiin, kun talon ovi aukesi. "Sinä tulit" sanoi tyttö. Hän hyppäsi miehen kaulaan. Kaksi vuotta vankilassa ollut molemminpuolinen lempi roihahti ja sinä yönä jumalatkin herkistyivät tulisen rakkauden edessä. Säiden jumala aisti niin suurta intohimoa, että loi kovan ukonilman koko yöksi vuorille. Sade paiskasi kattoa, jonka alla sijaitsevassa huoneistossa nuori pari harrasti lemmen leikkejä. Se oli rakkauden yö. Aamulla kun mies heräsi, neito oli poissa. Mies huhuili talosta. Huhuili ulkoa. Ei kuulunut mitään. Mies jäi kahdeksi viikoksi keltaiseen taloon, mutta neitoa ei kuulunut. "Miksi sä menit pois? Miksi hylkäsit mun?", pyöri miehen päässä silloin ja koko pitkän matkan vuoristokylästä kotikylään. Miehen loppuelämä koostui hallusinaatioista ja houreista, että vuoristoneito olisi muka vielä elossa ja hänen. Monina öinä hän luuli rakastelevansa neitoa. Monena aamuna hän luuli heräävänsä tämän vierestä. Mutta todellisuudessa hän sai vuoristoneitonsa vain siksi yhdeksi yöksi jolloin ukkonen jyrisi. 

Neidon isä oli pappi. Hän oli omistanut tyttärensä tulenjumalalle. Papin kuolinpäiväksi oli jo syntymästä asti ennustettu hetkeä jolloin Jupiter ja Saturnus ovat kolmannen kerran hänen elämänsä aikana kohdakkain. Tyttö ei halunnut pilata isänsä elämää ja toimia vasten hänen tahtoaan. Hän oli kuitenkin kerran keskimaan jumaltenpalvontajuhlissa tavannut miehen jolle tahtoi omistautua. Hän jätti miehelle kartan ja toiveen.

Rakkauden yön jälkeen tyttö tiesi, että ainoa tapa pelastua jumalten vihalta oli polttaa itsensä. Rakkauden yön jälkeisenä varhaisena aamuna tyttö valeli itsensä öljyllä, sytytti yömekkonsa palamaan ja hyppäsi alas jyrkänteeltä. Hänen kohtalonsa oli kuolla palaen ja tippuen vuoren rotkoon. Kun neidon ruumis paloi rotkossa loppuun, toteutui tulen jumalan loitsu. Menetetty neitsyys oli korvattu. Tytön sisällä edellisyönä hedelmöittyneestä musasolusta kasvoi muna. Munasta kasvoi tuhkien keskellä toukka, joka syötyään vuoriston kukkien lehtiä koteloitui ja lopulta kasvoi aikuiseksi perhoseksi. Tuo jumalaisen kaunis perhonen lensi taivaaseen tulenjumalan puutarhaan ja lentää siellä edelleen kedon kauneimpana oliona ollen herransa, tulenjumalan rakkain silmäterä. 

© Stuge

Vuoden 2008 Glooria – Metafora - Flora ja Fauna kertoo kukoistuksesta, rakkaudesta, kaipuusta, ihmiselämä-nimisen sirkuksen tunteiden vuoristoradasta, tumman syvistä vertauskuvista ja luonnon sekä elämän monimuotoisuudesta: https://soundcloud.com/stugemusic/sets/stugeglooria-metafor



31.12.2013 – 1.1.2014 TR

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti