Miksi harrastan naturaalivoimailua? (U)

Voimailumaailman urheilijat ja kuntoilijat voi karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: 1) naturaalivoimailijoihin ja 2) ei-naturaalivoimailijoihin. Karkeasti luokitellen naturaalivoimailija manipuloi treeniä, ravintoa ja lepoa kehittyäkseen, kun taas ei-naturaalivoimailija käyttää näiden kolmen lisäksi lääkeaineita ja lääketieteellisiä menetelmiä kehittyäkseen. Joissain tapauksissa dopingin ja ravinnon ero on vaikea määritellä ja tästä aiheesta voit lukea aiemmasta kirjoituksestani Lisäravinteiden ja dopingin ero.

Klassisia voimailun doping-aineita ovat mm. erilaiset anaboliset steroidit, kehon ulkopuolinen kasvuhormoni ja insuliinin kaltainen kasvutekijä (IGF) sekä kehon ulkopuolinen insuliini. Tulevaisuuden/nykyajan voimailudopingia ovat mm.  lihaskasvua rajoittavaa solusignalointia estävät myostatiiniblokkerit ja geenidoping. Solu- ja molekyylibiologian ja farmakologian nopeasti kehittyvä tutkimus luo koko ajan sivutuotteenaan myös valtavan määrän uusia doping-mahdollisuuksia. Esimerkiksi tämän T-Nationin nimettömänä esiintyvän ammattikehonrakentajan kirjoituksiin perustuvan artikkelin mukaan nykyajan ammattikehonrakentajalla saattaa olla yhtä aikaa käytössä jopa kymmeniä doping-aineita, ja niihin voi mennä rahaa jopa 5000 dollaria kuussa. Aina löytyy ihmisiä ketkä haluavat havitella voittoja, mainetta ja kunniaa tai omia rajojaan siten, että kaikki ihmiskunnan keksimät keinot ovat käytössä. Ja ainakin vielä nykyaikana löytyy iso meidän naturaaliurheilijoiden joukko, keitä kiinnostaa mihin pääsee pelkän treenin, ruoan ja levon avulla.

Nauta, jolla myostatiini ei toimi normaalisti.

Alla listattuna kuusi tärkeintä syytä miksi itse harrastan naturaalivoimailua:

1) Terveys. Omien rajojen etsiminen naturaalina on paljon terveellisempää kuin doping-aineiden kanssa. Monilla doping-aineilla on sivuvaikutuksia, joilla on negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Osa sivuvaikutuksista tunnetaan, kaikkia ei.

2) Kokonaiselämänhallinta. Esimerkiksi seuraavat asiat ja niiden kanssa eläminen eivät kuulosta palvelevan kokonaisvaltaista onnellista elämää omaan korvaan: A) Oman hormonitoiminnan sotkeminen kivesten surkastumisineen ja kivesten palauttaminen istukkahormonin voimin. B) Doping-aineiden vaikutukset mielenterveyteen.  C) Doping-aineiden vaikutukset sydämeen, maksaan ja munuaisiin. D) Uusien doping-aineiden monet vielä ei-tiedetyt vaikutukset ihmiselimistöön.  5) Pelaaminen kymmenten lääkeaineiden kanssa yhdessä lääkärin kanssa. Lisäksi urheilu on loppuviimeeksi itselle vain mukava harrastus eli tosi tärkeä asia, muttei se tärkein asia elämässä.

3) Henkilöhistoria. Pikkupojasta asti on urheillut naturaalina treenin, ravinnon ja levon kanssa pelaten. Se on ollut se oma harrastus ja se on se jatkumo, johon peilaa saavutuksiaan ja tuloksiaan. Doping-tulokset olisivat toisen maailman tuloksia ja tykkään elää samoista naturaaliurheilun lähtökohdista, joihin olen kasvanut.   

4) Taloudelliset asiat. Ei se merkittävin asia, sillä itselle raha on riittävään tarvittava väline, ei itseisarvo, mutta huonolta kuulostaisi myös valtavien rahasummien sijoittaminen doping-aineisiin.

5) Oma kehonkuva. Suorituskykyurheilua harrastan, mutta oma ulkonäkökin on osa minäkäsitystä yhdessä sitä paljon tärkeämpien henkisten asioiden (arvomaailma, ihmiskäsitys, elämän osa-aluiden tärkeysjärjestys jne.) kanssa. Nämä ovat mielipiteitä, mutta minusta absoluuttisen voiman maksimointi naturaalina tuottaa vielä ihan mukavan näköisen, joskin melko kookkaan ihmisen, mutta nykyajan doping-aineiden kera maksimoitu lihasmassa ei miellytä enää omaa estetiikkasilmää.

6) Intohimo naturaaliurheiluun. Intohimo on jotain sanoinkuvaamatonta voimaa, joka kumpuaa osin perimästä ja osin eletystä elämästä.

Toivottavasti tulevaisuudessakin naturaalisarjat säilyvät mukana kilpaurheilussa. Dopingin täyskitkeminen urheilusta ei ole realismia, niinpä doping-vapaat sarjat isoissa urheilulajeissa ovat kohdillaan. Esimerkiksi voimanostossa (voimailun mittakaavssa iso laji) on sekä ADT-testatut liitot että doping-vapaat liitot, mikä on hyvä juttu. Rehellisyys ja avoimuus ovat hienoja arvoja, joita soisi vaalittavan enemmän.

30.10.2015

TR

 

Urheiluharjoittelun holistisuus + treenikuulumisia (U)

Onnistunut urheiluharjoittelu on moniulotteinen prosessi, jossa ainakin motivaation ja intohimon, fysiikkaharjoittelun, tekniikkaharjoittelun, liikuntaravitsemuksen sekä urheilun ja muun elämän yhteensovittamisen tulee olla kunnossa, jos halutaan saada aikaiseksi hyvää jälkeä.  Urheilu- ja valmennuskokemuksieni mukaan positiivinen realismi on hyvä asenne urheilijalle. Ei aseteta itselle turhia henkisiä muureja, mutta ei sorruta tavoittelemaan myöskään mahdottomuuksia. Hauskuuden ja rentouden läsnäolo tekemisessä on äärimmäisen tärkeää sekä liikkujan hyvinvoinnille että varsinkin pitkällä aikavälillä myös tulostasolle. Ei tällä kertaa urheilupsykologiasta enempää. Siitä olen kirjoittanut useamminkin, viimeksi tämän vuoden tammikuussa otsakkeella Urheilupsykologiaa 2.0.

Fysiikkaharjoittelua on aina syytä miettiä tavoitteiden ja kuormitusfysiologian kautta. Meneekö esimerkiksi voimaharjoittelusalille kehittämään tai ylläpitämään lihassolujen poikkipinta-alaa vai liikehermoston kykyä käskyttää yksittäisiä lihaksia vai liikehermoston kykyä koordinoida liikettä tietyssä liikkeessä/liikemallissa/voimantuottosuunnassa vai lihassolujen energiantuottokoneiston kykyä tuottaa lihaksille energiaa lihassupistuksiin vai elimistön happopuskurijärjestelmien kykyä työskennellä anaerobisen energia-aineenvaihdunnan tuottamassa happamuudessa vai liikehermoston kykyä käskyttää lihaksia nopeasti vai lihassolujen kykyä supistua nopeasti vai hermolihasjärjestelmän kykyä varastoida ja vapauttaa elastista energiaa vai useampia edellisistä. Jos voimaharjoittelu ei tähtää mihinkään edellisistä, on se korkeintaan yleistä aineenvaihduntaa hetkellisesti lisäävää terveysliikuntaa.

Sekä valmentajana että urheilijana on ollut ilo huomata miten älyttömän hyvin urheilutieteen tuottama valmennusopin meta-analyysitason tieto toimii käytännön sovelluksina. Perushyvällä perimällä voi saada mielettömiä tuloksia aikaiseksi liikunnan kentällä puhtaan urheilun keinoin, kunhan tietotaitoa on tarpeeksi. 

Omia harjoituskuulumisia

Omassa treenaamisessa leuanveto on päälaji, mutta kokonaisvaltainen voimaharjoittelu, jossa huomioidaan kaikki tärkeimmät voimantuottosuunnat sekä lihastasapaino on itselleni nykyään mielettömän tärkeää. Lisäksi perushyvä aerobinen peruskunto on mielestäni tärkeää niin treenikyvylle, palautumiskyvylle kuin terveydelle. Esimerkiksi sunnuntaina tein 2,5 h peruskestävyysharjoituksen: 18 km hiihtoa, 2 km juoksua monot jalassa ja 0,5 h hankikävelyä tiheässä kaislikossa. Ja tänään kaksi päivää myöhemmin kyykkäsin uuden 3 RM ennätykseni, mutta siitä lisää myöhemmin.

Vetokoneisto 

Nyt on tullut väännettyä paljon hyviä erilaisia leuanvetovariaatioita: mm. nopeusleuanvetoja eri oteleveyksillä eri vahvuisilla vetokumeilla. Vetokumeilla saadaan vähennettyä hermolihasjärjestelmän tekemää jarrutustyötä jarrutusvaiheen sisältävissä liikkeissä ja näin ollen lisättyä tällaisissa liikkeissä nopeusvoimaharjoitteen keski- ja huipputehoja. Nopeusvoimaharjoittelu maksimivoimalajissa tähtää ennen kaikkea kahteen asiaan: 1) mitä suurempi kiihtyvyys saadaan kappaleelle, sitä enemmän se vastustaa liiketilan muutosta (inertia) ja sitä todennäköisemmin nosto onnistuu eli tulee loppuun asti. Voimantuottonopeus paranee, kun nopeiden lihassolujen rekrytointinopeus paranee ja lihasten välittömien energianlähteiden käyttökyky lihassupistukseen tehostuu. 2) Myös nopeusvoimaharjoittelulla voidaan treenata lihasten välistä koordinaatiota liikkeeseen sekä kovaa impulssivirtaa motoriselta aivokuorelta pyramidaalisolujen ja selkäytimen liikehermojen kautta lihaksiin. Toki pitkäaikaista suurta impulssivirtaa ei ehditä tuottaa kuten maksimivoimaharjoittelussa, joten sellaista lihassupistuskoneiston poikkisiltasummaatiota ei ehdi tapahtua kuin maksimivoimaharjoittelussa. Siksipä pelkkä nopeusvoimaharjoittelu ei riitä hermostollisellekaan puolelle maksimivoimahommissa. Maksimivoimaliikkeinä on ollut kisavetoa, toisen puolikkaan osanostoja ja eristettyjä vetoja. Tukiliikkeinä on ollut mm. eritettyjä myötäoteleukoja ja V-kahvaleukoja. Souduissa ja eristetyissä kyynärnivelen koukistuksissa on ollut tosi matala volyymi. Soutuina on ollut mm. alatalja leveällä myötäotteella, rintatuellinen kulmasoutu myötäotteella ja kehonpainosoutu V-kahvalla.  Tänään otin tekniikkaa koviin ykkösnostoihin 96,5 % kuormalla tämän hetken absoluuttisesta leuanvetomaksimista (180,3 kg). Vedin alle kevyempiä ykkösiä ja sitten 3x1x174kg (77kg + oma massa 97,0kg). Vähemmän tärkeistä tukiliikkeistä mainittakoon tämän päivän hammerkääntö vuorotahtiin kyynärnivelen koukistajille (4+4)x(30+30) kg. Tässä yksi ärsyke lisäpainoleuanvetotreeniin – ihmislisäpainoleuanvetoja 160 kg yhteiskuormalla:

Punnerruskoneisto

Punnerruksissa pääpaino on nyt ylöspäin punnertamisessa ja kakkosprioriteettina on sitten sivuttaissuuntainen punnertaminen. Eilinen treeni kertoo olennaisen tämän hetken punnerruskunnosta. Pystypunnerrus käsipainoilla istuen 3x5x(35+35)kg + 8x(30+30)kg + 6x(30+30)kg ja siihen päälle kapeasta penkkipunnerruksesta helppo 4x5x112,5kg.

Jalat ja keskivartalo 

Tänään tuli syväkyykyssä uusi kolmen toiston maksimi, 3x190 kg:

Päälle otin takareisinostoa (tämmöisessä laitteessa) 4x7 omalla painolla. Vatsoille on tullut tehtyä mm. voimapyörää seisten alapidoilla, istumaannousuja suorin jaloin suoraan-kiertäen-kiertäen ilman jalkatukea (parhaat sarjat 4x12x15kg niskan takana/3’) ja maailman ympäri –liikettä (videon kohta 0.49).

Suorituskyvystä ulkonäköön. Yksi saliukko tuli tänään kyselemään, että olenko käyttänyt steroideja. Vastasin, kuten totuus on, että naturaalina olen koko elämäni tähän asti treenannut ja aion koko loppuelämänikin treenata.  Terveellinen urheilijan elämä, johon kuuluvat muun elämän ohella laadukas treeni, ravinto ja lepo on se tie, jota muillekin liikkujille suosittelen. Saavutuksistaan on helppo olla myös terveellä tavalla onnellinen, kun voi moraalisesti seistä saavutuksiensa takana. Toki roinaaminenkin on yksilön elämänvalinta. Terveydellisistä syistä se ei ole mielestäni suositeltavaa kenellekään, ja moraalisesti se on täysin väärin ainakin silloin, jos A) väittää olevansa naturaali, mutta roinaa silti (mm. monet ammattikehonrakentajat) ja B) jos roinaa ja kilpailee lajissa, jonka säännöissä roinaaminen on kielletty.

Tässä tätä visuaalista puolta etupuolelta tänään (elopaino 97,0 kg):

Ja tässä selkäosasto 8.3.2015 Optimoi voimantuotto –koulutusseminaarin jälkimainingeissa:

Epäkkään yläosa on itselläni todella vahva osa selkää.

Yksittäinen hyvä harjoitus kehittää, ylläpitää tai jarruttaa heikkenemistä – kaikki positiivisia asioita. Liikunnan iloa ja aurinkoista kevättä!

17.3.2015

TR