Liikuntaa ja urheilua käsittelevät tekstit erottaa otsikon jälkeisestä tunnisteesta "U" ja elämänfilosofiaa käsittelevät tekstit tunnisteesta "EF". Joskus aiheet risteytyvät niin paljon, että on ihan erikseen merkintä "U & EF".

tiistai 2. elokuuta 2016

Puhdas urheilu vs. Doping (U & EF)


Kuva poimittu netistä (en omista tekijänoikeuksia)

 
Nyt Rion olympialaisten korvalla ja Venäjän dopingskandaalin riepotellessa huippu-urheilumaailmaa päätin itsekin kirjoittaa lyhyen tekstin puhtaasta urheilusta ja dopingista. Korostan, että tämä teksti on ennen kaikkea filosofista pohdiskelua, sillä en ole doping -asioiden asiantuntija. Olen valmennus- ja testausoppiin kouluttautunut liikuntabiologi, jonka asiantuntemusosa-alueita ovat voiman, nopeuden, kestävyyden ja jossain määrin myös liikkuvuuden kehittäminen perusterveillä ihmisillä puhtaan fysiikkaharjoittelun keinoin eli treenin, ruoan, levon ja psykologisten asioiden keinoin.  Tässä tekstissä en ala käymään läpi kaikkia asioita, miksi kannatan kovasti puhdasta urheilua, koska tätä aihetta sivuten olen kirjoittanut henkilökohtaisen blogitekstin Miksi harrastan naturaalivoimailua?, jonka voi käydä lukemassa linkin takaa.  Mainittakoon kuitenkin kokonaiselämän onnellisuuden kannalta mielestäni merkittävin asia, joka on se, että urheilusuorituskyvyn maksimointi puhtaana on paljon terveellisempää kuin suorituskyvyn maksimointi koko doping-arsenaalia hyödyntäen. Sitten siirryn tämän tekstin pääasiaan.


Aamulehden ja MTV:n tilaaman kyselyn (ei paras mahdollinen lähde) mukaan 49 % suomalaisista uskoo, että huippu-urheilussa ei voi pärjätä ilman dopingia (Keskisuomalainen 1.8.2016, s. 19). Olipa totuus mikä tahansa, niin mihin tällainen kansanusko perustuu? Todennäköisesti suurimmalla osalla yksilöistä median luomiin mielikuviin eli ei juuri mihinkään. Ei ainakaan faktaan.


”1 % kärähti, kaikki muutkin käyttää, mutta eivät jää kiinni” -argumentointi ei kestä ollenkaan kriittistä tarkastelua. Tuolla perusteella esimerkiksi kaikki suomalaiset tekisivät henkirikoksia, mutta vain 17200 henkeen ja terveyteen kohdistuvaa rikosta tuli poliisin tietoon tammi-kesäkuussa 2016 (Suomen virallinen tilasto (SVT): Poliisin tietoon tullut rikollisuus [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-3651. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.8.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/polrik/). Toki kaikki henkirikokset eivät ole todennäköisesti tulleet poliisin tietoon, mutta silti suurin osa suomalaisista ei ole hyvin todennäköisesti tehnyt henkirikoksia kyseisellä ajanjaksolla.


”Muutkin rikkovat sääntöjä, on ok rikkoa yhteisiä pelisääntöjä” -argumentointi on täysin kestämätöntä.  Jos tällaisesta ajattelumallista vetäisi analogiaa urheilusta muun yhteiskunnan puolelle, niin voisi esimerkiksi ajatella, että ”on ok murhata, kun on muitakin murhaajia”.


Olipa kansainvälisen huippu-urheilun doping-tilanne mikä tahansa, niin tulee myös urheilijoiden kohdalla muistaa länsimainen oikeuskäsitys. Jos ei ole todisteita rikoksesta/sääntöjen rikkomisesta, on syytön. Eli urheilijaan, joka ei ole kärynnyt doping-testeissä, tulisi lähtökohtaisesti suhtautua puhtaana urheilijana ennen kuin toisin todistetaan. Samoin kuin suhtaudut naapuriin rehellisenä kansalaisena, jos ei ole faktaa siitä, että näin ei ole. Lisäksi tulee muistaa, että huippu-urheilu on vain murto-osa koko ihmiskunnan urheilukulttuurista.


Viihde, politiikka ja bisnes vs. urheilu itseisarvona. Iso osa nykyisestä huippu-urheilusta on viihdettä ja bisnestä sekä välillä myös politiikkaa. Tätä seuratessa unohtuu helposti urheilu itseisarvona ja se, että maailmassa on valtava joukko ihmisiä, joita ihan itseisarvoisesti kiinnostaa, mitä ihmiskeholla voi tehdä: taitoja, voimanponnistuksia, nopeussuorituksia, kestävyyssuorituksia ja liikkuvuustemppuja. Tämä, omien rajojen etsiminen, liikunnan ilo, tehtäväsuuntautunut tekeminen, tervehenkinen kisailu kilpailusuuntautuneesti, kehittyminen, yhdessä tekeminen ja liikuntakulttuurin tuoma sisältö elämään eivät ole utopiaa, vaan saavutettavissa olevia asioita. Asioita, joihin meistä jokainen voi teoillansa vaikuttaa. Luonnon lait ovat universumissamme asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta niiden puitteissa voimme teoillamme vaikuttaa millainen maailmamme on. Urheilun hyvän tarina elinvoimaa edistävä asiana ei ole pelkkää naivia menneiden aikojen höpötystä, vaan voi olla ihan totta joka ikinen päivä – ainakin pienimuotoisempina alakulttuureina, jos ei valtavirtakulttuurina.


Puhtaan urheilun tulevaisuus vs. doping-urheilun tulevaisuus. Itse en näe realistisena vaihtoehtona, että doping-urheilu häviäisi koskaan kokonaan. Aina löytyy ihmisiä, joita kiinnostaa motivaatiotekijästä tai toisesta mihin ihminen kykenee fyysisen tai henkisen suorituskyvyn saralla, kun kaikki olemassa olevat keinot ovat käytettävissä. Itse näkisin realistisena, että yhä useammassa urheilulajissa olisi selkeästi naturaaliurheiluliitto ja doping-urheiluliitto. Esimerkiksi joissain voimailulajeissa näin jo onkin eli on ADT:n alainen lajiliitto ja sitten esim. ”ammattilaisliitto”, jossa ei testata. Näin jokainen saisi urheilla omista filosofisista lähtökohdistaan. Toki urheilua ei voi erottaa muusta yhteiskunnasta ja urheiluasioista päätettäessä tulisi miettiä urheilupolitiikan vaikutukset koko yhteiskunnan elämään. Naturaaliurheilun taso tullee kehittymään jonkin verran tutkimuksen ja käytännön tuottaman valmennus- ja ravitsemustiedon karttuessa, mutta en usko, että mitään aivan radikaalia muutosta pitkään isosti harrastettujen lajien tulostasossa laajalla skaalalla tulee tapahtumaan. Esimerkiksi yleisurheilun maailman kärkitulokset ovat olleet samaa luokkaa jo vuosikymmeniä. Doping-urheilun tulevaisuudessa puolestaan tullee tapahtumaan nykyisellään futuristen tuntuisia muutoksia, kun geenimanipulaatioteknologia kehittyy. Tulevaisuuden geenimanipuloidut superihmiset tullevat laittamaan doping-urheilun tulostilastot aivan uusiksi.


Naturaalina pystyy lähes ihmeisiin, jos on lahjakkuutta ja tietotaitoa. Monesti ihmisiltä unohtuu kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että kohtuullisilla lahjakkuusominaisuuksilla (geeneillä) voi vuosikausien laatuvalmennuksella päästä aika uskomattomiin tuloksiin. Ja toiseksi se, että Gaussin käyrän toisessa ääripäässä löytyy aina tiettyyn asiaan superlahjakkaita ihmisiä, jotka pystyvät vuosikausien työllä aivan hämmentäviin tuloksiin verrattuna keskivertolahjakkaisiin yksilöihin.


Niin kauan, kun löytyy yksikin ihminen, joka pyrkii systemaattisesti kehittämään fyysistä suorituskykyään pelkästään treenin, ruoan, levon ja psykologian avulla, on olemassa puhdasta urheilua.


2.8.2016
TR

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti