Vieraana Sisusavotta podcastissa (U)

Hyvää joulukuun alkua. 

Tuossa syksyn viiman keskellä Venäläisen Jussi pyysi minua vieraaksi pitämäänsä Sisusavotta podcastiin ja otin kutsun mielelläni vastaan, sillä urheilu-, ravitsemus- ja hyvinvointiaiheinen podcast kuulosti heti kättelyssä hyvältä ja pienen keskustelun jälkeen erinomaiselta uudehkolta jutulta suomalaiseen urheilu-, kuntoilu- ja hyvinvointikulttuuriin. Podcastin keskustelu kulki Jussin suunniteleman rungon mukaan siten, että keskustelimme maksimivoimasta, voimaharjoittelusta, voimaharjoittelun hermostoadaptaatioista, lihasten kasvatuksesta, leuanvedosta, leuanvetourheilusta, Suomen Leuanveto ry:stä, liikuntabiologian opiskelusta ja fysiikkavalmentamisesta eli monista omista mieliaiheistani urheilussa ja urheilukulttuurissa. 

Sisusavotta podcastin toinen jakso, jossa olen vieraana, löytyy tuolta: http://www.sisusavotta.fi/sisusavotta-podcast-2-tuomas-rytkonen/ 

…akuutissa keskustelussa prosessointiaikaa tuotetulle retoriikalle on hyvin vähän ja aina sinne saattaa lauseisiin eksyä pari haksahdusta. Oikeastaan kolmea podcastin asiaa haluaisin täsmentää tässä blogitekstissä:

1) Ihan pieni sanasekoilu yhdessä vastauksessa. Sanoin podcastissa, että kokenut voimaharjoittelija voi välillä hakea ärsykkeenvaihtelua periodisointiinsa toteuttamalla ”epälineaarisen ja nonlineaarisen periodisoinnin yhditelmiä”. Epälineaarinen ja nonlineaarinen ovat synonyymeja eli piti sanoa 'epälineaarisen ja lineaarisen periodisoinnin yhdistelmiä'.

2) Yksi asiavirhe: Leuanvedossa tarvitaan pääasiassa "yläselän ja käsivarsien lihaksia eli olkanivelen ojentajia ja kyynärvarren koukistajia" --> pitäisi tietysti olla '...kyynärnivelen koukistajia', sillä leuanvedossa tapahtuu pääasiallisesti liikettä kahdessa nivelessä: olkanivel ojentuu (yläselän työ) ja kyynärnivel koukistuu (hauiksien ja niiden synergistien eli avustajalihasten tekemä työ).

3) Lopun hyvinvointivinkkien liikuntaresepti-vertauksella viittasin nimenomaan siihen, että onnellisen ihmisen liikkumisen ei pitäisi pitkällä tähtäimellä olla pakkomielteistä, vaan mielekästä tekemistä. Silti olen voimakas apteekkien liikuntareseptien kannattaja, sillä monia sairauksia (mm. kakkostyypin diabetes, monet sydän- ja verisuonisairaudet, monet mielenterveyssairaudet) olisi fiksua hoitaa sekä ehkäistä liikunnan ja ravinnon avulla lääkkeiden sijasta. Liikunnalla ja ravitsemuksella voidaan oikeasti hoitaa sairauksia eli niillä voidaan päästä kiinni taudin aiheuttajiin. Lääkkeet eivät monien elintavoista johtuvien tautien tilanteissa hoida sairautta, vaan lievittävät ainoastaan oireita. Eli liikuntaresepti voi olla erinomainen tapa aloittaa terveellisempi elämäntapa. Huonokuntoisena liikkumisen aloittaminen saattaakin tuntua tuskalliselta ja vaati sopivasti myös pakkomielteisyyttä. Liikuntareseptin avulla tuosta vaiheesta voi päästä yli ja päästä käsiksi liikkuvaan elämäntapaan, jossa yhdistyvät liikunnan terveysvaikutukset sekä liikunnan riemu ja pakkomielteinen liikkuminen on tipotiessään. Pakkomielle ja omistautuminen ovat eri asioita. Tavoitteellisen harjoittelijan kannattaa treenata myös noina harvoina päivinä, kun ei huvittaisi, jos tuo päätös tuottaa enempi onnellisuutta elämään kuin hetkellinen pienempi hyvänolon tunne, joka tulisi kotiin jäämisestä (suuremman hyvän periaate: http://elamanfilosofiaajaurheilua.blogspot.fi/2012/10/suuremman-hyvan-periaate-ef.html). Jos on enemmän päiviä, kun ei huvittaisi treenata kuin päiviä, kun huvittaa, niin silloin kannattaa miettiä valintojaan uusiksi. Näin, sillä harrastusten tuoma autuus käy toteen, jos ja vain jos ne tuovat mielekästä sisältöä elämään ja aiheuttavat positiivista elämän merkityskenttien laajentumista.

Käykäähän kuuntelemassa Sisusavotta podcastia. Itse sain kunnian olla podcastin toinen vieras. Ensimmäisessä jaksossa vieraana oli mm. ravitsemusasiantuntijana mainetta niittänyt Jussi Riekki. Sisusavotta podcastin ensimmäinen jakso: http://www.sisusavotta.fi/sisusavotta-podcast-1-jussi-riekki/

01.12.2013

TR