Pistoolikyykky – mainio jalkojen vahvistaja (U)

Pistoolikyykky on yhden jalan kyykky, joka suoritetaan toinen jalka suorana vartalon etupuolella. Päätyön liikkeessä tekevät etureidet ja pakarat.

Käytännönläheinen toiminnallinen anatomia

Ison liikeradan kyykyissä tapahtuu voimakasta yhtäaikaista polven ja lonkan ojennusta. Polvea ojentaa nelipäinen reisilihas ja kyykyissä tärkein lonkan ojentaja on iso pakaralihas. Takareiden lihaksista kaksipäisen reisilihaksen pitkä pää, puolijänteinen lihas ja puolikalvoinen lihas sekä koukistavat polvea että ojentavat lonkkaa. Niinpä kyykyissä, joissa lonkan ojennusta tehdään samanaikaisesti voimakkaan polven ojennuksen kanssa, on suotuisaa valita lihasten käskytysmalli, jossa lonkanojennuksen päävastuun ottaa iso pakaralihas. Liika takareisiaktivaatio nimittäin aiheuttaa turhaa jarrun painamista polven ojennukseen. Tietty takareisiaktivaatio on toki tärkeää nivelten stabiliteetin takia. Sivujuonteena mainittakoon, että juuri takareisien rooli on yksi merkittävä tekijä, joka erottaa kyykyt ja maastavedot toisistaan, vaikka molemmissa tapahtuu suurimmassa osassa liikevariaatioita sekä lonkan ojennusta että polven ojennusta. Hyvin tehdyissä maastavedoissa lonkanojennusvaihe tapahtuu niin suoralla polvinivelellä, että takareidet pääsevät osallistumaan lonkan ojennukseen tehokkaasti ilman pelkoa liikesuoritusta haittaavasta polven ojennuksen jarruttamisesta. 

Palattakoon pistoolikyykkyyn. Liike vaatii hyvää liikkuvuutta nilkasta ja lantiosta. Nilkan koukistuksen eli dorsifleksion tulee olla hyvä, jotta pistoolikyykyn ala-asentoon pääsee kantapää tukevasti maassa. Runsaasta dorsifelksiosta johtuen ylösnousuvaiheessa myös nilkan ojentajat eli plantaarifleksorit (käytännössä pohkeet) pääsevät tekemään ihan kunnolla töitä. Ylös asti kehoon jatkuvan kineettisen ketjun liikkeenä pistoolikyykky vaatii myös vahvaa ja hyvin kontrolloitua keskivartaloa varsinkin lisäpainoilla suoritettuna. Avainasemassa ovat staattista eli isometristä lihastyötä liikkeessä tekevät selän ojentajalihaksisto, ulommat ja sisemmät vinot vatsalihakset, suora vatsalihas sekä rinta- ja vatsaontelon paineen ylläpitoa tukeva poikittainen vatsalihas. Lisäksi kyykkäävän jalan keskimmäisellä pakaralihaksella on merkittävä rooli pitää lonkka jämäkässä asennossa eli reisiluu tukevasti lonkan nivelkuopassa.

Pistoolikyykyn liikekehittelyt pähkinänkuoressa

• Tuettu/avustettu pistoolikyykky. Tukena voi käyttää esimerkiksi ovenkarmia, sohvaa tai kyykkytelinettä. Avustusta voi ottaa myös esimerkiksi ylhäältä roikkuvasta vastuskumista.
• Pistoolikyykky hiljalleen matalammalle ja matalammelle boksille.
• Pistoolikyykky korokkeen päällä seisten, jolloin etujalan ei tarvitse olla ihan suorana.
• Pistoolikyykky kehonpainolla (vaatii karkeasti ottaen noin kehonpainon verran takakyykkyyn rautaa voimapohjana + pistoolikyykyn tekniikan ja liikkuvuuden: voimapohjan voi toki rakentaa pistoolikyykyn variaatioilla.)
• Pistoolikyykky lisäpainoilla
• Pistoolikyykystä, kuten muistakin moninivelliikkeistä voi tehdä lukuisia eri variaatioita: esimerkiksi alastoppipistoolikyykyt tai muuttuvan vastuksen pistoolikyykyt vastuskumien avulla.   

Voiman kasvun komponentit 

Toistan näitä asioita välillä uupumukseen asti, mutta voimantuotto on paljon kiinni muustakin kuin lihasmassasta. Lihaksissa olevan supistusproteiinimäärän lisäksi voimantuottoon vaikuttavat ainakin: 1) Liikehermoston kyky käskyttää yksittäisiä lihaksia sekä kyky nettovoimantuotoltaan mahdollisimman hyvään lihasten välisen koordinaatioon liikkeessä. 2) Lihassolujen energiantuoton teho, jotta kovaan voimantuottoon riittää energiaa. 3) Lukuisten lihassupistusta säätelevien proteiini-isoformien rakenne, joka vaikuttaa lihassupistuksen toimintaan sekä 4) lihasjännekompleksin arkkitehtuuri, kuten lihassolujen kiinnityskulma jänteeseen.  Näihin kaikkiin voi vaikuttaa treenaamalla, enemmän tai vähemmän. Hyvä esimerkki voimantuottoon vaikuttavista moninaisista tekijöistä on tuore tutkimus (Fink ym. 2016), jossa kolme ryhmää treenasi hauiskääntöä nousujohteisesti kolmesti viikossa kahdeksan viikon ajan. Yksi ryhmä treenasi sarjat isohkolla toistomäärällä ja näin ollen pienehköllä kuormalla (30–40 toistoa per sarja), toinen ryhmä treenasi pienehköllä toistomäärällä ja näin ollen suurehkolla kuormalla (8–12 toistoa per sarja) ja kolmas ryhmä, yhdistelmäryhmä, treenasi joka toinen kaksiviikkoinen ison kuorman protokollalla ja joka toinen kaksiviikkoinen matalan kuorman protokollalla. Kaikilla ryhmillä lihasten poikkipinta-ala kasvoi noin 10 %, mutta matalan intensiteetin ryhmällä maksimivoima kasvoi n.  5 %, yhdistelmäryhmällä n. 10 % ja korkean intensiteetin ryhmällä peräti 25 %! Lisäksi voimantuottonopeus kehittyi ainoastaan korkean intensiteetin ryhmällä. Olisi ollut mielenkiintoista, jos kyseisessä tutkimuksessa olisi ollut mukana vielä oikea korkean intensiteetin ryhmä (1–6 toiston sarjoja), sillä esimerkiksi Tanin tutkimuskoontikatsauksessa (1999) juuri 1–6 toiston sarjat havaittiin eniten voimaa kehittäviksi.

Finkin ym. (2016) tutkimuksessa matalan ja korkean intensiteetin hauiskääntötreenillä lihasten poikkipinta-ala kasvoi yhtä paljon, mutta maksimivoiman kasvu oli moninkertaista korkean intensiteetin ryhmällä verrattuna matalan intensiteetin ja yhdistelmäintensiteetin ryhmiin. 

Tasapainon ja voimantuoton vuoropuhelu

Usein voimaharjoittelussa käy niin, että tasapainoelementtiä lisätessä voimantuottoelementti heikkenee. Tasapainon ja kehon hallinnan kehittäminen ovat tärkeitä asioita, mutta maksimivoimaa hankkiessa tasapainon horjuttamisessa ei tule mennä liian pitkälle. Pistoolikyykky haastaa tasapainoa, muttei voimanhankintamielessä liikaa ainakaan seuraavan perustelun perusteella.

Saman liikesuunnankaan eri liikkeitä ei voi suoraan verrata toisiinsa, sillä ne vaativat erilaista motorista liikemallia. Sekä liikettä avustavien lihasten että päävaikuttajalihasten suorituskykyvaatimuksissa on usein isoja eroja vaikka päävaikuttajalihakset olisivatkin samat. Jos pistoolikyykkytulosta kuitenkin ”vertaa” takakyykkytulokseen, tulee huomioida, että pistoolikyykyssä koko kehon massa on yhden jalan päällä ja takakyykyssä vain puolet kehon massasta. Niinpä esim. tämänhetkisessä omassa pistoolikyykkyennätyksessäni 70 kg pistoolikyykyn kuorma 99,2 kg elopainolla "vastaa" (70 kg + 49.6 kg) x 2 = 239,2 kg takakyykkyrautaa. Takakyykkyennätykseni 212,5 kg on helmikuulta 2016 ja pistoolikyykkyennätykseni heinäkuulta 2016. Pistoolikyykyssä jalkojen päävaikuttajalihasten kuormitus ei siis jää ainakaan pienemmäksi kuin takakyykyssä tämän tapausesimerkin perusteella. Itselläni on samanlaisia kokemuksia myös Atheltican valmennustyöstä. Kesän ajan pistoolikyykky on ollut kyykkytreenieni pääliike. Mielenkiintoista nähdä mitä takakyykylle tapahtuu syksyllä, kun uusilla ”pistoolikyykkypohjilla” alkaa rakennella takakyykkykuntoa.

Unilateraalisten eli yhden raajan liikkeiden edut.

Yhdellä raajalla kerrallaan suoritettavia liikkeitä kannattaa olla mukana treeniohjelmassa useammastakin syystä. Ensinnäkin on hyvä opettaa liikehermostoa käskyttämään lihaksia tehokkaasti sekä yhden että kahden raajan liikemalleissa. Toiseksi yhden raajan liikkeet ovat loistava työkalu puolierojen tasaamiseen. Tekemällä toiseksi parhaan puolen ensin ja etenemällä progressiossa toiseksi parhaan puolen ehdoilla saadaan mahdollista puolien voimaepätasapainoa korjattua tehokkaasti.

Kyykkyvariaatiot ja systemaattinen ärsykkeenvaihtelu 

Systemaattinen ärsykkeenvaihtelu mahdollistaa kehittymisen tasannevaiheiden minimoinnin. Kyykyn variaatioita ovat esimerkiksi takakyykky, etukyykky, pistoolikyykky, bulgarialainen askelkyykky, muuttuvan vastuksen kyykky (vetokumit tai ketjut vastuksena raudan lisäksi), etu- ja takakyykyt erikoistangoilla ja stoppikyykyt. Muuntelemalla treeniohjelman kyykkyvariaatioita 4–8 viikon välein omat pääkehityskohteet huomioiden voi lisätä oman kyykkäysvoimansa kehittymistä merkittävästi verrattuna siihen, että tekee aina vain samaa kyykyn variaatiota (esimerkiksi takakyykkyä).

Harjoitteluun kannattaa tuoda aina jotain selkeästi uutta 4–8 viikon välein. (Mukailtu Arbeit ym. 2007: Arbeit, E. Training Periodization – What is it? 2007. This article on training periodization, written from the perspective of biological rhythms, was presented by the author at the 2007 International Throws Conference held in Windsor, Ontario, Canada September 29th and 30th.) Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.

Pistoolikyykystä, kuten lähes mistä tahansa, voisi kirjoittaa satasivuisen katsauksen tai yhden lauseen kuvauksen. Tämä oli jotain siltä väliltä eli yhden puolinapakan blogitekstin verran. Ei muuta kuin kyykkäilemään!

18.7.2016
TR

Kyykkyjä ja leuanvetosarjoja (U)

Sitä ei ihmisen jalka- ja keskivartaloharjoittelussa osu kuin kerran elämässä kohdalle hetki, jolloin syväkyykkää ensimmäisen kerran elämässään 200 kg. Minulla tuo hetki oli tänään.



Rajapyykin kyykkäämisen jälkeen keskityin tiukkaan toistotestiin 160 kilolla. Tulokseksi tuli 11 toistoa:



Lisäksi eilen

Eristetty leuanveto 6x150,5kg (55,2kg + bw95,3kg):



ja

Eristetty leuanveto 11x130,5kg (35,2kg + bw95,3kg):



Tänään vielä kyykkyjen päälle 

Kokovartaloleuanveto 8x150,2kg (54,2kg + bw96,0kg):



26.2.2015
TR

PS. Käytännöstä teoriaan ja teoriasta käytäntöön. Vielä ehtii ilmoittautua viimeisille vapaille paikoille ensi viikon Optimoi Voimantuotto -seminaariin Tampereelle: https://whm06.louhi.net/~dash/ilmoittautuminen/athletica/ilmo.php?city=athletica (kopioi linkki)

Leuanvetäjä voimanostokisoissa (U)

Tänään oli varsin metka kokemus, kun osallistuin Keljon Viestin sisäisiin voimanostokisoihin. Sivulajin kisaan oli aika hauska olo mennä ja valmistautua, kun edessä ei ollutkaan leuanvetoa. Olenhan aikaisemmin kilpaillut vain leuanvedossa ja juoksussa sekä pika- että kestävyysmatkoilla. Kisa sujui hyvin, jopa hieman yli odotusten. Yhteistulokseksi tuli 560 kg, ja voitin kisan sekä Wilksin pisteillä että absoluuttisesti. Syväkyykystä tuli 190 kg, stoppipenkkipunnerruksesta 140 kg ja maastavedosta 230 kg. Alta näkyy kaikki kisanostot:

24.5.2014
TR

Ominaisuusmoniottelu (U)

KUVA 1. Monipuolinen kunnontestaaminen vaatii riittävän laajaa testipatteristoa, muttei hypermonipuolista sekametelisoppaa. Ominaisuuksista voiman testaaminen vaatii eniten erilaisia testejä, sillä ihmiskehon liikesuuntia on niin paljon (kuvakoosteen kuvat on poimittu netistä ja en omista oikeuksia kuviin).

Yksilöurheilulajeista löytyy maksimivoimalajeja, kestovoimalajeja, nopeus- ja nopeusvoimalajeja, kestävyyslajeja, nopeuskestävyyslajeja sekä joitain monipuolisuutta vaativia yhdistelmälajeja, mutta mielestäni yksinkertainen ihmisen fyysisten ominaisuuksien monipuolisuutta mittaava kiinteärakenteinen laji puuttuu. Esimerkiksi yleisurheilun 10-ottelu (100 m juoksu, pituushyppy, kuulantyöntö, korkeushyppy, 400 m juoksu, 110 m aitajuoksu, kiekonheitto, seiväshyppy, keihäänheitto ja 1500 m juoksu) vaatii valtavaa monipuolisuutta, mutta laji perustuu vahvasti yleisurheilutaitojen sekä nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksien ympärille. Crossfit-kilpailut ovat taasen hypermonipuolisuutta, sillä kisalajeina voi olla kaikkea uimisen, juoksemisen, pyöräilyn, painonnostoliikkeiden, kyykkyjen, maastavetojen, leuanvetojen, köysiin kiipeämisten, yksinkertaisten rengas- ja rekkikehonpainovoimailuliikkeiden, käsilläkävelyn, hyppimisen, heittämisen, voimakestävyyskuntopiirien kautta kelkkojen työntämiseen tai vetämiseen ja säkkien kantoon. Itse asiassa crossfit-kisassa kisaohjelmassa voi olla mitä vain, sillä lajin kilpailulliseen ideologiaan kuuluu, että kisalajeja ei tiedetä etukäteen ja jotain aivan uuttakin voi tulla, vaikka monet liikkeet ja liikesarjakokonaisuudet ovatkin vakiintuneet osaksi crossfit-kisakulttuuria. Tällaiselle hypermonipuolisuuslajille on selvästi ollut tilauksensa, sillä lajista on kasvanut suuri ja seurattu kilpaurheilulaji. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että on olemassa paljon monipuolista fysiikkaa arvostavia urheilijoita, joita kiinnostaisi kisata jossain monipuolisuutta vaativassa lajissa, mutta crossfit on liian monimutkainen ja vaatii liikaa monipuolisuutta kaikkine laji- ja liiketaitoineen, jotta sen harrastaminen ainakaan kilpaurheilumielessä olisi houkuttelevaa. Itse kuulun tällaiseen ryhmään. Tykkään leuanvetourheilun ohella harrastaa monipuolista ominaisuusharjoittelua ja olisi leuanvedon lisäksi tosi hauska kisatakin jossain sopivan yksinkertaisessa monipuolista fysiikkaa vaativassa lajissa, mutta sellaista (ainakaan suurta) lajia ei tällä hetkellä ole olemassa.

Ilman alakategorioita ihmisen fyysiset perusominaisuudet ovat voima, nopeus, kestävyys ja liikkuvuus (+taito). Yksinkertaisimmillaan ominaisuusmoniottelu voisi sisältää yhden lajin mittaamaan maksimivoimaa, yhden nopeutta ja yhden aerobista kestävyyttä:

VAIHTOEHTO 1: Ominaisuusmoniottelu – 3 lajia

1) 100 m juoksu (nopeus)

2) Voimanosto eli jalkakyykyn, penkkipunnerruksen ja maastavedon yhteistulos (maksimivoima)
3) 3000 m juoksu (aerobinen kestävyys)

100 m juoksu mittaisi raa’asti kiihdytysnopeutta, maksimaalista liikenopeutta, syklistä pikavoimaa ja hieman myös alaktista eli maitohapotonta nopeuskestävyyttä (toki 100 m juoksussa n. puolet energiasta tuotetaan anaerobisen glykolyysin avulla, mutta matkan aikana happamuus ei ehdi vielä merkittävästi häiritä suoritusta). 3000 m juoksu testaisi hyvin kehon aerobista kapasiteettia eli sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa sekä lihasten aerobisen energiantuoton tasoa. 3000 m juoksu on suorituskestoltaan sellainen, että sen maksimaalinen suorittaminen kuvaa hyvin maksimaalista hapenottokykyä, joka on yksittäisenä mittarina tärkein aerobisen kunnon kuvaaja. Voimanosto mittaisi yksinkertaisesti maksimivoimaa koko kropasta. Jalkojen sekä keskikropan voimatason voimanosto mittaa itsessään tosi hyvin, mutta sivuttaissuuntainen punnerrus (penkkipunnerrus) kertoo tietenkin lähinnä vain horisontaalisesta punnerrusvoimasta, toki jotain myös koko yläkropan voimatasoista. Ideaalitilanteessa voimaosiossa olisi lisäksi mukana ylöspäin suuntautuva työntö, alaspäin suuntautuva veto ja sivuttaissuuntainen veto. Vaihtoehto 1 on yksinkertaisempi, mutta hieman monipuolisemmin voimaominaisuuksia testaisi vaihtoehto 2:

VAIHTOEHTO 2: Ominaisuusmoniottelu – 3 lajia

1) 100 m juoksu (nopeus)

2) Yhteistulos jalkakyykystä, penkkipunnerruksesta, maastavedosta, pystypunnerruksesta, lisäpainoleuanvedosta ja soudusta (maksimivoima)
3) 3000 m juoksu (aerobinen kestävyys)

Tässä vaihtoehto kakkosen mallissa voimaosiossa olisi kuusi liikettä, jolloin kaikkien pääliikesuuntien maksimivoimatasot tulisi mitattua. Soutu olisi penkkipunnerruksen vastaliike eli maattaisiin penkillä mahallaan ja levytanko pitäisi saada vedettyä suorilta käsiltä kiinni penkkiin, jonka paksuus olisi vakioitu. Lantion ja reisien tulisi pysyä kiinni penkissä. Muut liikkeet lienevät voimailuun ja voimaharjoitteluun vähänkin perehtyneille tuttuja. Tämän vaihtoehto kakkosen mukainen moniottelu olisi vielä läpivietävissä yhden kisapäivän aikana. 

Monimutkaisin malli, jota tässä ehdotan, olisi kuusiottelu, jossa testattaisiin erikseen vielä anaerobista kestävyyttä eli nopeuskestävyyttä, räjähtävää nopeusvoimaa ja kestovoimaa. Tämä malli näyttäisi seuraavalta:

VAIHTOEHTO 3: Ominaisuusmoniottelu – 6 lajia

1) Vauhditon pituus (räjähtävä nopeusvoima)

2) 100 m juoksu (nopeus ja syklinen pikavoima)
3) Yhteistulos jalkakyykystä, penkkipunnerruksesta, maastavedosta, pystypunnerruksesta, lisäpainoleuanvedosta ja soudusta (maksimivoima)

4) 3000 m juoksu (aerobinen kestävyys)
5) 400 m juoksu (anaerobinen kestävyys eli nopeuskestävyys)
6) Yhteistulos: jalkakyykyn toistomaksimi [tangossa miehillä 1,5xOma massa / naisilla 1xOma massa], penkkipunnerruksen toistomaksimi [tangossa miehillä 1xOma massa / naisilla 0,5xOma massa], leuanvedon toistomaksimi [omalla massalla], pystypunnerruksen toistomaksimi [tangossa 0,5xOma massa] (kestovoima) 

Tässä vaihtoehto kolmosessa fyysiset suorituskykyominaisuudet tulisi mitattua kaikista monipuolisimmin, mutta paketti pysyisi vielä sellaisena, että kisa voitaisiin kisata läpi kahdessa päivässä ja ominaisuuskuusiottelussa vaadittava lajitaitojen määrä (eri nostomuotojen tekniikat, juoksutekniikka ja vauhdittoman pituuden hyppäämistekniikka) olisi kuitenkin vielä niin alhainen, että lajia voisi tosissaan treenata ilman lajikirjoähkyä ja laji keskittyisi selvästi raa'an fysiikan testaamiseen taitojen sijasta. Raa’asti fyysisten ominaisuuksien näkökulmasta tämäntyyliset moniottelut mittaisivat minusta monipuolisinta fysiikkaa paremmin kuin nykyinen hypermonipuolisuutta vaativa crossfit. Tällainen uusi ominaisuusmoniottelu ei olisi keltään pois: se toisi uusia vain ominaisuusmoniottelun harrastajia, mutta esim. crossfittaajat ja varmasti monien muidenkin lajien harrastajat voisivat harrastaa ominaisuusmoniottelua vähintään kakkoslajina. Voitto ominaisuusmoniottelussa voitaisiin ratkaista yksinkertaisesti siten, että jokaisen lajin voittaja saisi 1 pisteen, kakkonen 2 pistettä jne. ja koko ottelussa vähiten pisteitä saanut olisi voittaja. Kolmen lajin otteluissa (vaihtoehdot 1 ja 2) minimipistemäärä olisi 3 pistettä ja kuuden lajin ottelussa (vaihtoehto 3) minimipistemäärä olisi 6 pistettä.

Jos joku lukija kokee poltetta, että voisi alkaa koota talkooporukkaa ja alkaa järjestää ominaisuusmoniottelukilpailuja jollain tai useammalla yllä olevista vaihtoehdoista, niin kannustan siihen kovasti ja ottelukokonaisuusideat ovat vapaasti käytettävissä uuden lajin synnyttämiseksi. Itse olen jo tällä hetkellä opintojen, valmennus yms. -töiden ja oman treenaamisen lisäksi mukana leuanvetourheilun kehittämistyössä Suomen Leuanveto ry:ssä (www.slry.fi), joten tällä hetkellä aika ei riitä siihen, että alkaisi perustaa tyhjästä ihan uutta lajia tai uutta yhdistystä uudelle lajille, mutta toki jollain tasolla ominaisuusmoniottelun talkootöissä voisin olla mukana. Jos joku alkaa järjestää ominaisuusmoniottelua, niin lupaan olla mukana kisaamassa, koska tuollainen moniottelu olisi allekirjoittaneelle erittäin mieluinen toinen kilpaurheilulaji leuanvetourheilun lisäksi. Yhden miehen mielenkiintohan ei lajia tee, mutta itselläni on sellainen fiilis, että monipuolisuusmoniottelu saattaisi ottaa paljon tulta alleen ja yksinkertaisena sekä lajeiltaan kiinteänä lajina olisi monelle monipuolista ominaisuusharjoittelua harrastavalle helpompi ja mielekkäämpi laji harjoitella ja kisata kuin crossfit.

11.11.2013

TR

PS. Olemme pienellä kaveriporukalla kisanneet eräänlaisessa monipuolisuuskymppiottelussa vuosittain vuodesta 2008 lähtien. Meidän kaveriporukan vuosittainen tapahtuma kantaa leikkimielisesti nimeä tosimiesten kymppiottelu ja se sisältää seuraavat lajit:

1.päivä

10-loikka (m)

200 metrin juoksu (s)
kuulantyöntö (m)
istumaannousut minuutissa (kpl/60s)
Cooperin testi (m/12min)

2.päivä

penkkipunnerrusmaksimi (kg)

toistomaksimi leuanvedossa (kpl) 
toistomaksimi dippipunnerruksessa (kpl)

jalkaprässimaksimi 90-asteen polvikulmasta (kg)
etunojapunnerrukset minuutissa (kpl/60s)

Otteluennätykset löytyvät tuolta: http://tm10ottelu.nettisivu.org/ottelu-ja-lajiennatykset/ ja TM10-ottelun sivuilta löytyy jokaisen vuoden tulokset sekä säännöt. Ottelu on ollut joka vuosi aivan mahtava tapahtuma ja siitäkin on pienen porukan kokemuksien valossa tullut sellainen fiilis, että isompikin joukko urheilevia ihmisiä saattaisi olla innostunut kisaamaan ominaisuuspohjaisessa moniottelussa, jossa testataan kattavasti kaikkia ihmisen fyysisen suorituskyvyn osa-alueita eli sekä absoluuttista että suhteellista voimaa, aerobista ja anaerobista kapasiteettia, kestävyyttä ja nopeutta. Liikkuvuuden mittaamiselle ei mielestäni tällaisissa ottelukisailuissa ole erityistarvetta, sillä luonnolliseen liikkumiseen vaadittavan perusliikkuvuuden testaus tapahtuu oheistuotteena eri lajisuorituksissa. Esimerkiksi ominaisuusmoniottelun vaihtoehdoissa 1-3 on kaikissa mukana syväkyykky, joka vaatii oikeaoppisesti suoritettuna hyvää perusliikkuvuutta.