Sota on tyypillisesti tila kahden valtion välillä. Valtioiden, joiden poliittiset johdot ovat ajautunut suureen riitaan keskenään. Monesti kahden sotaan ryhtyvän maan kansalaisilla eli yksittäisillä ihmisillä ei ole mitään vihaa toisia ihmisiä kohtaan ja monet eripuolilla rajaa asuvat ihmiset voisivat olla toistensa parhaita kavereita. Suurin osa ihmisistä tekee kuitenkin intuitiotiivisen moraalivalinnan, kun valtionjohto määrää heidät sotaan. Oikeastihan muutaman hengen valtionjohdot eivät voi pakottaa miljoonia ihmisiä tappamaan toisiaan, koska ei muutama ihminen saisi väkisin liikkeelle miljoonia sodan vastustajia. Toisin kuitenkin usein käy, koska sotimisen suhteen suurin osa ihmisistä on moraalisia juntteja, jotka tekevät moraalivalintansa intuitiotiivisesti ja ovat valmiita aiheuttamaan valtavasti pahaa eli tuskaa ja kärsimystä tuhansille ja tuhansille ihmisille.
Tajuaisipa suurin osa ihmisistä ajatella sotimisen oikeutusta kriittisen moraalivalinnan kautta. Miettiä mitä tuskaa se aiheuttaa ihmisille sekä omassa että vieraassa maassa. Tajuta, että siinä kylvetään vain pahaa. Sotaan osallistuva ihminen ei pelkästään tuhlaa elämäänsä, vaan raiskaa hyvyyttä. Jokainen, joka tappaa on tappaja. Ei sotilaan roolin taakse voi piiloutua ja sallia itselleen hirmutekoja. Moni ajattelee tässä vaiheessa kirjoitusta, että mitä olisi tapahtunut Suomessa 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940, jos kaikki ihmiset olisivat aseistakieltäytyjiä. Vastaus on, että koko talvisotaa ei olisi ollut, koska sen enempää venäläiset kuin suomalaisetkaan eivät olisi halunneet sotia. Historia olisi toisen näköinen, onnellisempi.
Pasifismin puolesta
30.8.2011
T.R.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti