Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

maanantai 20. lokakuuta 2014

Inhimillisyys ja ihmisyys (EF)


Nämä niin sanotusti elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit ovat omaa tajunnanvirtaani, omien pohdintojeni tuloksia, mielipiteitäni kirjoitushetkellä ja paljon subjektiivisempia näkemyksiä maailmasta kuin U-liitteiset tekstit, jotka nojaavat subjektiivisen valmennusfilosofian lisäksi voimakkaasti objektiiviseen urheilutieteeseen. Urheiluvalmennus on parhaimmillaan ja pahimmillaankin tiedettä ja taidetta. Elämä puolestaan on elämänfilosofiaan pohjaava toimintaa. Ilman maailmankatsomusta ja arvoja ei voi tehdä ensimmäistäkään valintaa, ja jokainen normaali arkipäiväkin on täynnä lukemattomia valintoja.

Esimerkiksi taiteissa, tieteissä, rakkaudessa ja urheilussa ihminen kykenee välillä johonkin lähes elämää suurempaan, mutta silti kaikkea ihmisen tekemistä kuvastaa inhimillisyys. Inhimillisyys joko varjostaa tai kirkastuttaa ihmisen tekemistä riippuen tilanteesta ja katsontakannasta. Elämän hyvyys onkin peruselementeiltään kunnossa olevassa elämässä monesti kiinni enemmän maailmankatsomuksesta kuin tekojen ulkopuolisesta mekaanisesta sisällöstä. Se miten näemme maailman ja elämämme määrittää hyvin pitkälti sitä, miten elämämme koemme. Inhimillisyys tekee perättäisistä näennäisesti samojen asioiden toistoista uniikkeja: laatu vaihtelee, eikä aina pääse tilanteen kirkkaimpaan mahdolliseen hekumaan, mutta toisaalta elämän monimuotoisuus turvautuu.

Itse uskon lukemisen, katsomisen ja tosielämän havainnoinnin tuoman informaation pohjalta siihen, että ympäristö ja vapaa ajattelumme määrittävät meitä ihmisiä enemmän kuin geenimme. Geenit antavat raamit yksilön yksilöllisyydelle, mutta ympäristö ja vapaa ajattelu määrittävät mitkä noista geeneistä kulloinkin ilmenevät ja mitä aivoihimme rakentuu. Ajattelunkin taustallahan on biologista materiaa – plastista hermokudosta, mutta se ei tarkoita humanismin hylkäämistä. Luonnontieteellinen maailmankatsomus ei pakota materialistiseen ihmiskuvaan. Syy ja seuraus on syytä erottaa toisistaan. Vaikkapa rakkaus on elämää kuin kesäinen virta, ja rakkautta välittävät hormonit vain tunteiden välittäjiä, kuten virran vesi on uuden puun siemenen välittäjä. Toki keinotekoisesti voidaan stimuloida ihmiskehoa ja tehdä vaikkapa mielialahormonista tunteen syy, mutta se on manipulointia, ei elämää.

Joku fysiikkavalmentaja tai muu ”asiantuntija” saattaisi ajatella, että leikkii uskottavuudellaan, jos julkisesti kirjoittaa tieteeseen nojaavasta urheiluvalmennuksesta tai muusta ”asiantuntemusosa-alueestaan” poikkeavia elämään liittyviä filosofissävytteisiä tekstejä, mutta itse näen toisin. Jokainen meistä on ihminen: niin fysiikkavalmentaja, urheilija, säveltäjä, maalari, muurari kuin vaikkapa pääministeri. Ammatillisesta identiteetistäänkään ei kannata rakentaa epäinhimillistä. Se, että tietää jostain asiasta jotakin, ei tee muuta kuin ihmisen, joka tietää siitä jostain asiasta jotain.  Vaikkapa huippulahjakas maalari voi olla sosiaalisesti kömpelö, mutta se ei tee hänestä huonompaa maalaria. Naiivi ihminen voi fanittaa vaikkapa lempimaalariaan kokonaisvaltaisesti, mutta yleensä kypsä ajatteleva ihminen huomaa fanittavansa jonkin ihmisen tiettyä piirrettä tai piirteitä, vaikkapa maalaustaitoa ja -näkemystä - ei koko monimutkaista kirjavaa persoonaa parempine ja huonoimpine puolineen tuon piirteen omistavassa ihmisyksilössä.

Inhimillisyys on osa ihmisyyttä – käyttäkäämme sitä positiivisena lämpöisenä voimavarana mieluummin kuin, että tavoittelisimme epäinhimillistä konemaista tarujumalotteista kauneutta. Monesti se erittäin päheän kuuloinen biisi on hyvä juuri siksi, että siinä on inhimillistä rosoa tai liikuntasuorituksen karuuden kauneus piilee siinä, että sen tekee ihminen, eikä tietokoneella ohjelmoitu pikseli pikseliltä epäinhimillisen täydellisesti liikkuva tikku-ukkomallinnus. Tällaista tällä kertaa. Jospa sitä seuraavan kerran kirjoittelisi taas jotain vaikkapa urheilun, kuntoilun, terveys- tai virkistysliikunnan maailmasta. Syksyn jatkoja!

17.–20.10.2014
TR

PS. Kun täytin 20 vuotta vuonna 2009, sävelsin biisin nimeltä viidennesvuosisata. Antakoon se heleänä progebiisinä potkua myös tähän syksyyn:

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Fysiikkaharjoittelun suuret jatkumot (U)

Pitkäaikaisessa valmennuksessa ja fyysisiin suorituskykyominaisuuksiin liittyvässä tavoitteenasettelussa täytyy hahmottaa useampia pitkiä jatkumoita lyhyiden ärsyke-vaste-ilmiöiden lisäksi. Tässä blogitekstissä listaan mielestäni kolme erittäin tärkeää voima-, nopeus-, ja kestävyysharjoitteluun liittyvää jatkumoa. 

1. Kehitysaste-spesifisyys-jatkumo

Minkä tahansa ominaisuuden suhteen noviisi harjoittelija kehittyy helposti ja paljon myös hyvin epäspesifillä treenillä. Esimerkiksi inaktiivisesta elämästä kuntoilun pariin siirtyvällä niin lihasmassa, hermostollinen maksimivoima, kestovoima kuin nopeusvoimakin kehittyvät useita kuukausia tekemällä salilla nousujohteisesti ihan vain muutamia 8-12 toiston sarjoja per lihasryhmä. Harjoittelu voi olla tosi yksinkertaista, matalavolyymista ja epäspesifiä, ja kehitystä vain tulee ja tulee kaikilla voiman osa-alueilla kohisevalla vauhdilla. 350 kg maastavetävä voimanostaja puolestaan saattaa menettää merkittävästi kilojaan yhden toiston maksimistaan maastavedossa, jos rupeaa useammaksi kuukaudeksi tekemään pelkkiä 8-12 toiston lihasmassasarjoja tekemättä ollenkaan hermostollista maksimivoimaa 1-5 toiston alueella. Samoin 350 cm vauhditonta pituutta hyppäävä keihäänheittäjä hidastuu, jos lopettaa nopeus- ja maksimivoimaharjoittelun pitkäksi aikaa, ja pumppailee vain 8-12 toiston lihasmassasarjoja. Samat lainalaisuudet pätevät kestävyysharjoittelunkin puolella. Sohvaperunan maksimaalinen hapenottokyky nousee aikansa kohisten pelkällä peruskestävyysharjoittelulla, mutta 75 ml/kg/min happea parhaillaan hönkivä maastohiihtäjä saa tehdä tuhdilla volyymilla maksimikestävyysintervalleja, jotta hapenottokyky enää paranee. Jos hän heittäytyy pitkäksi aikaa pelkälle peruskestävyysharjoittelulle, lähtee maksimaalinen hapenottokyky laskuun. Aloittelijaa siis kehittää lähes mikä vaan, keskitasoista semispesifit ärsykkeet ja adaptaatioikkunansa rajamailla olevia vain hyvin spesifi harjoittelu. Tämä havainnollistuu karkeana graafisena esityksenä kuvassa 1.


KUVA 1. Kehitysaste-spesifisyys-jatkumo (todellisuudessa ei toki kaavakuvamaisen lineaarinen ilmiö)

2. Yleisvoima-lajivoima-jatkumo 

Yleisvoima-lajivoima-jatkumo on läheistä sukua kehitysaste-spesifisyys-jatkumolle, mutta kuitenkin eri asia. Se on väärinymmärrettyä spesifisyyden periaatetta, jos yleisvoimaharjoittelua ei tehdä ollenkaan. Esimerkiksi nopeusvoimalajin urheilija voi lisätä yleistä lihasten nopeaa ja maksimaalista aktivointikykyä esimerkiksi punttisalilla tehtävän nopeus- ja maksimivoimaharjoittelun avulla. Yleisvoimaharjoittelulla saadaan hermosolujen viejähaarakkeisiin lisää paksuutta, hermolihasliitoksiin lisää kokoa, selkäytimeen lisää liikehermojen välisiä liitoksia, aivoihin kovempi maksimaalisen impulssitiheyden käskytyskapasiteetti, lihassolujen supistumiskoneisto nopeammaksi, lihassoluihin lisää poikkipinta-alaa jne. Myöhemmin tämä parantunut hermolihasjärjestelmän yleinen voimantuottokyky täytyy jalostaa lajivoimaksi siten, että harjoittelussa käytetään enempi harjoitteita joiden lihastyötavat, lihassupistusnopeudet ja liikemallit ovat lähempänä lajisuoritusta. Graafinen havainnollistus yleisvoima-lajivoima-jatkumosta näkyy kuvassa 2.

KUVA 2. Yleisvoima-lajivoima-jatkumo (yleisvoima- ja lajivoimaharjoittelun tarkat optimaaliset volyymisuhteet harjoituskauden eri aikoina riippuvat yksilöllisesti lajista, harjoitustaustasta, tavoitteista jne.)

3. Tulostaso-harjoitushistoria-jatkumo 

Oli kyseessä ominaisuus kuin ominaisuus, niin alussa kehityspotentiaalia on valtavasti ja oikeanlaisella harjoittelulla kehitys on alussa valtaisaa. Tulostason ja harjoituskuukausien sekä -vuosien kertyessä kehittyminen käy yhä vaikeammaksi. Täydellisyyttä hipovallakin valmennuksella ja urheilijan panostuksella vuosikausien työn jälkeen saavutaan lopulta pisteeseen, jossa kehitystä ei enää ole saatavissa. Vaikka kuinka haluamme nyky-yhteiskunnassa uskoa, niin ihmisellä on kaikessa rajansa. 22 metriä miesten kuulaa työntävän urheilijan on turha haaveilla 30 metrin työnnöstä. Kuntoilija puolestaan joutuu miettimään, mikä on panostus-hyöty-suhde. Jos treenaa neljästi viikkoon ja juoksee 3600 m Cooperissa, niin onko sen arvoista pyhittää elämää enempi kestävyysjuoksulle, ja alkaa treenata seitsemän treeniä viikossa, jotta joskus juoksisi 3800 m? Nämä ovat aina henkilökohtaisia arvovalintoja, ja yleismaailmallisesti oikeita vastauksia ei ole. Nämä ovat kuitenkin tosiasioita, jotka valmentajien, urheilijoiden ja kuntoilijoiden tulisi ymmärtää. Lahjakkaan ihmisen kehityspotentiaali monissa fyysisissä ominaisuuksissa on suuri, muttei loputon. Kuvassa 3 on havainnollistettu tulostaso-harjoitushistoria-jatkumoa.


KUVA 3. Tulostaso-harjoitushistoria-jatkumo

Artikkeli on kirjoitettu sunnuntai-iltana 5.10.2014 noin 45 minuutissa. Toivottavasti maanantai 6.10. ei ole missään päin myrskytuulinen, mutta hyvää alkavaa viikkoa toivotan kaikille vuosia sitten säveltämäni kappaleen ”Tuulinen maanantai” sävelin:


TR