Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

tiistai 20. joulukuuta 2011

Valmennuksen filosofia yksilölajien näkökulmasta (U)

Valmennus on teorian ja käytännön symbioosi. Liikuntabiologinen tietämys yhdistettynä kykyyn ymmärtää psykofyysissosiaalista ihmistä ja hänen elinympäristöään kokonaisuutena luo valmennukseen jonkinlaisen luonnontieteiden ja humanismin aukkoliitoksen.

Valmentajan teoreettiseen tietämyspohjaan tulisi kuulua kemian, fysiikan, biologian ja matematiikan perusteet. Ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta tulisi olla laajat tiedot, joiden päälle tulisi olla rakennettuna laajat tiedot kuormitusfysiologiasta ja valmennusopista sekä perusteita biomekaniikasta ja testausopista. Psykologian ja aikuiskasvatustieteen tuntemus on eduksi, mutta vähintään elämänkokemuksen ja rationaalisen päättelevän filosofian kautta opittu tieto ihmisyyden monisäikeisyydestä on tärkeää.

Urheiluvalmennuksen tulisi perustua aina lajianalyysiin eli täytyy tietää mitä ominaisuuksia ja minkä verran laji vaatii, niin tiedetään mitä ominaisuuksia treenata ja minkälaisilla painotussuhteilla. Tätä kautta tiedetään tasan tarkkaan mihin kukin harjoite tähtää. Lajikohtaista erikoistietämystä valmentaja tarvitsee lajiteknisissä asioissa. Fysiikkavalmennusta pätevän valmentajan tulisi kyetä antamaan lajissa kuin lajissa perehdyttyään lajin fyysisiin vaatimuksiin.

Kaiken valmentamisen lähtökohtana tulisi olla ihmisten onnellisuus eli se, että urheilija ja valmentaja tekevät sitä, mistä tykkäävät. Muuten urheilu, kuten kaikki muukin toiminta on turhaa, jos se ei tuota elämään mielekkyyttä.

Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys mahdollistavat laadukkaan ja määrällisesti sopivan harjoittelun sekä luovat pohjan onnellisen urheilijan olemassaololle. Niinpä terveyteen tulee panostaa niin ravinnon, harjoittelun, elämänfilosofian kuin sosiaalisten suhteidenkin osalta.

Laadukas harjoittelu perustuu laadukkaaseen harjoittelun suunnitteluun, joka perustuu parhaimpaan tieteelliseen tietoon, urheilijalta käytännön kautta opittuun urheilijan henkilökohtaisen psykofyysisen yksilöllisyyden ominaispiirteisiin ja käytännössä havaittujen toimintamallien toimivuuteen.

Valmentajan käytännön työ on suunnittelua, toteuttamista ja arviointia.

Urheilijan käytännön elämä sisältää laadukasta harjoittelua, hyvää ravintoa ja lepoa. Urheilu ja muut elämän osa-alueet tulee saada sulautettua sopusointuiseen tasapainoon.

Urheilijavalmentajaparin työskentely on niin kauan mielekästä, kun on halua kehittyä ja asettaa uusia tavoitteita.

20.12.2011
TR

tiistai 1. marraskuuta 2011

Lisäpainoleuanveto – ainut voimailulaji, jossa keskiraskaat urheilijat ovat parhaita? (U)

Yleensä voimailulajeissa korostuu joko absoluuttinen voima tai suhteellinen voima (maksimivoima jaettuna kehon painolla), mutta lisäpainoleuanvedossa paras on se, jolla on optimaalisin absoluuttisen ja suhteellisen voiman suhde. Voimanostossa, painonnostossa, voimaleuanvedossa ja voimapunnerruksen (entiseltä nimeltään sotilaspenkki) maksimikisoissa kovimmat tulokset tehdään raskaissa sarjoissa, koska absoluuttinen voima ratkaisee. Toistoleuanvedossa ja voimapunnerruksen toistokisoissa kovimmat tulokset tehdään kevyimmissä sarjoissa, koska suhteellinen voima ratkaisee yhdessä kestovoimaominaisuuksien kanssa. Lisäpainoleuanvedossa parhaat mahdollisuudet todella kovan tuloksen tekemiseen sen sijaan on keskiraskailla kavereilla, koska täytyy olla sopivassa suhteessa sekä absoluuttista että suhteellista voimaa.

Lisäpainoleuanvedossa tosiaan paras on se, joka vetää suurimmalla lisäpainolla yhden leuan. Voimaleuanvedossa paras on se, joka vetää suurimmalla kehon ja lisäpainojen yhteismassalla yhden leuan eli esimerkiksi 201 kiloinen mies vetäessään juuri ja juuri yhden leuan omalla painollaan rikkoisi tämän hetkisen voimaleuanvedon Suomen ennätyksen, mutta lisäpainoleuanvetokisoihin hän ei voisi edes osallistua, koska ei saisi yhtä leukaa edes minimaalisella lisäpainolla. Otetaanpa esimerkiksi kolme erilaista leuanvetäjää: Leuanvetäjä1 painaa 55kg ja vetää 60kg lisäpainolla leuan. Leuanvetäjä2 painaa 80kg ja vetää 70kg lisäpainolla leuan. Leuanvetäjä kolme painaa 150kg ja vetää 50kg lisäpainolla leuan. Esimerkkivetäjistä leuanvetäjä1:llä on paras suhteellinen voima, leuanvetäjä3:lla paras absoluuttinen voima, mutta leuanvetäjä2 on paras lisäpainoleuanvetäjä! Hänen absoluuttinen voimansa on parempi kuin leuanvetäjä1:llä, mutta huonompi kuin leuanvetäjä3:lla. Hänen suhteellinen voimansa on parempi kuin leuanvetäjä3:lla, mutta huonompi kuin leuanvetäjä1:llä. Paras lisäpainoleuanvetäjä on siis se, jolla on sopivassa suhteessa sekä suhteellista että absoluuttista voimaa.

Suhteellinen ja absoluuttinen voima ovat myös ratkaisevana tekijänä laitettaessa urheilijoita paremmuusjärjestykseen muissakin urheilulajeissa kuin voimailulajeissa. Esimerkiksi kuulantyönnössä pärjää isot kaverit, koska absoluuttinen maksimivoima on ratkaisevassa asemassa yhdessä nopeusvoimaominaisuuksien (asyklinen räjähtävä voima) ja tekniikan kanssa. Esimerkiksi kiipeilyssä parhaita ovat kevyet kaverit, koska suhteellinen voima on ratkaisevassa asemassa yhdessä kestovoimaominaisuuksien ja tekniikan kanssa. Esimerkiksi Crossfitissä parhaita ovat keskiraskaat urheilijat, koska siinä tarvitaan sekä absoluuttista että suhteellista voimaa sopivissa suhteissa yhdessä aerobisen kestävyyden, anaerobisen kestävyyden, nopeuden ja useiden lajitekniikoiden kanssa.

Voimailulajeissa on onneksi painoluokat, koska esimerkiksi painonnostossa on mielenkiintoista nähdä niin raskaiden sarjojen absoluuttisesti kovimpia tuloksia kuin kevyiden sarjojen uskomatonta suhteellista voimaa kolme kertaa oman painon nostoissa sekä keskiraskaiden sarjojen huikeita absoluuttisen ja suhteellisen voiman yhdistelmätuloksia. Samoin esimerkiksi toistoleuanvedossa ja voimapunnerruksen toistokisoissa on mielenkiintoista nähdä niin kevyiden sarjojen valtavia toistomääriä kuin absoluuttisen voiman puhumista raskaiden sarjojen kavereiden tehdessä isoja toistomääriä suureen kuormaan verrattuna sekä keskiraskaiden sarjojen absoluuttisen ja suhteellisen voiman yhdistelmäkoneiden huikeita suorituksia. Jos painoluokkia ei olisi, kilpailisi painonnostossa ja voimanostossa vain suurikokoiset urheilijat, toistoleuanvedossa ja voimapunnerruksen toistokisoissa vain kevyet urheilijat ja lisäpainoleuanvedossa vain keskiraskaat urheilijat ja meiltä voimailun ystäviltä jäisi monia huikeita suorituksia ja urheilijoita näkemättä.

1.11.2011
TR

perjantai 28. lokakuuta 2011

Suvaitsevaisuus (EF)

On uskomatonta miten vielä nykyaikanakin tämän kaiken tietotulvan keskellä oleskelee suuri harhaluuloinen, erilaisuutta pelkäävä kansanosa, jolle esimerkiksi homoseksuaalisuus on sairautta ja saastaa, joka pitäisi kitkeä maailmasta. Ihmisillä, kuten monilla muillakin lajeilla on evoluution saatossa luonnonvalinnan kautta säilynyt geeniperintöä, jonka määräämänä osasta populaation jäsenistä syntyy homoseksuaaleja ja heidän olemassaolollaan on oma osuutensa yhteisössä. Onko se itseltä pois, jos joku tulee onnelliseksi rakastaessaan samaa sukupuolta olevaa ihmistä? Todellakaan ei. Tässä vaiheessa, jos joku monista suomalaisista junteista sattuu lukemaan tätä tekstiä, asettaa hän argumentiksi, että kirjoittaja on homo. Voin kertoa hänelle, että olen elänyt rakastavassa avoliitossa naisen kanssa jo useita vuosia, mutta se ei tee minusta yhtään parempiarvoista kuin josta kusta toisesta, joka on elänyt useita vuosia parisuhteessa samaa sukupuolta olevan rakkaansa kanssa.

Teuvo Hakkarainen lausuessaan, että homot ja lesbot voisi eristää Ahvenanmaalle puhui tosiaan, mutta valitettavasti monen tämän maan kansalaisen kielellä. Siinä mielessä kyseinen kansanedustajana valitettavasti edustaa tiettyä, mutta hälyttävän suurta osaa kansaa. Punttisalit, duunariporukat ja lähiöpubit ovat vielä nykysuomessakin täynnä ihmisiä, joiden mielestä homot ja neekerit (heidän kielellään, yleisesti siis tummaihoiset ihmiset) voisi lakaista maanrakoon. Siinä sitä moni työtön alkoholisoitunut runkkari valittaa maahanmuuttajista, että ”ne tulee tänne ja vie meidän työt ja naiset”.  Huh huh, samalla pallolla tässä eletään ja kaikki rajat ovat keinotekoisia ihmisten tekemiä rajoja. Ihmisarvo on jokaisella elämää kunnioittavalla ihmisellä ja ihmisten pitäisi pystyä elämään yhdessä tällä pallolla. Kansallisvaltioita nykyisessä muodossaan ei tarvittaisi nationalistisen propagandan lietsontaan, mutta toki tietynlainen paikallisuuteen perustuva hallinto täytyy olla, jotta subsidiariteetti periaate toteutuu. Eli päätökset tehdään mahdollisimman paikallisesti tietyissä asioissa, jotka eivät ole universaaleja. Esimerkiksi Ranskassa on huono päättää suomalaisten pohjanmaalaisten veneenveistäjien työvälineiden huollosta. Tällaiset päätökset on paras tehdä paikallisesti paikallisten veneenveistäjien keskuudessa.

Perussuomalaiset ovat menneet vertaamaan homoliittoja jopa eläimiin sekaantumiseen. Miten joku voi filosofiselta ajattelukyvyltään olla niin vajaaälyinen, että vertaa kahden ihmisen omasta tahdosta tekemiä valintoja tekoihin, joissa toinen osapuoli on eläin, joka ei osaa ilmaista haluaako ihmisen kanssa seksiä vai ei. Kyllä on vaikea ymmärtää.

Uskonnot ovat monilla tavoin suuri pahuuden alku ja juuri maailmassa. Ne aiheuttavat suvaitsemattomuutta ja epärationaalista käyttäytymistä, joka on seurauksena epärationaalisesta ajattelusta. Jos elämän moraalikysymyksiin etsii absoluuttista vastausta ihmisten kirjoittamista satoja vuosia vanhoista kirjoista tai saduista, myyteistä ja tarinoista, on elämänrakentaminen huonolla mallilla. Jumalahan on satuolento, kuten Joulupukkikin ja hänen olemassaolonsa riippuu ihmisestä. Tarkoitan tällä sitä, että ihmisen subjektiivisessa maailmassa mitä vaan voi olla olemassa, jos uskoo, mutta todellisessa objektiivisessa maailmassa ei taruolentoja ole olemassa.

Kristilliseen yhtenäiskulttuuriin kasvattaminen lienee yksi suurista syistä, jonka takia tällä hetkellä monet keski-ikäiset ja vanhat Suomen kansalaiset karsastavat homoja, koska raamatusta voidaan tulkita homouden olevan väärin, ainakin jos kristillisdemokraattien lääkäripoliitikko Päivi Räsäsen sanoja on uskominen. Huh huh, lääkäri koulutukseltaan ja uskoo homoudessa tuhansia vuosia sitten ihmisten kirjoittamaan fiktiiviseen fantasiaopukseen, jonka arvomaailmassa tietenkin näkyvät kirjoitusaikojen arvot, josta juurtanee sovinismikin eli että nainen ei voi olla pappi. Tämä asia tosin ei itseä paljoa kiinnosta, koska minusta kenenkään ei pitäisi olla pappi. Filosofisia opettajia toki tarvittaisiin, jotka opettaisivat ihmisiä rakastamaan, tekemään elämässään sitä mistä tykkäävät, erottamaan harhaluulot ja pahan totuudesta ja hyvästä sekä rationaalisen ajattelun perusteet – ei yliluonnollisten satujen opettamista.

Uusi sukupolvi Suomessa tuntuu pääsevän uskonnoista jo hyvällä prosentilla eroon, mutta suvaitsevaisuuteen ei aina tunnu auttavan edes koulutus – vaikka se onkin paras lääke ahdasmielisyydestä eroon pääsemiseen. Joskus sitä kokee olevansa punttisalin kummajainen homot ja tummaihoiset hyväksyvänä militarismin vastustajana. Vielä loppuun armeijan arvoista: Uskonto – epärationaalista potaskaa, Isänmaa – liian pitkälle vietyä nationalismia, jos yksilöä vaaditaan luopumaan elämästään valtiojärjestelmän takia, Koti – jos haluaa elää pitkään onnellisena rakkaittensa kanssa, ei liene järkevin vaihtoehto lähteä todennäköiseen kuolemaan rintamalle (turhan) sodan sattuessa. + Ihmisellä ei mielestäni ole oikeutta riistää toiselta ihmiseltä henkeä, eikä moista tekoa voi moraalisesti rehellinen ihminen tehdä myöskään valeroolin, kuten sotilaan roolin takana. Kaikkien roolileikkien takana on ihminen, jolla on vastuu toimistaan ja kenenkään ei ole pakko alistua sellaiseen roolileikkiin, jossa joutuu toimimaan tärkeimpiä moraalisia vakaumuksiaan vastaan.

28.10.2011
TR  

maanantai 5. syyskuuta 2011

Lisäpainoleuanvedon lajianalyysin blogiversio (U)

Tavoitteena on yksi sääntöjen mukainen toisto mahdollisimman suurella lisäpainolla.

Suorituksessa lisäpainot roikkuvat nostovyöhön kiinnitettyinä jalkojen välissä ja sääntöjen mukaisessa vedossa vetäjä vetää suorilta käsiltä itsensä ja lisäpainot ylös siten, että leuan alapinta käy vähintään vetotangon yläpinnan tasolla.

Nivelten liikkeet:
Aina – Olkanivelen ojennus (ekstensio) ja kyynärnivelen koukistus (fleksio)
Leveällä otteella lisäksi – olkanivelen lähennys (adduktio) ja lapaluiden lähennys (adduktio)

Käytettävät lihakset

Agonistit eli päävaikuttajalihakset:
Olkanivelen ojennuksessa
Leveä selkälihas (m. latissimus dorsi), iso liereälihas (m. teres major), kolmipäisen ojentajalihaksen (m. triceps brachii) pitkä pää ja hartialihaksen (m. deltoideus) takaosa
Kyynärnivelen koukistuksessa
Hauislihas (m. biceps brachii) ja olkavarsilihas (m. brachialis)

Synergistit eli liikkeessä avustavat lihakset:
Mukana olkanivelen adduktiossa
Iso rintalihas (m. pectoralis major)
+ olkanivelen adduktiossa mukana muut yllämainitut olkanivelen ojentajat paitsi hartialihaksen (m. deltoideus) takaosa
Mukana lapaluiden adduktiossa
Iso suunnikaslihas (m. rhomboideus major), pieni suunnikaslihas (m. rhomboideus minor) ja epäkäslihaksen (m. trapezius) keskiosa
Mukana kyynärnivelen koukistuksessa
olka-värttinäluulihas (m. brachioradialis)
Tangossa pysyminen
sormien koukistajat

Stabilaattorit eli asentoa ylläpitävät ja liikettä vakauttavat lihakset:
Vatsalihakset (musculi abdominis, joihin kuuluvat suora vatsalihas (m. rectus abdominis), ulommat vinot vatsalihakset (m. obliquus externus abdominis), sisemmät vinot vatsalihakset (m. obliquus internus abdominis) ja poikittainen vatsalihas (m. transversus abdominis)), selän ojentajalihas (m. erector spinae), lonkankoukistajat (m. ilopoas) ja lonkan ojentajat eli iso pakaralihas (m. gluteus maksimus) ja takareidet (hamstrings), joihin kuuluvat kaksipäinen reisilihas (m. biceps femoris), puolijänteinen lihas (m. semitendinosus) ja puolikalvoinen lihas (m. semimembranosus). Takareidet toimivat myös polvinivelen koukistajina ja myös tämä funktio on mukana leuanvetoasennon stabilonnissa.

Ehdottomasti tärkeimmät lihakset leuanvedossa ovat leveät selkälihakset (m. latissimus dorsi).

Tarvittavat ominaisuudet:

Maksimivoima ← Maksimaalinen voimantuotto pohjautuu A) lihasten voimapotentiaaliin ja B) hermolihasjärjestelmän voimantuottokykyyn. Voimantuottokyky riippuu lihasten voimapotentiaalista ja C) kehon hermostollisesta eli neuraalisesta ohjauksesta

A) Lihasten voimapotentiaaliin vaikuttavat harjoittelulla kehitettävät omainaisuudet ovat lihasten fysiologinen poikkipinta-ala ja myofibrilleiden (voimaa tuottavia proteiinifilamnettia siältäviä putkia) tiheys lihaksessa. Lihasten voimapotentiaali kehittyy perusvoimaharjoittelulla. Siitä voiko myofibrilleiden tiheyteen vaikuttaa hypertrofisen voimaharjoittelun sarjapituuksilla on vielä hieman ristiriitaista tietoa. Voi olla, että lyhemmät perusvoimasarjat tekevät lihaksesta voimantuottoon osallistuvien komponenttien osalta tiheämpiä kuin pikät pumppisarjat. Kuitenkin pitkäkestoisen hypetrofisen vasteen aikaansaamiseksi täytyy perusvoimaharjoittelunkin intensiteettiä varioida, jotta vältetään negatiivinen mukautuminen (accomodation) ärsykkeeseen. Sen sijaan pyritään aina positiiviseen sopeutumiseen eli adaptaatioon (adaptation). Ts. ärsykkeeseen mukautuessa elimistön suorituskyky ei kehity ja elimistö turtuu ärsykkeeseen. Ärsykkeeseen adaptoituessa keho taasen kehittyy ja suorituskyky paranee.

C) Voiman- ja liikkeen tuoton neuraaliseen ohjaukseen kuuluu lihasten sisäinen ja lihasten välinen koordinaatio. Ts. morotisten yksiköiden rekrytointi, yksittäisten motoristen yksiköiden optimaalinen syttymistiheys ja lihasten välinen kordinaatiopatteri ovat asioita, joita voidaan kehittää. Kun maksimaalinen määrä lihassoluja supistuu maksimaalisesti, tuotetaan suurin mahdollinen määrä voimaa (lihasten sisäinen koordinaatio). Toisaalta eri vaiheissa liikettä, tulee oikeiden lihasten olla aktiivisina ja oikeiden lihasten inaktiivisina oikeaan aikaan (lihasten välinen koordinaatio). Jos voimaa tuottavan lihaksen vastavaikuttajalihas (antagonisti) on aktiivisena samaan aikaan, kun agonisti (päävaikuttaja) tuottaa voimaa, vähentää se liikkeen voimantuottoa, joten tällainen antagonistien koaktivaatio tulisi minimoida maksimivoimasuorituksessa. Kehon neuraalista ohjausta voidaan kehittää maksimivoimaharjoittelulla.

Voimaharjoittelun jaottelu:
Neuraaliset tekijät: 1-3 toistoa sarjassa (intensiteetti n. 90-100%*) - maksimivoimaharjoittelu
Hermostollishypertrofiset tekijät: 3-6 toistoa sarjassa (intensiteetti n. 70-90%)
Hypertrofia: 6-12 toistoa sarjassa (intensiteetti n. 60-80%) - perusvoimaharjoittelu

*Intensiteetit lasketaan yhden toiston maksimista (1RM = one repetition maximum)

Lihassolujen hypertrofia on lihassolujen poikkipinta-alan kasvua.

Nopeusvoima ← Kyky tuottaa voimaa rajoitetussa ajassa. Lisäpainoleuanvedossa, kuten muissakin puhtaissa masimivoimalajeissa voimantuottoaikaa ei ole rajoitettu, mutta nopeusvoimaharjoittelusta on silti hyötyä. Miksi?

Siksi, koska keho oppii rekrytoimaan paljon nopeita motorisia yksiköitä nopeasti ja saadaan aikaan suuri kiihtyvyys nivelkumilla, joilla saadaan tuotettua paljon voimaa (leuanvedon alaosa). Optimaalisilla nivelkulmilla tuotetulla kiihtyvyydellä saadaan kuorma menemään vedon kuolonkohdan yli. Tällöin veto etenee loppuun asti ja leuka menee tangon yli vaikka huonoilla loppunivelkulmilla vedon kuolonkohdassa kykeneekin tuottanmaan nostavaa voimaa vähemmän
kuin kuorma painaa.

Toiseksi siksi, että saadaan vaihdettua myosiinin raskaita ketjuja nopeampiin, jolloin myosiinin ATPaasi entsyymit kykenevät leuanvedon ”kiihdytysvaiheen” (alaosa) aikana pilkkomaan nopeammin adenosiinitrifisfaattia (ATP) adenosiinidifosfaatiksi (ADP) ja epäorgaaniseksi fosfaatiksi. Tällöin saadaan nopeammin enregiaa (enempi tietyssä ajassa, enempi kiihdytysvaiheen aikana) voimantuottoon ja poikkisiltasylkejä leuanvetolihasten aktiini- ja myosiinifilamenttien välillä tapahtuu kiihdytysvaiheen aikana enempi ja saadaan tuotettua enempi voimaa kiihdytysvaiheen aikana.

Voima-nopeuskäyrän eri kohtia voidaan kehittää erilaisilla kuormituksilla, mutta suurimmat tehot hermilohasjärjestelmä pystyy tuottamaan n. 30-60% kuormilla maksimista (teho on työ jaettuna ajalla ja toisaalta voiman ja nopeuden tulo).

Nopeusvoima (asyklinen räjähtävä voima): 1-5 toistoa sarjassa (intensiteetti 0-85%, leuanvedossa käytännössä 50-70% voimaleuanvetomaksimista (oma massa + lisäpainot))

4.9.2011 - 5.9.2011
T.R.

tiistai 30. elokuuta 2011

Ei militarismille (EF)

”Suomalaisen miehen täytyy käydä armeija” on meidän kulttuurimme intuitiotiivinen moraaliväite, joka kumpuaa perinteisestä suomalaisesta kasvatuksesta. Eettisen preskriptivismin mukaan on olemassa kahden eri tason moraaliväitteitä: intuitiotiivisen tason ja kriittisen tason. Intuitiotiiviset moraalivalinnat ovat valintoja, joita ihminen tekee ajattelematta asiaa tarkemmin. Valinnan taustalla on kulttuurista ja kasvatuksesta imetyt arvot, joita ei ole kyseenalaistettu. Aina intuitiotiivisia moraalivalintoja tekevää ihmistä voidaan pitää moraalisena junttina. Kriittisen tason moraalitarkastelu taas kyseenalaistaa intuitiotiiviset moraaliväitteet ja tarkastelee moraalivalintaa monipuolisesti eri kanteilta ja lopullinen moraalivalinta syntyy syvällisen rationaalisen podintaketjun seurauksena. Olisipa kriittisen tason moraaliajattelijoita enempi!

Sota on tyypillisesti tila kahden valtion välillä. Valtioiden, joiden poliittiset johdot ovat ajautunut suureen riitaan keskenään. Monesti kahden sotaan ryhtyvän maan kansalaisilla eli yksittäisillä ihmisillä ei ole mitään vihaa toisia ihmisiä kohtaan ja monet eripuolilla rajaa asuvat ihmiset voisivat olla toistensa parhaita kavereita. Suurin osa ihmisistä tekee kuitenkin intuitiotiivisen moraalivalinnan, kun valtionjohto määrää heidät sotaan. Oikeastihan muutaman hengen valtionjohdot eivät voi pakottaa miljoonia ihmisiä tappamaan toisiaan, koska ei muutama ihminen saisi väkisin liikkeelle miljoonia sodan vastustajia. Toisin kuitenkin usein käy, koska sotimisen suhteen suurin osa ihmisistä on moraalisia juntteja, jotka tekevät moraalivalintansa intuitiotiivisesti ja ovat valmiita aiheuttamaan valtavasti pahaa eli tuskaa ja kärsimystä tuhansille ja tuhansille ihmisille.

Tajuaisipa suurin osa ihmisistä ajatella sotimisen oikeutusta kriittisen moraalivalinnan kautta. Miettiä mitä tuskaa se aiheuttaa ihmisille sekä omassa että vieraassa maassa. Tajuta, että siinä kylvetään vain pahaa. Sotaan osallistuva ihminen ei pelkästään tuhlaa elämäänsä, vaan raiskaa hyvyyttä. Jokainen, joka tappaa on tappaja. Ei sotilaan roolin taakse voi piiloutua ja sallia itselleen hirmutekoja. Moni ajattelee tässä vaiheessa kirjoitusta, että mitä olisi tapahtunut Suomessa 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940, jos kaikki ihmiset olisivat aseistakieltäytyjiä. Vastaus on, että koko talvisotaa ei olisi ollut, koska sen enempää venäläiset kuin suomalaisetkaan eivät olisi halunneet sotia. Historia olisi toisen näköinen, onnellisempi.

Pasifismin puolesta
30.8.2011
T.R.

maanantai 29. elokuuta 2011

400 metrin lajianalyysin ”luettelo”-versio (U)

• Reaktiovoima (Ground Reaction Force), joka on seurausta juoksijan maahan tuottamasta
  voimasta askelkontaktin aikana (Newton I: Jos kappale A kohdistaa kappaleeseen B tietyn
  suuruisen voiman, kohdistaa kappale B kappaleeseen A yhtä suuren, mutta
  vastakkaissuuntaisen voiman: Fab = Fba.
        ◦ Reaktiovoiman suuntaus optimaalisesti juoksijaa eteen päin vieväksi ← tekniikka
        ◦ Reaktiovoiman suuruus
                • Riittävä maksimivoimataso
                • Voimantuottonopeus (teho) ← Juoksija ei ehdi tuottaa askelkontaktin
                   aikana ”maximum maximorum”-voimaa. Ainoastaan suurimman
                   mahdollisimman voiman rajoitetussa voimantuottoajassa (maximum
                   force)
                • Maksimivoimatreeniä (suhteellinen voima valttia!)
                        ▪ perusvoimaa alle ainoastaan tarvittava määrä ja se hypertrofia,
                          jota aiheutetaan, suunnataan juoksulihaksiin
                        ▪ Ts. Kun maksimivoimapotentiaali koostuu lihasten
                           fysiologisesta poikkipinta-alasta ja myofibrilleiden tiheydestä
                           lihaksessa ja maksimivoimantuotto edellisen ja
                           hermolihasjärjestelmän neuraalisen ohjauksen (motoristen
                           yksiköiden rekrytointi, optimaalinen impulssitiheys ja
                           koordinaatiopatteri ← lihasten sisäinen ja välinen
                           koordinaatio) yhteistuotteenna, neljänsadan metrin juoksijan
                           tulee panostaa neuraaliseen puoleen voimaharjoittelussa (←
                           ettei kehonpaino kasva liikaa)
                • Nopeusvoimatreeniä (← Nopeiden lihassolujen rekrytointi.
                  Myosiinien raskaiden ketjujen vaihtuminen nopeampiin ← ATPaasi
                  entsyymit pilkkovat nopeammin ATP:tä ADP:ksi ja epäorgaaniseksi
                  fosfaatiksi ja myosiinien poikkisiltasyklejä aktiinifilamenttien kanssa
                  tapahtuu tietyssä aikayksikössä enempi → enempi voimaa tietyssä
                  rajoitetussa ajassa)
                • Lajivoimatreeniä (vastusvedot, loikat, ”laskuvarjo perässä”-juoksut
                  jne.), jotta saadaan yleisvoima muunnettua lajivoimaksi. Vasta tämän
                  transmutaation jälkeen parantuneista voima-arvoista on hyötyä
                  juoksemisessa.

• Nopeus

        ◦ 400m juoksijalla täytyy olla mahdollisimman hyvä nopeusreservi, jotta hän ei
          joudu juoksemaan maksiminopeudellaan koko matkaa ← pikajuoksuharjoittelua
        ◦ 400m = n. (100m ennätys + 1s)x4. Esim. satasen ennätys 11,2s: (11,2s +
          1s)x4 = 48,8s. N. 48,8s nelosen juoksija

• Nopeuskestävyys ja anaerobinen kapasiteetti

        ◦ 400m juoksussa energiantuotosta n. 70% tapahtuu anaerobisesti.
          Pääenergiantuottotapa on anaerobinen glykolyysi, jossa glukoosista
          muodostetaan ATP:tä ilman happea ja sivutuotteena syntyy maitohappoa
          lihaksiin, joka siirtyessään verenkiertoon muuntuu laktaatiksi. ATP-KP
          systeemillä (fosfageenimekanismilla) tuotetaan vain murto-osa 400m juoksun
          energiasta
                • Mahdollisimman tehokas anaerobisen glykolyysin toiminta
                  (glykolyysin reaktiohin osallistuvien entsyymien määrä ja aktiivisuus
                  huippuunsa, mm. fosfofruktokinaasin määrä ja aktiivisuus) ←
                  laktinen nopeuskestävyysharjoittelu eli ”happovedot” kisakauteen
                  valmistavalla kaudella + ehkä kreatiinimonohydraatin syöminen
                  (kasvattaa lihasten kreatiinifosfaattivarastoja ja ATP-KP-systeemi
                  toimii täten hieman pidempään ennen kuin kehon energiantuoton
                  pääpaino siirtyy anaerobiseen glykolyysiin → hapot iskee hieman
                  myöhemmin).
                • Mahdollisimman hyvä maitohapon ja laktaatin sietokyky.
                  Tärkeimmässä roolissa veren bikarbonaattipuskurit, joita avustaa
                  hengitys. Lihaksissa paikallisen puskuroinnin kemialliset puskurit eli
                  fosfaattipuskurit) → ”happovedot” kisakauteen valmistavalla kaudella
                  + ehkä natriumbikarbonaatti-lisäravinteen syöminen + ehkä
                  karnosiinin tuotantoa aktivoivan beta-alaniinin syöminen (vähentää
                  hapotustunnetta)

• Maksimaalinen hapenottokyky (sydämen minuuttitilavuuden (iskutilavuus x syke) ja

  valtimo-laskimo-happieron (lihassolujen aerobiseen energiantuottoon osallistuvien
  mitokondrioiden ja niissä sijaitsevien aerobiseen energiantuottoon osallistuvien entsyymien
  määrä)
        ◦ N. 30% 400m juoksun energiasta tuotetaan aerobisesti. Niinpä
          kestävyyskunto ei ole yhdentekevä ominaisuus 400m juoksijalle. ← PK-lenkkejä:
          Naisille Cooper vähintään 2900m ja miehille 3200m. Erillistä VK-treeniä
          ei siis tarvita. PK riittää + lajitreeneissä tuleva NK.
          (PK = peruskestävyys, VK = vauhtikestävyys ja NK = nopeuskestävyys)

• Tekniikka ja taloudellisuus

        ◦ 400m juoksussa taloudellisuus korostuu. Kaksi juoksijaa samalla
          fysiologialla saattavat juosta ihan eri aikoja, jos toisen juoksijan tekniikka on
          parempi. Ts. kovavauhtisen juoksun mekaaninen hyötysuhde täytyy saada
          mahdollisimman hyväksi ← alaktinen eli maitohapoton
          nopeuskestävyysharjoittelu ja erilliset juoksutekniikkaharjoitteet →
          koordinaatioharjoitteita, joissa juoksun osasia on pilkottu paloihin ja tekniikkaa
          treenataan paloissa. Juoksun taloudellisuus on hyvin spesifiä juoksuvauhdille.

• Voimakestävyys ja lihaskestävyys ← Lajiharjoittelun lisäksi erillisinä

   kestovoimaharjoitteina ← etenkin keskikropan voimakestävyys tärkeää, että juoksuasento
   kestää kasassa koko urheilusuorituksen ajan

• Hermostolliset refleksit ja lihasjännekompleksin kimmoisuus

        ◦ Elastisen energian varastoituminen lihasten jänteisiin ja lihasten
          sarkomeerien titiiniin ja elastisen energian hyväksikäyttö venymislyhenemis-
          sykluksessa ← loikat, aitahyppelyt, pudotushypyt
        ◦ Lihasspindeleiden voimantuottoa fasilitoivien venytysrefkesien optimoiminen
          ← loikat, aitahyppelyt, pudotushypyt
        ◦ Golginjänne-elimien voimantuottoa inhiboivien golginjännerefleksien
          minimoiminen ← loikat, aitahyppelyt, pudotushypyt

• Liikkuvuus

        ◦ Riittävä liikkuvuus mahdollistaa rentouden ja juoksuun vaadittavat
          liikelaajuudet (lonkkaniveleeseen vaikuttavien lihasten lihasjännekompleksin
          liikkuvuus avainasemassa juoksemisessa)
        ◦ Ehkäisee vammoilta → Jos urheilija joutuu urheilusuorituksen aikaan
          liikkumaan liikkuvuutensa äärirajoilla, on riski vammautumiseen suuri
                • Liikkuvuuden varatila tulee löytyä eli urheuilijan nivelen liikelaajuus
                  tulisi olla suurempi ulkoisesti avustetussa venytyksessä kuin omalla
                  lihasvoimalla toteutetussa
        ◦ ← Säännöllinen venyttely (sekä staattinen että dynaaminen). Jos jäykkä
          yksilö, myös erilliset pitempiä venytyksiä sisältävät liikkuvuusharjoittelut
          suotavia.

• Palautuminen (Urheilijan pyhä kolminaisuus: *treeni, ravinto ja lepo)

        ◦ 8h yöuni, lepopäivät. Ennen kaikkea aktiivinen palautuminen (verryttelyt ja
          kevyt aerobinen), mutta myös psyykkeen kannalta välillä passiivinen lepo.
          Ravinto.

• Ravinto (*osa Urheilijan pyhää kolminaisuutta)


• Henkinen suorituskyky ja kyky sulauttaa fyysinen ja psyykkinen energia yhteen

        ◦ ← Hyvät teenit, kisakokemus, ajatteleminen ja ajatusten miettiminen,
          henkilökohtaisen urheilu- ja kisafilosofian luominen, asioiden mittaakaavaan
          pistäminen, priorisointi (suuremman hyvän periaate valinnoissa eli ei sorru
          pieneen nautintoon, jos se on este tai hidastaa suuren nautinnon
          saavuttamista)

Laadittu elokuussa 2011 alle kahdessa tunnissa

T.R.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Työhön tuhlattu elämä (EF)

On surullista, että joka viikko suurin osa ihmisistä tuhlaa 40h elämästään eli tuosta ajanjaksosta syntymän ja kuoleman välillä. Tuosta ajanjaksosta, jonka aikana koetun onnen määrän tulisi ratkaista lopputili. Lopputiliä ei kannattaisi mitata maallisena omaisuutena tai täytettyjen ulkoa päin tulleiden velvollisuuksien määränä. Elämän lopputili kannattaisi mitata koettuna onnellisuutena ja sisään päin kummunneiden intohimojen toteutumisena.

Elämä kannattaa käyttää mielestäni itsensä henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen ja hauskan pitoon ja rakastamiseen ja yleensä ottaen kaikkeen yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvän luontiin sekä pahan kitkemiseen.

Tämän kirjoituksen otsikko ja ensimmäinen virke viittaavat nykyisten länsimaisten ihmisten käytäntöön käyttää 40h viikottaisesta ajastaan kapitalistisen koneiston palvelemiseen. Ihanneyhteiskunnassa ihmiset tekisivät työtä yhteisen hyvän eteen. Tällaista järkevää työtä nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa valitettavasti tekevät yhä harvemmat. Toki sellaisiakin ammattikuntia löytyy, kuten opettajat, lääkärit ja muut hoitoalan työntekijät.

Ihminen tarvitsee onnellisen elämän mahdollistavaksi pelikentäksi puhdasta ja terveellistä ruokaa, katon pään päälle, kulttuuria ja terveyspalveluita terveyden pettäessä. Näitä perustarpeita on nyky-yhteiskunnassa puksuttava kapitalistinen koneisto laitettu tuottamaan kuitenkin kehnonlaisesti. Nykyinen kapitalistinen järjestelmä tuottaa paljon kaikkea epäolennaista ja turhaa, mutta perustarpeet se tyydyttää kehnosti.

Turhaa tavaraa kapitalistinen koneisto tuottaa yllin kyllin luoden ihmisille uusia keinotekoisia tarpeita, kuten uuden syystakin ostamisen joka syksy, vaikka laadukas syystakki kestäisi vuosikymmeniä. Turhaa tavaraa tuottaessaan kapitalistinen koneisto tuhoaa säälimättä luontoa ja maapallon rajallisia luonnonvaroja. Kapitalistista koneistoa pyörittää ihmisen keksimä arvon mitta, raha.

Rahan ja turhan maallisen omaisuuden palvonta saa kapitalistisen koneiston monet toiminnot vääristymään toimintojen moraalisesti järkiperäisestä ideasta. Esimerkiksi ruoantuotannon ja välityksen tulisi eettisesti järkevästi ajatellen tuottaa mahdollisimman monelle ihmiselle terveellistä ja puhdasta ravintoa riittävästi. Kapitalistinen koneisto on kuitenkin onnistunut pääsemään pisteeseen, jossa ruokakaupat ovat täynnä makro- ja mikroravinnekoostumukseltaan ihmiselle epäterveellistä ruokaa. Lisäksi prosessoidut valmisruoat on maustettu lisäaineilla, joiden pitkittäiset sekakäyttötutkimukset on jätetty välistä samasta syytä kuin ruokakaupan valikoiman huonous: Toiminnan taustalla ei ole moraalista periaatetta tuottaa ihmisille hyvää ruokaa, vaan toiminnan taustalla on raha ja taloudellinen voitto. ”Tuotetaan tuotteita, jotka myy. Ei tuotteita, jotka ovat hyväksi ihmiselle.” on nykyaikaisen kapitalistisen ruoantuotantojärjestelmän motto tehoviljelyineen ja torjunta-aineineen.

Miksi olla 40h viikossa palvelemassa järjestelmää, joka tuhoaa luontoa, kylvää ihmisiin epäonnea ja palvelee rahaa sekä utopistista ikuista taloudellista kasvua, siitä huolimatta, että jälkiteollisissa yhteiskunnissa taloudellisen hyvinvoinnin lisääntyminen ei ole enää pitkään aikaan lisännyt ihmisten onnellisuutta, pikemminkin päin vastoin. Miksi ei käyttäisi enemmän aikaa haaveidensa ja onnea tuottavien tavoitteidensa toteuttamiseen, rakastamiseen ja yhteisen hyvän rakentamiseen? Moni kaupankassakin olisi voinut joka vuosi käyttää 1762,5h (47vk x 37,5h) elämästään itsensä henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen, rakastamiseen sekä yhteisen hyvän luomiseen. Nykyaikaisella ihmisten kokonaistyöpanoksella, josta suurin osa valitettavasti kuluu neutraalien tai epäeettisten päämäärien eteen päin vientiin, voitaisiin saada aikaiseksi valtavasti hyvää, jos aika käytettäisiin esimerkiksi filosofiseen pohdiskeluun, urheilemiseen, rakastamiseen, luomuviljelyyn ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Perustarpeet reilusti tyydyttävä paljon nykyistä onnellisempia yksilöitä sisältävä yhteiskunta voitaisiin saada varmasti aikaiseksi sillä, että jokainen yksilö käyttäisi esim. 4h joka arkipäivä yhteisen hyvän edeksi puurtamiseen (uuden valtiomallin työtä) ja käyttäisi loput valveilla olotunnit itsensä henkiseen ja fyysiseen kehittämiseen, hauskanpitoon ja rakastamiseen.

28.8.2011
T.R.

Johdanto Urheilublogiin...(U)



Urheilublogissa tulen julkaisemaan mm. vapaamuotoisia lähdevapaita lajianalyysejä sekä pohdintoja ihmiskehon suorituskyvyn rajoista ja niihin pyrkimisestä. Lisäksi urheilun henkiseen puoleen katsahdetaan varmasti silloin tällöin pääpainon kuitenkin pysyessä fyiologisten ja anatomisten faktojen argumentoimassa pohdinnassa. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa liikuntabiologiaa. Ts. tietoa fyiologiasta, kuormitusfysiologiasta, anatomiasta, valmennus- ja testausopista sekä biomekaniikasta kertyy koko ajan opintojen parista. Itse kilpailen ja harjoittelen tavoitteelisesti toistoleuanvedon ja lisäpainoleuanvedon parissa sekä sen lisäksi harrastan paljon monipuolista liikuntaa pääpainona yleisvoimailu ja aerobinen peruskuntopainotteinen harjoittelu.

28.8.2011
T.R.

Johdanto ”Elämänfilosofiaa”-Blogiin (EF)



Blogin tarkoituksena on pohtia nykyisiä ja vaihtoehtoisia toimintatapoja yhteisöissä, yhteiskunnassa ja yksilöinä. Toimintatapojen tulisi mielestäni maksimoida ihmisen onni, niin yksilön kuin yhteisönkin. Näin ei kuitenkaan monesti ole. Siksi pureudun blogissani nykyisten toimintatapojen epäkohtiin. Noihin epäkohtiin, joissa toimitaan joko irrationaalisesti tai rationaalisen toiminnan päämäärä on väärä. Siis vakavien argumenttien valossa väärä, ei pelkästään mieltymyksieni valossa. Koitan myös tarjota vaihtoehtoisia toimintamalleja huonoille toimintamalleille. Siis nimenomaan rationaalisesti argumentoituja parempia toimintamalleja, ei vain minun mielestäni parempia.
Hauskoja lukuhetkiä sekä mietiskelyn iloa!

28.8.2011
T.R.