Lisäpainoleuanveto (http://www.slry.fi/lisapainoleuanveto/)
on Suomen Leuanveto ry:n (www.slry.fi) tukema
laji, jossa suorin käsin roikunnasta täytyy saada kiskaistua leukansa tangon
yli sekä pysty- että sivuttaissunnassa. Lisäpainoleuanvedossa saa käyttää koko
kehoaan voimantuottoon, jolloin jaloista ja keskivartalosta tulee osa
leuanvetojousta, jolla pamautetaan leuka tangon ylitse. Rautakourakisat-taho
organisoi voimaleuanvetoa, jonka viralliset kisasäännöt muuttuivat äskettäin.
Voimaleuanvedossa urheilijan on saatava suorin käsin roikunnasta leukansa
tangon yli sekä pysty- että sivuttaissuunnassa, kuten lisäpainoleuanvedossakin,
mutta homma täytyy suorittaa lähinnä vain olkanivelen ojentajilla ja
kyynärnivelen koukistajilla, koska säännöissä jaloilla potkiminen on kielletty.
Sekä lisäpainoleuanvedossa että voimaleuanvedossa lisäpainot roikkuvat jalkojen
välissä lisäpainovyöhön hirtettyinä. Lisäpainoleuanvedossa voittaja on vetäjä,
joka vetää yhden leuan suurimmilla lisäpainoilla. Voimaleuanvedossa voittaja on
vetäjä, jolla hyväksytyn vedon lisäpainojen ja oman kehon yhteenlaskettu massa
on suurin. Molemmat lajit ovat painoluokkalajeja.
Absoluuttinen
ja suhteellinen voima. Absoluuttinen voima tarkoittaa urheilussa
usein käytännössä kykyä liikutella ulkoista kuormaa. Suhteellinen voima puolestaan
tarkoittaa urheilussa usein käytännössä kykyä liikutella omaa kehoaan. Lisäpainoleuanvedossa
ulkoisen kuorman eli lisäpainojen vetäminen vaatii absoluuttista voimaa, mutta
koska oman kehon massa muodostaa niin suuren osan kokonaiskuormasta, on myös
suhteellisella voimatasolla suuri merkitys. Lisäpainoleuanvedossa näin, kun
tulos on pelkkien lisäpainojen massa, johon jo lajin nimikin viittaa.
Lisäpainoleuanvedossa kovimmat tulokset syntyvätkin keskiraskaissa
painoluokissa, koska erittäin kevyillä kavereilla absoluuttisen voiman määrä ei
riitä keskiraskaiden urheilijoiden tuloksiin ja erittäin raskailla kavereilla
suhteellisen voiman määrä ei riitä keskiraskaiden urheilijoiden tuloksiin.
Kilpaileminen tapahtuu kuitenkin painoluokissa ja tuloksiaan kannattaa
vertailla ennen kaikkea oman painoluokan urheilijoiden tuloksiin.
Voimaleuanvedossa absoluuttinen voima ratkaisee, koska tulos on lisäpainojen ja
oman kehon massan summa. Kuitenkin suhteellinen voima on vahvasti mukana
kuvioissa kaikissa muissa painoluokissa paitsi raskaassa painoluokassa. Tämä
johtuu siitä, että tietyssä painoluokassa oma massa voi muodostaa
yhteistuloksesta korkeintaan painoluokan ylärajan verran ja sen jälkeen tulosta
on parannettava lisäämällä lisäpainojen määrää jalkojen välissä. Raskasta
sarjaa alemmissa painoluokissa painoluokkaansa juuri mahtuvilla urheilijoilla
homma muuttuu siis ”lisäpainoleuanvedoksi voimaleuanvetosäännöillä”. Raskaassa
sarjassa voimaleuanvetotulostaan voi periaatteessa kasvattaa rajattomasti myös
oman kehon massaansa kasvattamalla, koska ei ole väliä onko parantuneen
tuloksen massa omassa kehossa vai jalkojen välissä roikkuvissa lisäpainoissa.
Voimaleuanvedossa kovimmat tulokset tulevatkin yleensä raskaassa sarjassa,
koska absoluuttista voimaa pystyy hankkimaan suureen kehoon enemmän kuin
pieneen. Ihmisellähän on käytännössä kaksi tapaa kehittää voimiaan: kasvattaa
lihasten fysiologista poikkipinta-alaa, joka johtaa suurempaan lihasten supistuvien
proteiinien määrään elimistössä tai parantamalla hermostonsa kykyä käskyttää
lihaksia, jolloin motoristen yksiköiden rekrytointikyky paranee, impulssitiheys
liikehermosoluissa kasvaa johtaen suurempaan lihasnykäysten summaatioon
lihassoluissa ja lihasten välinen koordinaatio paranee. Absoluuttista voimaa
hankkiessa kannattaa kasvattaa sekä mahdollisimman isot lihakset että saada
paras mahdollinen hermostollinen ohjaus lihasten voimantuotolle. Lisäpainoleuanvetäjälläkin
kannattaa olla mahdollisimman isot olkanivelen ojentajat ja kyynärnivelen
koukistajat, jos ei halua pysyä tietyssä painoluokassa, mutta
leuanvetolihaksiston ulkopuolisessa kehossa ei kannata olla liikaa massaa.
Voimaleuanvedon raskaassa sarjassa koko kehossa voi olla leuanvedon
päävaikuttajalihasten lisäksi vaikka kuinka paljon massaa, kunhan jaksaa vaan
vetää itsensä ylös. Voimaleuanvedon raskaassa sarjassa rasvamassan määrä on
rinnastettavissa jalkojen välissä roikkuvien lisäpainojen massaan, mutta
voimaleuanvedon alemmissa painoluokissa sekä aina lisäpainoleuanvedossa
ylimääräinen rasvamassa on haitaksi, koska se on voimaatuottamatonta turhaa
lisäpainoa suorituksessa.
Tekniikka.
Lisäpainoleuanvedon
kokonaisvaltaisen liikkeen mahdollistavat säännöt tekevät myös monimutkaisemman
leuanvetotekniikan käyttämisen mahdolliseksi. Jos lisäpainoleuanvedossa käyttää
jalkojaan sekä keskivartaloaan osana leuanvetosuorituksen liikeketjua, suoritus
on hermostolle vaativampi koordinoitava kuin lähinnä kahden nivelen ympärillä
tapahtuva voimaleuanvetosuoritus.
Aktiivisen
lihasmassan määrä. Lisäpainoleuanvedossa käytettävän lihasmassa
määrä on suurempi kuin voimaleuanvedossa, koska leuanvedon
päävaikuttajalihasten eli selän sekä käsivarsien lihasten lisäksi käytössä on
muukin keho. Koska lisäpainoleuanvedossa voimantuotossa on käytössä enemmän lihasmassaa ja
keski- sekä alakehon lihaksia käyttämällä pystyy lisäksi tuottamaan liikettä, jonka
avulla pystyy hyödyntämään jonkin verran liike-energiaa, voivat samanpainoiset
kaverit vetää suuremmilla lisäpainoilla leuan lisäpainoleuanvedossa kuin
voimaleuanvedossa. Lisäpainoleuanvetäjällä ei voi olla liian vahvat jalat,
mutta ne voivat olla liian isot. Jos päälaji on lisäpainoleuanveto (tai voimaleuanveto
muussa kuin raskaassa sarjassa), ei kannata rakentaa kehonrakennustyylisellä
harjoittelulla mitään Tom Platsin resiä (http://www.tomplatz.net/pictures/tom-platz-1.jpg),
mutta esim. voimanostoa tai painonnostoa hermostollispainotteisella
jalkatreenillä voi hyvin harrastaa sivulajina ja onhan yleisatleettisuus jopa
suotavaa, joskaan ei millään tavalla pakollista, jos itseä kiinnostaa vain
suorituskyky omassa lajissa.
Voimaharjoittelun
muodot (nörttivaroitus). Molemmissa lajeissa kannattaa omaan
painoluokkaan maksimoida primaaristen leuanvetolihasten koko hypertrofisella
eli lihasmassaa kasvattavalla voimaharjoittelulla. Hypertrofisella voimaharjoittelulla aiheutetaan lihaksille mekaanista
jännitystä, metabolista eli aineenvaihdunnallista stressiä sekä
lihassoluvaurioita. Lihasten mekaaninen jännitys, hormonit, treenanneiden
lihasten aineenvaihdunnan tuotteet, ravinnosta saatu energia, ravinnosta
saatujen proteiinien aminohapot, kasvutekijät ja lihassoluvaurioiden
korjausvaiheen tulehdusreaktio aktivoivat solunsisäisen signalointireitin PI3k
– akt – mTOR – P70S6K – 4E-PB1 – proteiinisynteesi kohoaa – tapahtuu lihasten
hypertrofiaa eli ts. kasvaa suuremmat lihakset. Molemmissa lajeissa kannattaa
hermostollisen maksimivoimaharjoittelun avulla maksimoida lihasten sisäinen ja
välinen koordinaatio eli hermoston kyky käskyttää lihaksia. Kaikki mitä
tapahtuu motoriselta aivokuorelta pyramidaalisolujen, selkäytimen
liikehermoaltaiden, sieltä lähtevien lihaksiin päätyvien liikehermojen ja siitä
sähköimpulssin leviämisen aiheuttaman lihassupistuksen aikana lihassoluissa
vaikuttaa hermolihasjärjestelmän voimantuottoon. Lihasten supistuvien
proteiinien määrä määrää lihasten voimantuottopotentiaalin, mutta vasta lihasten
supistuvien proteiinien määrä (ja jossain määrin myös laatu) yhdessä
hermotuksen kanssa määräävät hermolihasjärjestelmän voimantuottokyvyn.
Nopeusvoimaharjoittelusta on enemmän hyötyä lisäpainoleuanvedossa kuin voimaleuanvedossa,
koska lisäpainoleuanvedossa voidaan tuottaa suurempia tehoja (teho on voiman ja
nopeuden tulo) kuin voimaleuanvedossa.
9.6.2013
TR
Kirjoitettu juttu perustuu allekirjoittaneen
lukemaan liikuntabiologiseen kirjallisuuteen (kymmeniä kirjoja ja satoja
tutkimusartikkeleita kuormitusfysiologiasta, biomekaniikasta, valmennus- ja
testausopista sekä etenkin nimenomaan voimaharjoittelusta sekä siihen
liittyvistä adaptaatiomekanismeista) sekä käytännönkokemuksiin
leuanvetourheilusta. Jutun väitteet ovat kuitenkin näkemyksiäni, jotka
pohjaavat mainitsemiini teoria- ja käytännöntiedon lähteisiin. Jutun väitteet
eivät siis perustu suoraan leuanvetourheilusta tehtyyn tutkimukseen. Monille
väitteistä ei ole siis julkaistuja lähteitä ja perusliikuntabiologiselle tiedolle
en ole merkannut lähteitä, kuten en aiemminkaan tässä blogissa, vaan nuo väitteet
pohjautuvat siis summatulkintaani lukemastani tutkimustiedosta.