Pistoolikyykky – mainio jalkojen vahvistaja (U)

Pistoolikyykky on yhden jalan kyykky, joka suoritetaan toinen jalka suorana vartalon etupuolella. Päätyön liikkeessä tekevät etureidet ja pakarat.

Käytännönläheinen toiminnallinen anatomia

Ison liikeradan kyykyissä tapahtuu voimakasta yhtäaikaista polven ja lonkan ojennusta. Polvea ojentaa nelipäinen reisilihas ja kyykyissä tärkein lonkan ojentaja on iso pakaralihas. Takareiden lihaksista kaksipäisen reisilihaksen pitkä pää, puolijänteinen lihas ja puolikalvoinen lihas sekä koukistavat polvea että ojentavat lonkkaa. Niinpä kyykyissä, joissa lonkan ojennusta tehdään samanaikaisesti voimakkaan polven ojennuksen kanssa, on suotuisaa valita lihasten käskytysmalli, jossa lonkanojennuksen päävastuun ottaa iso pakaralihas. Liika takareisiaktivaatio nimittäin aiheuttaa turhaa jarrun painamista polven ojennukseen. Tietty takareisiaktivaatio on toki tärkeää nivelten stabiliteetin takia. Sivujuonteena mainittakoon, että juuri takareisien rooli on yksi merkittävä tekijä, joka erottaa kyykyt ja maastavedot toisistaan, vaikka molemmissa tapahtuu suurimmassa osassa liikevariaatioita sekä lonkan ojennusta että polven ojennusta. Hyvin tehdyissä maastavedoissa lonkanojennusvaihe tapahtuu niin suoralla polvinivelellä, että takareidet pääsevät osallistumaan lonkan ojennukseen tehokkaasti ilman pelkoa liikesuoritusta haittaavasta polven ojennuksen jarruttamisesta. 

Palattakoon pistoolikyykkyyn. Liike vaatii hyvää liikkuvuutta nilkasta ja lantiosta. Nilkan koukistuksen eli dorsifleksion tulee olla hyvä, jotta pistoolikyykyn ala-asentoon pääsee kantapää tukevasti maassa. Runsaasta dorsifelksiosta johtuen ylösnousuvaiheessa myös nilkan ojentajat eli plantaarifleksorit (käytännössä pohkeet) pääsevät tekemään ihan kunnolla töitä. Ylös asti kehoon jatkuvan kineettisen ketjun liikkeenä pistoolikyykky vaatii myös vahvaa ja hyvin kontrolloitua keskivartaloa varsinkin lisäpainoilla suoritettuna. Avainasemassa ovat staattista eli isometristä lihastyötä liikkeessä tekevät selän ojentajalihaksisto, ulommat ja sisemmät vinot vatsalihakset, suora vatsalihas sekä rinta- ja vatsaontelon paineen ylläpitoa tukeva poikittainen vatsalihas. Lisäksi kyykkäävän jalan keskimmäisellä pakaralihaksella on merkittävä rooli pitää lonkka jämäkässä asennossa eli reisiluu tukevasti lonkan nivelkuopassa.

Pistoolikyykyn liikekehittelyt pähkinänkuoressa

• Tuettu/avustettu pistoolikyykky. Tukena voi käyttää esimerkiksi ovenkarmia, sohvaa tai kyykkytelinettä. Avustusta voi ottaa myös esimerkiksi ylhäältä roikkuvasta vastuskumista.
• Pistoolikyykky hiljalleen matalammalle ja matalammelle boksille.
• Pistoolikyykky korokkeen päällä seisten, jolloin etujalan ei tarvitse olla ihan suorana.
• Pistoolikyykky kehonpainolla (vaatii karkeasti ottaen noin kehonpainon verran takakyykkyyn rautaa voimapohjana + pistoolikyykyn tekniikan ja liikkuvuuden: voimapohjan voi toki rakentaa pistoolikyykyn variaatioilla.)
• Pistoolikyykky lisäpainoilla
• Pistoolikyykystä, kuten muistakin moninivelliikkeistä voi tehdä lukuisia eri variaatioita: esimerkiksi alastoppipistoolikyykyt tai muuttuvan vastuksen pistoolikyykyt vastuskumien avulla.   

Voiman kasvun komponentit 

Toistan näitä asioita välillä uupumukseen asti, mutta voimantuotto on paljon kiinni muustakin kuin lihasmassasta. Lihaksissa olevan supistusproteiinimäärän lisäksi voimantuottoon vaikuttavat ainakin: 1) Liikehermoston kyky käskyttää yksittäisiä lihaksia sekä kyky nettovoimantuotoltaan mahdollisimman hyvään lihasten välisen koordinaatioon liikkeessä. 2) Lihassolujen energiantuoton teho, jotta kovaan voimantuottoon riittää energiaa. 3) Lukuisten lihassupistusta säätelevien proteiini-isoformien rakenne, joka vaikuttaa lihassupistuksen toimintaan sekä 4) lihasjännekompleksin arkkitehtuuri, kuten lihassolujen kiinnityskulma jänteeseen.  Näihin kaikkiin voi vaikuttaa treenaamalla, enemmän tai vähemmän. Hyvä esimerkki voimantuottoon vaikuttavista moninaisista tekijöistä on tuore tutkimus (Fink ym. 2016), jossa kolme ryhmää treenasi hauiskääntöä nousujohteisesti kolmesti viikossa kahdeksan viikon ajan. Yksi ryhmä treenasi sarjat isohkolla toistomäärällä ja näin ollen pienehköllä kuormalla (30–40 toistoa per sarja), toinen ryhmä treenasi pienehköllä toistomäärällä ja näin ollen suurehkolla kuormalla (8–12 toistoa per sarja) ja kolmas ryhmä, yhdistelmäryhmä, treenasi joka toinen kaksiviikkoinen ison kuorman protokollalla ja joka toinen kaksiviikkoinen matalan kuorman protokollalla. Kaikilla ryhmillä lihasten poikkipinta-ala kasvoi noin 10 %, mutta matalan intensiteetin ryhmällä maksimivoima kasvoi n.  5 %, yhdistelmäryhmällä n. 10 % ja korkean intensiteetin ryhmällä peräti 25 %! Lisäksi voimantuottonopeus kehittyi ainoastaan korkean intensiteetin ryhmällä. Olisi ollut mielenkiintoista, jos kyseisessä tutkimuksessa olisi ollut mukana vielä oikea korkean intensiteetin ryhmä (1–6 toiston sarjoja), sillä esimerkiksi Tanin tutkimuskoontikatsauksessa (1999) juuri 1–6 toiston sarjat havaittiin eniten voimaa kehittäviksi.

Finkin ym. (2016) tutkimuksessa matalan ja korkean intensiteetin hauiskääntötreenillä lihasten poikkipinta-ala kasvoi yhtä paljon, mutta maksimivoiman kasvu oli moninkertaista korkean intensiteetin ryhmällä verrattuna matalan intensiteetin ja yhdistelmäintensiteetin ryhmiin. 

Tasapainon ja voimantuoton vuoropuhelu

Usein voimaharjoittelussa käy niin, että tasapainoelementtiä lisätessä voimantuottoelementti heikkenee. Tasapainon ja kehon hallinnan kehittäminen ovat tärkeitä asioita, mutta maksimivoimaa hankkiessa tasapainon horjuttamisessa ei tule mennä liian pitkälle. Pistoolikyykky haastaa tasapainoa, muttei voimanhankintamielessä liikaa ainakaan seuraavan perustelun perusteella.

Saman liikesuunnankaan eri liikkeitä ei voi suoraan verrata toisiinsa, sillä ne vaativat erilaista motorista liikemallia. Sekä liikettä avustavien lihasten että päävaikuttajalihasten suorituskykyvaatimuksissa on usein isoja eroja vaikka päävaikuttajalihakset olisivatkin samat. Jos pistoolikyykkytulosta kuitenkin ”vertaa” takakyykkytulokseen, tulee huomioida, että pistoolikyykyssä koko kehon massa on yhden jalan päällä ja takakyykyssä vain puolet kehon massasta. Niinpä esim. tämänhetkisessä omassa pistoolikyykkyennätyksessäni 70 kg pistoolikyykyn kuorma 99,2 kg elopainolla "vastaa" (70 kg + 49.6 kg) x 2 = 239,2 kg takakyykkyrautaa. Takakyykkyennätykseni 212,5 kg on helmikuulta 2016 ja pistoolikyykkyennätykseni heinäkuulta 2016. Pistoolikyykyssä jalkojen päävaikuttajalihasten kuormitus ei siis jää ainakaan pienemmäksi kuin takakyykyssä tämän tapausesimerkin perusteella. Itselläni on samanlaisia kokemuksia myös Atheltican valmennustyöstä. Kesän ajan pistoolikyykky on ollut kyykkytreenieni pääliike. Mielenkiintoista nähdä mitä takakyykylle tapahtuu syksyllä, kun uusilla ”pistoolikyykkypohjilla” alkaa rakennella takakyykkykuntoa.

Unilateraalisten eli yhden raajan liikkeiden edut.

Yhdellä raajalla kerrallaan suoritettavia liikkeitä kannattaa olla mukana treeniohjelmassa useammastakin syystä. Ensinnäkin on hyvä opettaa liikehermostoa käskyttämään lihaksia tehokkaasti sekä yhden että kahden raajan liikemalleissa. Toiseksi yhden raajan liikkeet ovat loistava työkalu puolierojen tasaamiseen. Tekemällä toiseksi parhaan puolen ensin ja etenemällä progressiossa toiseksi parhaan puolen ehdoilla saadaan mahdollista puolien voimaepätasapainoa korjattua tehokkaasti.

Kyykkyvariaatiot ja systemaattinen ärsykkeenvaihtelu 

Systemaattinen ärsykkeenvaihtelu mahdollistaa kehittymisen tasannevaiheiden minimoinnin. Kyykyn variaatioita ovat esimerkiksi takakyykky, etukyykky, pistoolikyykky, bulgarialainen askelkyykky, muuttuvan vastuksen kyykky (vetokumit tai ketjut vastuksena raudan lisäksi), etu- ja takakyykyt erikoistangoilla ja stoppikyykyt. Muuntelemalla treeniohjelman kyykkyvariaatioita 4–8 viikon välein omat pääkehityskohteet huomioiden voi lisätä oman kyykkäysvoimansa kehittymistä merkittävästi verrattuna siihen, että tekee aina vain samaa kyykyn variaatiota (esimerkiksi takakyykkyä).

Harjoitteluun kannattaa tuoda aina jotain selkeästi uutta 4–8 viikon välein. (Mukailtu Arbeit ym. 2007: Arbeit, E. Training Periodization – What is it? 2007. This article on training periodization, written from the perspective of biological rhythms, was presented by the author at the 2007 International Throws Conference held in Windsor, Ontario, Canada September 29th and 30th.) Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.

Pistoolikyykystä, kuten lähes mistä tahansa, voisi kirjoittaa satasivuisen katsauksen tai yhden lauseen kuvauksen. Tämä oli jotain siltä väliltä eli yhden puolinapakan blogitekstin verran. Ei muuta kuin kyykkäilemään!

18.7.2016
TR

Urheiluharjoittelun holistisuus + treenikuulumisia (U)

Onnistunut urheiluharjoittelu on moniulotteinen prosessi, jossa ainakin motivaation ja intohimon, fysiikkaharjoittelun, tekniikkaharjoittelun, liikuntaravitsemuksen sekä urheilun ja muun elämän yhteensovittamisen tulee olla kunnossa, jos halutaan saada aikaiseksi hyvää jälkeä.  Urheilu- ja valmennuskokemuksieni mukaan positiivinen realismi on hyvä asenne urheilijalle. Ei aseteta itselle turhia henkisiä muureja, mutta ei sorruta tavoittelemaan myöskään mahdottomuuksia. Hauskuuden ja rentouden läsnäolo tekemisessä on äärimmäisen tärkeää sekä liikkujan hyvinvoinnille että varsinkin pitkällä aikavälillä myös tulostasolle. Ei tällä kertaa urheilupsykologiasta enempää. Siitä olen kirjoittanut useamminkin, viimeksi tämän vuoden tammikuussa otsakkeella Urheilupsykologiaa 2.0.

Fysiikkaharjoittelua on aina syytä miettiä tavoitteiden ja kuormitusfysiologian kautta. Meneekö esimerkiksi voimaharjoittelusalille kehittämään tai ylläpitämään lihassolujen poikkipinta-alaa vai liikehermoston kykyä käskyttää yksittäisiä lihaksia vai liikehermoston kykyä koordinoida liikettä tietyssä liikkeessä/liikemallissa/voimantuottosuunnassa vai lihassolujen energiantuottokoneiston kykyä tuottaa lihaksille energiaa lihassupistuksiin vai elimistön happopuskurijärjestelmien kykyä työskennellä anaerobisen energia-aineenvaihdunnan tuottamassa happamuudessa vai liikehermoston kykyä käskyttää lihaksia nopeasti vai lihassolujen kykyä supistua nopeasti vai hermolihasjärjestelmän kykyä varastoida ja vapauttaa elastista energiaa vai useampia edellisistä. Jos voimaharjoittelu ei tähtää mihinkään edellisistä, on se korkeintaan yleistä aineenvaihduntaa hetkellisesti lisäävää terveysliikuntaa.

Sekä valmentajana että urheilijana on ollut ilo huomata miten älyttömän hyvin urheilutieteen tuottama valmennusopin meta-analyysitason tieto toimii käytännön sovelluksina. Perushyvällä perimällä voi saada mielettömiä tuloksia aikaiseksi liikunnan kentällä puhtaan urheilun keinoin, kunhan tietotaitoa on tarpeeksi. 

Omia harjoituskuulumisia

Omassa treenaamisessa leuanveto on päälaji, mutta kokonaisvaltainen voimaharjoittelu, jossa huomioidaan kaikki tärkeimmät voimantuottosuunnat sekä lihastasapaino on itselleni nykyään mielettömän tärkeää. Lisäksi perushyvä aerobinen peruskunto on mielestäni tärkeää niin treenikyvylle, palautumiskyvylle kuin terveydelle. Esimerkiksi sunnuntaina tein 2,5 h peruskestävyysharjoituksen: 18 km hiihtoa, 2 km juoksua monot jalassa ja 0,5 h hankikävelyä tiheässä kaislikossa. Ja tänään kaksi päivää myöhemmin kyykkäsin uuden 3 RM ennätykseni, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vetokoneisto 

Nyt on tullut väännettyä paljon hyviä erilaisia leuanvetovariaatioita: mm. nopeusleuanvetoja eri oteleveyksillä eri vahvuisilla vetokumeilla. Vetokumeilla saadaan vähennettyä hermolihasjärjestelmän tekemää jarrutustyötä jarrutusvaiheen sisältävissä liikkeissä ja näin ollen lisättyä tällaisissa liikkeissä nopeusvoimaharjoitteen keski- ja huipputehoja. Nopeusvoimaharjoittelu maksimivoimalajissa tähtää ennen kaikkea kahteen asiaan: 1) mitä suurempi kiihtyvyys saadaan kappaleelle, sitä enemmän se vastustaa liiketilan muutosta (inertia) ja sitä todennäköisemmin nosto onnistuu eli tulee loppuun asti. Voimantuottonopeus paranee, kun nopeiden lihassolujen rekrytointinopeus paranee ja lihasten välittömien energianlähteiden käyttökyky lihassupistukseen tehostuu. 2) Myös nopeusvoimaharjoittelulla voidaan treenata lihasten välistä koordinaatiota liikkeeseen sekä kovaa impulssivirtaa motoriselta aivokuorelta pyramidaalisolujen ja selkäytimen liikehermojen kautta lihaksiin. Toki pitkäaikaista suurta impulssivirtaa ei ehditä tuottaa kuten maksimivoimaharjoittelussa, joten sellaista lihassupistuskoneiston poikkisiltasummaatiota ei ehdi tapahtua kuin maksimivoimaharjoittelussa. Siksipä pelkkä nopeusvoimaharjoittelu ei riitä hermostollisellekaan puolelle maksimivoimahommissa. Maksimivoimaliikkeinä on ollut kisavetoa, toisen puolikkaan osanostoja ja eristettyjä vetoja. Tukiliikkeinä on ollut mm. eritettyjä myötäoteleukoja ja V-kahvaleukoja. Souduissa ja eristetyissä kyynärnivelen koukistuksissa on ollut tosi matala volyymi. Soutuina on ollut mm. alatalja leveällä myötäotteella, rintatuellinen kulmasoutu myötäotteella ja kehonpainosoutu V-kahvalla.  Tänään otin tekniikkaa koviin ykkösnostoihin 96,5 % kuormalla tämän hetken absoluuttisesta leuanvetomaksimista (180,3 kg). Vedin alle kevyempiä ykkösiä ja sitten 3x1x174kg (77kg + oma massa 97,0kg). Vähemmän tärkeistä tukiliikkeistä mainittakoon tämän päivän hammerkääntö vuorotahtiin kyynärnivelen koukistajille (4+4)x(30+30) kg. Tässä yksi ärsyke lisäpainoleuanvetotreeniin – ihmislisäpainoleuanvetoja 160 kg yhteiskuormalla:

Punnerruskoneisto

Punnerruksissa pääpaino on nyt ylöspäin punnertamisessa ja kakkosprioriteettina on sitten sivuttaissuuntainen punnertaminen. Eilinen treeni kertoo olennaisen tämän hetken punnerruskunnosta. Pystypunnerrus käsipainoilla istuen 3x5x(35+35)kg + 8x(30+30)kg + 6x(30+30)kg ja siihen päälle kapeasta penkkipunnerruksesta helppo 4x5x112,5kg.

Jalat ja keskivartalo 

Tänään tuli syväkyykyssä uusi kolmen toiston maksimi, 3x190 kg:

Päälle otin takareisinostoa (tämmöisessä laitteessa) 4x7 omalla painolla. Vatsoille on tullut tehtyä mm. voimapyörää seisten alapidoilla, istumaannousuja suorin jaloin suoraan-kiertäen-kiertäen ilman jalkatukea (parhaat sarjat 4x12x15kg niskan takana/3’) ja maailman ympäri –liikettä (videon kohta 0.49).

Suorituskyvystä ulkonäköön. Yksi saliukko tuli tänään kyselemään, että olenko käyttänyt steroideja. Vastasin, kuten totuus on, että naturaalina olen koko elämäni tähän asti treenannut ja aion koko loppuelämänikin treenata.  Terveellinen urheilijan elämä, johon kuuluvat muun elämän ohella laadukas treeni, ravinto ja lepo on se tie, jota muillekin liikkujille suosittelen. Saavutuksistaan on helppo olla myös terveellä tavalla onnellinen, kun voi moraalisesti seistä saavutuksiensa takana. Toki roinaaminenkin on yksilön elämänvalinta. Terveydellisistä syistä se ei ole mielestäni suositeltavaa kenellekään, ja moraalisesti se on täysin väärin ainakin silloin, jos A) väittää olevansa naturaali, mutta roinaa silti (mm. monet ammattikehonrakentajat) ja B) jos roinaa ja kilpailee lajissa, jonka säännöissä roinaaminen on kielletty.

Tässä tätä visuaalista puolta etupuolelta tänään (elopaino 97,0 kg):

Ja tässä selkäosasto 8.3.2015 Optimoi voimantuotto –koulutusseminaarin jälkimainingeissa:

Epäkkään yläosa on itselläni todella vahva osa selkää.

Yksittäinen hyvä harjoitus kehittää, ylläpitää tai jarruttaa heikkenemistä – kaikki positiivisia asioita. Liikunnan iloa ja aurinkoista kevättä!

17.3.2015

TR