Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

maanantai 24. helmikuuta 2014

Absoluuttissuhteellisen voiman indeksi (U)


Absoluuttinen voima eli hermolihasjärjestelmän kyky tuottaa voimaa, suhteellinen voima eli hermolihasjärjestelmän kyky tuottaa voimaa suhteutettuna henkilön kehon massaan ja noiden kahden voiman lajin erilaiset suhteet ovat perin mielenkiintoinen asia. Esimerkiksi telinevoimistelija tarvitsee nimenomaan suhteellista voimaa, raskaan sarjan voimanostaja absoluuttista voimaa ja jääkiekkoilija absoluuttista voimaa kamppailutilanteissa, mutta suhteellista voimaa itseään liikutellessa eli luistellessa. Absoluuttisen ja suhteellisen voiman yhdistelmästä puhutaan yleensä aika vähän ja sille ei ole yleisesti käytössä olevaa standardisoitua mittaria. Tässä tekstissä esitän ehdotuksen yhdeksi mittariksi, jolla voitaisiin mitata absoluuttisen ja suhteellisen voiman suhdetta. Käytän absoluuttisen ja suhteellisen voiman tulosta nimikettä absoluuttissuhteellinen voima, josta lukuarvona kertoo absoluuttissuhteellisen voiman indeksi. Havainnollistan absoluuttissuhteellisen voiman indeksiä taulukossa 1, jossa on analysoitu painonnoston miesten työnnön maailmanennätyksiä eri painoluokissa.

TAULUKKO 1. Työnnön miesten maailmanennätykset (wikipedian mukaan 21.2.2014), absoluuttinen voima, suhteellinen voima ja absoluuttissuhteellinen voima. Kunkin maksimivoiman lajin paremmuusjärjestys eri painoluokkien maailmaennätysten välillä on merkitty järjestysluvuin. Raskassarjalaiset ovat absoluuttisesti vahvimpia. Kevytsarjalaiset ovat suhteellisesti vahvimpia. Keskisarjalaisilla on paras absoluuttisen ja suhteellisen voiman kompromissi eli he ovat absoluuttissuhteellisesti vahvimpia. BW = body weight = kehonpaino.


Aika monelle voimaharjoittelun harrastajalle nimenomaan absoluuttissuhteellisen voiman optimoiminen saattaisi olla mielekästä. Suhteellisen voiman optimoiminen vaatii nimittäin jatkuvaa niukkaa syömistä, tietyn pisteen jälkeen pelkkää hermostopainotteista treeniä ja johtaa absoluuttisten voimatasojen tasaantumiseen nopeammin kuin absoluuttissuhteellisen voiman optimoijalla. Toisaalta absoluuttisen voiman optimoiminen vaatii jatkuvaa ylisyömistä, turpoamista ja johtaa merkittävään suhteellisen voiman heikkenemiseen eli heikentää kykyä liikutella omaa kehoa. Absoluuttissuhteellisesti vahva kaveri pystyy liikuttamaan melko isoja ulkoisia kuormia, mutta pystyy silti liikuttelemaan aika näppärästi myös omaa kehoaan – absoluuttissuhteellinen voima tuo siis monipuolisuutta. Absoluuttisuhteellisen voiman kasvattaminen onkin todennäköisesti paras tavoite urheilulajeissa, joissa tarvitaan selkeästi sekä absoluuttista että suhteellista voimaa, kuten esimerkiksi jääkiekossa ja kilpacrossfitissä. Voimailulajien hienous on taasen painoluokat, koska näin saadaan selville lajissa suhteellisesti vahvimmat urheilijat, absoluuttisesti vahvimmat urheilijat ja urheilijat, joilla on paras absoluuttissuhtteelinen voimataso. Se kannattaako omissa tai valmennettavan treeneissä keskittyä suhteellisen voiman, absoluuttisen voiman vai absoluuttissuhteellisen voiman kehittämiseen riippuu tietenkin urheilevan yksilön tavoitteista. Eri urheilulajeissa ja liikuntatavoitteissa erilaiset absoluuttisen ja suhteellisen voiman yhdistelmät ovat optimaalisia.

21.2.- 24.2.2014
TR

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti