Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

perjantai 28. lokakuuta 2011

Suvaitsevaisuus (EF)

On uskomatonta miten vielä nykyaikanakin tämän kaiken tietotulvan keskellä oleskelee suuri harhaluuloinen, erilaisuutta pelkäävä kansanosa, jolle esimerkiksi homoseksuaalisuus on sairautta ja saastaa, joka pitäisi kitkeä maailmasta. Ihmisillä, kuten monilla muillakin lajeilla on evoluution saatossa luonnonvalinnan kautta säilynyt geeniperintöä, jonka määräämänä osasta populaation jäsenistä syntyy homoseksuaaleja ja heidän olemassaolollaan on oma osuutensa yhteisössä. Onko se itseltä pois, jos joku tulee onnelliseksi rakastaessaan samaa sukupuolta olevaa ihmistä? Todellakaan ei. Tässä vaiheessa, jos joku monista suomalaisista junteista sattuu lukemaan tätä tekstiä, asettaa hän argumentiksi, että kirjoittaja on homo. Voin kertoa hänelle, että olen elänyt rakastavassa avoliitossa naisen kanssa jo useita vuosia, mutta se ei tee minusta yhtään parempiarvoista kuin josta kusta toisesta, joka on elänyt useita vuosia parisuhteessa samaa sukupuolta olevan rakkaansa kanssa.

Teuvo Hakkarainen lausuessaan, että homot ja lesbot voisi eristää Ahvenanmaalle puhui tosiaan, mutta valitettavasti monen tämän maan kansalaisen kielellä. Siinä mielessä kyseinen kansanedustajana valitettavasti edustaa tiettyä, mutta hälyttävän suurta osaa kansaa. Punttisalit, duunariporukat ja lähiöpubit ovat vielä nykysuomessakin täynnä ihmisiä, joiden mielestä homot ja neekerit (heidän kielellään, yleisesti siis tummaihoiset ihmiset) voisi lakaista maanrakoon. Siinä sitä moni työtön alkoholisoitunut runkkari valittaa maahanmuuttajista, että ”ne tulee tänne ja vie meidän työt ja naiset”.  Huh huh, samalla pallolla tässä eletään ja kaikki rajat ovat keinotekoisia ihmisten tekemiä rajoja. Ihmisarvo on jokaisella elämää kunnioittavalla ihmisellä ja ihmisten pitäisi pystyä elämään yhdessä tällä pallolla. Kansallisvaltioita nykyisessä muodossaan ei tarvittaisi nationalistisen propagandan lietsontaan, mutta toki tietynlainen paikallisuuteen perustuva hallinto täytyy olla, jotta subsidiariteetti periaate toteutuu. Eli päätökset tehdään mahdollisimman paikallisesti tietyissä asioissa, jotka eivät ole universaaleja. Esimerkiksi Ranskassa on huono päättää suomalaisten pohjanmaalaisten veneenveistäjien työvälineiden huollosta. Tällaiset päätökset on paras tehdä paikallisesti paikallisten veneenveistäjien keskuudessa.

Perussuomalaiset ovat menneet vertaamaan homoliittoja jopa eläimiin sekaantumiseen. Miten joku voi filosofiselta ajattelukyvyltään olla niin vajaaälyinen, että vertaa kahden ihmisen omasta tahdosta tekemiä valintoja tekoihin, joissa toinen osapuoli on eläin, joka ei osaa ilmaista haluaako ihmisen kanssa seksiä vai ei. Kyllä on vaikea ymmärtää.

Uskonnot ovat monilla tavoin suuri pahuuden alku ja juuri maailmassa. Ne aiheuttavat suvaitsemattomuutta ja epärationaalista käyttäytymistä, joka on seurauksena epärationaalisesta ajattelusta. Jos elämän moraalikysymyksiin etsii absoluuttista vastausta ihmisten kirjoittamista satoja vuosia vanhoista kirjoista tai saduista, myyteistä ja tarinoista, on elämänrakentaminen huonolla mallilla. Jumalahan on satuolento, kuten Joulupukkikin ja hänen olemassaolonsa riippuu ihmisestä. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisen subjektiivisessa maailmassa mitä vaan voi olla olemassa, jos uskoo, mutta todellisessa objektiivisessa maailmassa ei taruolentoja ole olemassa.

Kristilliseen yhtenäiskulttuuriin kasvattaminen lienee yksi suurista syistä, jonka takia tällä hetkellä monet keski-ikäiset ja vanhat Suomen kansalaiset karsastavat homoja, koska raamatusta voidaan tulkita homouden olevan väärin, ainakin jos kristillisdemokraattien lääkäripoliitikko Päivi Räsäsen sanoja on uskominen. Huh huh, lääkäri koulutukseltaan ja uskoo homoudessa tuhansia vuosia sitten ihmisten kirjoittamaan fiktiiviseen fantasiaopukseen, jonka arvomaailmassa tietenkin näkyvät kirjoitusaikojen arvot, josta juurtanee sovinismikin eli että nainen ei voi olla pappi. Tämä asia tosin ei itseä paljoa kiinnosta, koska minusta kenenkään ei pitäisi olla pappi. Filosofisia opettajia toki tarvittaisiin, jotka opettaisivat ihmisiä rakastamaan, tekemään elämässään sitä mistä tykkäävät, erottamaan harhaluulot ja pahan totuudesta ja hyvästä sekä rationaalisen ajattelun perusteet – ei yliluonnollisten satujen opettamista.

Uusi sukupolvi Suomessa tuntuu pääsevän uskonnoista jo hyvällä prosentilla eroon, mutta suvaitsevaisuuteen ei aina tunnu auttavan edes koulutus – vaikka se onkin paras lääke ahdasmielisyydestä eroon pääsemiseen. Joskus sitä kokee olevansa punttisalin kummajainen homot ja tummaihoiset hyväksyvänä militarismin vastustajana. Vielä loppuun armeijan arvoista: Uskonto – epärationaalista potaskaa, Isänmaa – liian pitkälle vietyä nationalismia, jos yksilöä vaaditaan luopumaan elämästään valtiojärjestelmän takia, Koti – jos haluaa elää pitkään onnellisena rakkaittensa kanssa, ei liene järkevin vaihtoehto lähteä todennäköiseen kuolemaan rintamalle (turhan) sodan sattuessa. + Ihmisellä ei mielestäni ole oikeutta riistää toiselta ihmiseltä henkeä, eikä moista tekoa voi moraalisesti rehellinen ihminen tehdä myöskään valeroolin, kuten sotilaan roolin takana. Kaikkien roolileikkien takana on ihminen, jolla on vastuu toimistaan ja kenenkään ei ole pakko alistua sellaiseen roolileikkiin, jossa joutuu toimimaan tärkeimpiä moraalisia vakaumuksiaan vastaan.

28.10.2011
TR