Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

maanantai 20. lokakuuta 2014

Inhimillisyys ja ihmisyys (EF)


Nämä niin sanotusti elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit ovat omaa tajunnanvirtaani, omien pohdintojeni tuloksia, mielipiteitäni kirjoitushetkellä ja paljon subjektiivisempia näkemyksiä maailmasta kuin U-liitteiset tekstit, jotka nojaavat subjektiivisen valmennusfilosofian lisäksi voimakkaasti objektiiviseen urheilutieteeseen. Urheiluvalmennus on parhaimmillaan ja pahimmillaankin tiedettä ja taidetta. Elämä puolestaan on elämänfilosofiaan pohjaava toimintaa. Ilman maailmankatsomusta ja arvoja ei voi tehdä ensimmäistäkään valintaa, ja jokainen normaali arkipäiväkin on täynnä lukemattomia valintoja.

Esimerkiksi taiteissa, tieteissä, rakkaudessa ja urheilussa ihminen kykenee välillä johonkin lähes elämää suurempaan, mutta silti kaikkea ihmisen tekemistä kuvastaa inhimillisyys. Inhimillisyys joko varjostaa tai kirkastuttaa ihmisen tekemistä riippuen tilanteesta ja katsontakannasta. Elämän hyvyys onkin peruselementeiltään kunnossa olevassa elämässä monesti kiinni enemmän maailmankatsomuksesta kuin tekojen ulkopuolisesta mekaanisesta sisällöstä. Se miten näemme maailman ja elämämme määrittää hyvin pitkälti sitä, miten elämämme koemme. Inhimillisyys tekee perättäisistä näennäisesti samojen asioiden toistoista uniikkeja: laatu vaihtelee, eikä aina pääse tilanteen kirkkaimpaan mahdolliseen hekumaan, mutta toisaalta elämän monimuotoisuus turvautuu.

Itse uskon lukemisen, katsomisen ja tosielämän havainnoinnin tuoman informaation pohjalta siihen, että ympäristö ja vapaa ajattelumme määrittävät meitä ihmisiä enemmän kuin geenimme. Geenit antavat raamit yksilön yksilöllisyydelle, mutta ympäristö ja vapaa ajattelu määrittävät mitkä noista geeneistä kulloinkin ilmenevät ja mitä aivoihimme rakentuu. Ajattelunkin taustallahan on biologista materiaa – plastista hermokudosta, mutta se ei tarkoita humanismin hylkäämistä. Luonnontieteellinen maailmankatsomus ei pakota materialistiseen ihmiskuvaan. Syy ja seuraus on syytä erottaa toisistaan. Vaikkapa rakkaus on elämää kuin kesäinen virta, ja rakkautta välittävät hormonit vain tunteiden välittäjiä, kuten virran vesi on uuden puun siemenen välittäjä. Toki keinotekoisesti voidaan stimuloida ihmiskehoa ja tehdä vaikkapa mielialahormonista tunteen syy, mutta se on manipulointia, ei elämää.

Joku fysiikkavalmentaja tai muu ”asiantuntija” saattaisi ajatella, että leikkii uskottavuudellaan, jos julkisesti kirjoittaa tieteeseen nojaavasta urheiluvalmennuksesta tai muusta ”asiantuntemusosa-alueestaan” poikkeavia elämään liittyviä filosofissävytteisiä tekstejä, mutta itse näen toisin. Jokainen meistä on ihminen: niin fysiikkavalmentaja, urheilija, säveltäjä, maalari, muurari kuin vaikkapa pääministeri. Ammatillisesta identiteetistäänkään ei kannata rakentaa epäinhimillistä. Se, että tietää jostain asiasta jotakin, ei tee muuta kuin ihmisen, joka tietää siitä jostain asiasta jotain.  Vaikkapa huippulahjakas maalari voi olla sosiaalisesti kömpelö, mutta se ei tee hänestä huonompaa maalaria. Naiivi ihminen voi fanittaa vaikkapa lempimaalariaan kokonaisvaltaisesti, mutta yleensä kypsä ajatteleva ihminen huomaa fanittavansa jonkin ihmisen tiettyä piirrettä tai piirteitä, vaikkapa maalaustaitoa ja -näkemystä - ei koko monimutkaista kirjavaa persoonaa parempine ja huonoimpine puolineen tuon piirteen omistavassa ihmisyksilössä.

Inhimillisyys on osa ihmisyyttä – käyttäkäämme sitä positiivisena lämpöisenä voimavarana mieluummin kuin, että tavoittelisimme epäinhimillistä konemaista tarujumalotteista kauneutta. Monesti se erittäin päheän kuuloinen biisi on hyvä juuri siksi, että siinä on inhimillistä rosoa tai liikuntasuorituksen karuuden kauneus piilee siinä, että sen tekee ihminen, eikä tietokoneella ohjelmoitu pikseli pikseliltä epäinhimillisen täydellisesti liikkuva tikku-ukkomallinnus. Tällaista tällä kertaa. Jospa sitä seuraavan kerran kirjoittelisi taas jotain vaikkapa urheilun, kuntoilun, terveys- tai virkistysliikunnan maailmasta. Syksyn jatkoja!

17.–20.10.2014
TR

PS. Kun täytin 20 vuotta vuonna 2009, sävelsin biisin nimeltä viidennesvuosisata. Antakoon se heleänä progebiisinä potkua myös tähän syksyyn:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti